Fa­ri­seuk­set vas­tus­ti­vat Jee­sus­ta, köy­hää kan­san­vil­lit­si­jää. Hei­dän esi­merk­kin­sä opet­taa, kuin­ka ajal­li­nen vii­saus ei pe­las­ta ih­mis­tä.

Juu­ta­lai­set viet­ti­vät kah­dek­san­päi­väis­tä leh­ti­ma­ja­juh­laa. Sii­nä muis­tel­tiin kor­pi­va­el­lus­ta ja kii­tet­tiin vuo­den sa­dos­ta. Juh­lan ai­ka­na asut­tiin leh­ti­ma­jois­sa ku­ten kor­pi­va­el­luk­sel­la­kin.

Jee­sus ei ai­ko­nut en­sin osal­lis­tua juh­laan. Hän sa­noi vel­jil­leen, et­tei ole vie­lä hä­nen ai­kan­sa tul­la Je­ru­sa­le­miin. Vel­jien­sä tie­tä­mät­tä hän kui­ten­kin tuli juh­lil­le myö­hem­min.

Jee­suk­sen mai­ne oli jo le­vin­nyt. Mo­net ky­se­li­vät: on­ko se mies tääl­lä? Hä­nes­tä kiis­tel­tiin: toi­set kiit­ti­vät hän­tä ja toi­set pi­ti­vät kan­san­vil­lit­si­jä­nä.

Juu­ta­lais­ten joh­ta­jat et­si­vät Jee­sus­ta van­gi­tak­seen hä­net. He pi­ti­vät Jee­sus­ta vaa­ral­li­se­na, kos­ka hän pa­ran­si sai­rai­ta sa­pat­ti­na­kin ei­kä hei­dän mie­les­tään näin nou­dat­ta­nut oi­kein Moo­sek­sen la­kia.

Juh­lan puo­les­sa vä­lis­sä Jee­sus nou­si opet­ta­maan. Hä­nen ope­tus­taan ih­me­tel­tiin, sil­lä hän tun­si py­hät kir­joi­tuk­set, vaik­ka oli osa op­pi­ma­ton­ta kan­saa. Fa­ri­seuk­set ja yli­pa­pit lä­het­ti­vät mie­hiä van­git­se­maan Jee­suk­sen.

Juh­lan pää­tös­päi­vä­nä Jee­sus kui­ten­kin pu­hui niin voi­mak­kaas­ti, et­tä van­git­si­jat pa­la­si­vat tyh­jin kä­sin. Li­säk­si kan­sa us­koi Jee­suk­seen, vaik­ka kan­san joh­ta­jat ei­vät us­ko­neet. Mo­net pi­ti­vät Jee­sus­ta Mes­si­aa­na.

Kuka Jee­sus on?

Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa ja ih­me­te­ois­sa mo­net nä­ki­vät Mes­si­aan te­ko­ja. Toi­set pi­ti­vät Jee­sus­ta pro­feet­ta­na, jon­ka piti tul­la en­nen Mes­si­as­ta: Eli­a­na. Toi­saal­la Jee­sus sa­noi Jo­han­nes Kas­ta­jan ole­van Mes­si­aal­le tie­tä val­mis­ta­va pro­feet­ta.

Jee­suk­sen ope­tus sai ih­mi­set poh­ti­maan, kuka hän oi­kein on. Hän oli op­pi­ma­ton ga­li­le­a­lai­nen, mut­ta hä­nen ope­tuk­sen­sa ja pu­heen­sa oli­vat kir­joi­tus­ten mu­kai­sia ja hy­vin voi­mal­li­sia.

Ga­li­lea oli köy­hää seu­tua ja sen asuk­kaat op­pi­ma­ton­ta vä­keä ver­rat­tu­na Juu­de­an ja pää­kau­pun­ki Je­ru­sa­le­min op­pi­nei­siin. Mes­si­aan ei oli­si pi­tä­nyt tul­la köy­häs­tä Ga­li­le­as­ta vaan Juu­de­an Bet­le­he­mis­tä.

