JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Suu­rin mah­dol­li­nen uh­ri

Sana sunnuntaiksi
11.2.2015 0.00

Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min kym­me­nes luku al­kaa useil­la kes­kus­te­luil­la, jois­sa Jee­sus yl­lät­tää kuu­li­jan­sa. Niil­lä, jot­ka Va­pah­ta­jaa lä­hes­tyi­vät, oli esi­tet­tä­vä­nään ky­sy­myk­siä. Osal­la ky­sy­jis­tä oli taus­tal­la pa­han­suo­puus.

Fa­ri­se­a­lai­set ha­lu­si­vat aset­taa Jee­suk­sen vai­ke­an ky­sy­myk­sen eteen avi­oe­ros­ta ja uu­del­lee­na­vi­oi­tu­mi­ses­ta. Jee­sus il­moit­ti Ju­ma­lan tah­don ole­van, et­tei ih­mi­nen ot­tai­si eroa.

Ope­tus­lap­set puo­les­taan ko­ki­vat las­ten ole­van häi­ri­ök­si Jee­suk­sen lä­his­töl­lä, ja oli­si­vat tah­to­neet las­ten py­sy­vän loi­tol­la. Mes­ta­ri kiin­nit­ti huo­mi­o­ta las­ten ar­voon Ju­ma­lan sil­mis­sä ja ha­lu­si siu­na­ta hei­tä.

Ri­kas nuo­ru­kai­nen ha­lu­si hy­väk­syn­tää va­el­luk­sel­leen, jon­ka luu­li ole­van jo tae ian­kaik­ki­seen elä­mään. Hän jou­tui va­ral­li­suut­ta ke­rän­nee­nä pet­ty­mään Va­pah­ta­jan ke­ho­tuk­seen myy­dä kaik­ki.

Ope­tus­lap­set huo­les­tui­vat: Mikä sit­ten Ju­ma­lal­le on kyl­lik­si? Mi­ten voi yleen­sä tul­la au­tu­aak­si? Kai­kis­sa kes­kus­te­luis­sa kuu­li­jat jou­tui­vat ym­mäl­leen Jee­suk­sen pu­heis­ta.

Ju­ma­la ar­vi­oi toi­sin

Pie­ta­ri, tuo ak­tii­vi­nen ope­tus­lap­si, nou­see jäl­leen esiin. Hän huo­maut­taa, et­tä he ovat luo­pu­neet Her­ran­sa vuok­si kai­kes­ta maal­li­ses­ta läh­det­ty­ään hän­tä seu­raa­maan. Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min vas­taa­vas­sa koh­das­sa (Matt. 19:27) Pie­ta­ri ky­syy vie­lä sitä, mitä ope­tus­lap­set tu­le­vat täs­tä hyö­ty­mään.

Jee­sus to­te­aa, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan lap­se­na saa jo täs­sä ajas­sa naut­tia mo­nen­lai­sis­ta lah­jois­ta. Jos jot­kut lä­hei­set etään­ty­vät ar­mon saa­neen ih­mi­sen lä­hel­tä, tämä saa ti­lal­le uu­sia, us­kol­li­sia ys­tä­viä. Jos omaa va­ral­li­suut­ta ei ker­ry, us­ko­nys­tä­vien tar­jo­a­mat mah­dol­li­suu­det voi­vat ol­la run­saat ja mo­ni­muo­toi­set. Toi­saal­ta seu­raa myös tais­te­lua syn­tiä ja kiu­sak­sia vas­taan ja jos­kus ym­pä­ris­tön ylen­kat­set­ta.

Jee­suk­sen tii­vis­tys oli, et­tä en­sim­mäi­set voi­vat jää­dä vii­mei­sik­si ja vii­mei­sim­mät nous­ta en­sim­mäi­sik­si.

Jee­sus il­moit­taa uh­ri­tien­sä

Ai­em­mat koh­taa­mi­set ja kes­kus­te­lut ovat avaa­mas­sa sitä, mis­tä Va­pah­ta­ja al­kaa päi­vän evan­ke­liu­mis­sa ker­toa omil­leen. He va­el­ta­vat Je­ru­sa­le­miin joh­ta­vaa tie­tä. Ope­tus­lap­set ovat häm­men­nyk­sis­sään ja pe­lois­saan, mitä on ta­pah­tu­mas­sa. Jee­sus al­kaa ker­toa heil­le, kuin­ka hä­nen käy tääl­lä ajas­sa.