Sana he­rät­tää us­kon

Jee­suk­sen sa­nat he­rät­ti­vät kuu­li­jois­sa us­kon, joka näyt­ti, et­tä hän on Mes­si­as: Ju­ma­lan lu­paa­ma pe­las­ta­ja, kir­joi­tus­ten täyt­ty­mys. Toi­saal­la Jee­sus ylis­ti Isää sii­tä, et­tä hän on sa­lan­nut te­kon­sa vii­sail­ta ja il­moit­ta­nut ne lap­sen­mie­li­sil­le (Matt. 10:25). Toi­sin kuin op­pi­neet, mo­net op­pi­mat­to­mat ih­mi­set us­koi­vat lap­sen­mie­li­ses­ti Jee­suk­seen.

Sana et­sii yk­sit­täis­tä ih­mis­tä

Fa­ri­seuk­set ei­vät pi­tä­neet kan­san us­koa mis­sään ar­vos­sa. Kos­ka kan­sa ei tun­ne la­kia, se ei voi tun­tea Mes­si­as­ta. Kun op­pi­ma­ton kan­sa piti Jee­sus­ta Mes­si­aa­na, kan­sa oli fa­ri­seus­ten mie­les­tä vää­räs­sä.

Kan­san oli­si hei­dän mie­les­tään pi­tä­nyt seu­ra­ta op­pi­neis­toa. He ki­ro­si­vat la­kia tun­te­ma­ton­ta rah­vas­ta. Hei­dän mu­kaan­sa us­koon vaa­di­taan joku ylem­pi, suu­rem­pi auk­to­ri­teet­ti, joka näyt­tää oi­ke­an tien.

Kui­ten­kin jo­kai­sen piti ot­taa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kan­taa Jee­suk­sen pu­hee­seen. Mitä mi­nul­le mer­kit­see kut­su us­ko­maan? Odo­tan­ko toi­sen esi­merk­kiä, us­kon­ko jon­kun toi­sen pe­räs­sä? Jee­suk­sen puhe käy sy­dä­miim­me. Omal­la tai toi­sen vii­sau­del­la ei syn­ny sy­dä­men us­koa.

Lain tun­ti­jat ja rik­ko­jat

Fa­ri­seuk­set pi­ti­vät op­pi­mat­to­mia lain rik­ko­ji­na ja sik­si ki­rot­tui­na. Vain lain tar­kan tun­te­mi­sen ja nou­dat­ta­mi­sen kaut­ta he pi­ti­vät it­se­ään puh­tai­na ja nuh­teet­to­mi­na.

Yk­si fa­ri­seuk­sis­ta, Ni­ko­dee­mus, yrit­ti puo­lus­tel­la Jee­sus­ta. Hän oli käy­nyt sa­laa ta­paa­mas­sa Jee­sus­ta (Joh. 3). Ni­ko­de­mos ve­to­si la­kiin. Sen mu­kaan en­nen tuo­mi­o­ta syy­te­tyn teot pi­tää tut­kia ja syy­tet­tyä kuul­la.

Toi­set tyr­mä­si­vät Ni­ko­de­mok­sen pil­kal­li­ses­ti syyt­tä­en hän­tä Jee­suk­sen ta­voin ga­li­le­a­lai­sek­si. He, joi­den oli­si pi­tä­nyt tun­tea laki, toi­mi­vat vas­toin la­kia.

Fa­ri­seuk­set ja yli­pa­pit tuo­mit­si­vat Jee­suk­sen tut­ki­mat­ta hä­nen ope­tus­taan. Näin he osoit­ti­vat to­dek­si Jee­suk­sen ope­tuk­sen sii­tä, et­tei ku­kaan ky­ke­ne elä­mään la­kia rik­ko­mat­ta. (Joh. 7:21–24.)

Lain ul­ko­nai­nen nou­dat­ta­mi­nen ei vie Ju­ma­lan yh­tey­teen ei­kä Mes­si­aan nä­ke­mi­seen. Vain Mes­si­as it­se, Jee­sus, vie Ju­ma­lan yh­tey­teen. Hä­nen täy­del­li­syy­ten­sä pe­las­taa mei­dät.