Hän jou­tuu vi­ha­mies­ten kä­siin, saa osak­seen kuo­le­man­tuo­mi­on, hän­tä hä­väis­tään ja pil­ka­taan ja lo­pul­ta hä­net sur­ma­taan. Kui­ten­kaan tämä ei tule ole­maan kai­ken lop­pu. Li­säk­si hän en­nus­taa asi­an, joka ei avau­du jär­jel­le var­sin­kaan pe­lon kes­kel­lä: hän nou­see kuol­leis­ta kol­man­te­na päi­vä­nä.

Kat­ke­ra kalk­ki

Sit­ten ope­tus­las­ten in­hi­mil­li­syys tu­lee taas vä­ke­väs­ti esiin. Kun­ni­an­hi­mo ja val­ta­pyy­teet kum­pu­a­vat nä­ky­viin Sepe­teuk­sen poi­kien, Jaa­ko­bin ja Jo­han­nek­sen ky­sy­myk­ses­sä. Vel­jek­set ha­lu­a­vat nä­ky­vän ase­man Va­pah­ta­jan vie­res­sä.

Toi­nen ha­lu­aa is­tua Jee­suk­sen oi­ke­al­la ja toi­nen va­sem­mal­la puo­lel­la, kun tämä on nous­sut ylös kun­ni­aan. Sil­loin Jee­sus tah­too muis­tut­taa, kuin­ka vaa­ti­va tuo Ju­ma­lan aset­ta­ma uh­ri­tie to­del­li­suu­des­sa on.

Ver­taus­ku­val­li­ses­ti Jee­sus pu­huu mal­jas­ta. Ny­kyi­sin­kin kär­si­mys­tä ver­ra­taan kat­ke­raan kalk­kiin. Toi­nen ver­taus liit­tyy kas­tee­seen: voi­vat­ko ope­tus­lap­set vas­taa­not­taa sen kas­teen, joka Kris­tuk­sen osak­si on pian tu­le­va?

Odot­ta­mat­ta vas­taus­ta Jee­sus en­nus­taa ope­tus­las­ten saa­van ker­ran ko­kea sa­maa kär­si­mys­tä, mitä hei­dän Her­ran­sa pian saa osak­seen. Sen si­jaan Jaa­ko­bin ja Jo­han­nek­sen kun­ni­a­paik­ko­ja kos­ke­vaan pyyn­töön Jee­sus an­taa tor­ju­van vas­tauk­sen: se ei ole hä­nen teh­tä­vän­sä.

Suu­rin an­taa suu­rim­man uh­rin

Muut ope­tus­lap­set när­käs­ty­vät vel­jes­ten pu­heis­ta. Jee­sus ha­luaa rau­hoit­taa ti­lan­teen. Hän ku­vaa maal­li­sen esi­val­lan hie­rark­ki­suut­ta: esi­mie­hil­lä on esi­mie­hen­sä, kaik­ki vas­taa­vat ylem­mil­leen. Ylim­piä ase­mia yleen­sä ta­voi­tel­laan kun­ni­an­hi­moi­ses­ti.

Jee­sus ko­ros­taa, et­tei ope­tus­las­ten kes­ken suu­ruut­ta mi­ta­ta käs­ky­val­lal­la. Kor­keim­man kuu­luu­kin yl­lät­tä­en ol­la toi­sil­le alis­tet­tu­na. Ylim­män tu­lee alis­tua ja pal­vel­la. Suu­rin­ta rak­kaut­ta on an­taa elä­män­sä tois­ten puo­les­ta.

Jee­sus ku­vaa it­sen­sä Ih­mi­sen Po­jak­si, joka an­taa tä­män suu­rim­man mah­dol­li­sen uh­rin: oman hen­ken­sä. Kuo­le­ma tuli maa­il­maan yh­den ih­mi­sen tot­te­le­mat­to­muu­den kaut­ta. Elä­mä tuli ih­mi­sil­le yh­den ih­mi­sen ää­ret­tö­män kuu­li­ai­suu­den kaut­ta. Hän uh­ra­si suu­rim­man uh­rin, jot­ta meil­lä oli­si ian­kaik­ki­nen elä­mä.

Ilk­ka Ha­ku­li­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Las­ki­ais­sun­nun­tai: Ps. 31:2-6; Hes.18:30–32; 1. Kor. 13 tai 1. Tim. 2:4–6; Mark. 10:32–45

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 11.2.2015.

29.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta. Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si." Matt. 6:20-21

Viikon kysymys