Ilk­ka Leh­to

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 3.10.2018

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L.S.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 13:16–20

Raa­mat­tu 1992: Jee­suk­sen sa­nat kuul­tu­aan jot­kut vä­ki­jou­kos­ta sa­noi­vat: ”Tä­män täy­tyy ol­la se pro­feet­ta.” Toi­set sa­noi­vat: ”Hän on Mes­si­as.” Mut­ta toi­set epäi­li­vät: ”Ei kai Mes­si­as Ga­li­le­as­ta tule! Kir­joi­tuk­sis­sa­han sa­no­taan, et­tä Mes­si­as on Daa­vi­din jäl­ke­läi­nen ja tu­lee Bet­le­he­mis­tä, Daa­vi­din ko­ti­kau­pun­gis­ta.” Näin ih­mi­set al­koi­vat kiis­tel­lä hä­nes­tä. Muu­ta­mat ha­lu­si­vat ot­taa hä­net kiin­ni, mut­ta ku­kaan ei kui­ten­kaan käy­nyt hä­neen kä­sik­si.

Jee­sus­ta pi­dät­tä­mään lä­he­te­tyt mie­het pa­la­si­vat yli­pap­pien ja fa­ri­seus­ten luo, ja nämä ky­syi­vät: ”Mik­si et­te tuo­neet hän­tä?” Mie­het vas­ta­si­vat: ”Yk­si­kään ih­mi­nen ei iki­nä ole pu­hu­nut sil­lä ta­voin kuin hän.” Sil­loin fa­ri­seuk­set sa­noi­vat: ”Olet­te­ko te­kin an­ta­neet ek­syt­tää it­sen­ne? On­ko ku­kaan hal­li­tus­mies us­ko­nut hä­neen? Tai yk­si­kään fa­ri­seus? Tuo rah­vas ei tie­dä lais­ta mi­tään –– ki­rot­tu­ja kaik­ki!” Sil­loin Ni­ko­de­mos, joka it­se oli fa­ri­seus ja oli ai­em­min käy­nyt ta­paa­mas­sa Jee­sus­ta, sa­noi: ”Ei­hän mei­dän la­kim­me mu­kaan ke­tään voi tuo­mi­ta, en­nen kuin on kuul­tu hän­tä ja otet­tu sel­vil­le, mitä hän on teh­nyt.” Mut­ta toi­set sa­noi­vat hä­nel­le: ”Tai­dat ol­la it­se­kin Ga­li­le­as­ta. Tut­ki kir­joi­tuk­sia, niin opit, et­tei Ga­li­le­as­ta tule pro­feet­taa.”

Bib­lia: Mon­ta siis kan­sas­ta, jot­ka tä­män pu­heen kuu­li­vat, sa­noi­vat: tämä on to­ti­ses­ti prop­he­ta. Muut sa­noi­vat: tämä on Kris­tus; mut­ta muu­ta­mat sa­noi­vat: tul­lee­ko Kris­tus Ga­li­le­as­ta? Ei­kö Raa­mat­tu sano Da­vi­din sie­me­nes­tä ja Bet­le­he­min kau­pun­gis­ta, kus­sa Da­vid oli, Kris­tuk­sen tu­le­van? Niin nou­si rii­ta kan­san se­as­sa hä­nen täh­ten­sä. Mut­ta muu­ta­mat tah­toi­vat hä­nen ot­taa kiin­ni, ja ei kui­ten­kaan ken­kään las­ke­nut kä­si­än­sä hä­nen pääl­len­sä.

Niin pal­ve­li­at tu­li­vat Pha­ri­se­a­lais­ten ja ylim­mäis­ten pap­pein tykö, ja he sa­noi­vat heil­le: mik­si et­te hän­tä tän­ne tuo­neet? Pal­ve­li­at vas­ta­si­vat: ei ole ih­mi­nen ikä­nä niin pu­hu­nut kuin se ih­mi­nen. Pha­ri­se­a­lai­set vas­ta­si­vat hei­tä: olet­te­ko te myös vie­tel­lyt? On­ko joku pää­mie­his­tä taik­ka Pha­ri­se­a­lai­sis­ta us­ko­nut hä­nen pääl­len­sä? Vaan tämä kan­sa, joka ei tie­dä la­kia, on ki­rot­tu. Niin sa­noi heil­le Ni­ko­de­mus, joka yöl­lä oli hä­nen ty­kön­sä tul­lut, ja oli yk­si heis­tä: Tuo­mit­see­ko mei­dän la­kim­me jon­kun ih­mi­sen, en­nen­kuin kuul­laan eli tie­tää saa­daan, mitä hän teki? He vas­ta­si­vat ja sa­noi­vat hä­nel­le: olet­ko si­nä­kin Ga­li­le­a­lai­nen? tut­ki ja näe, et­tei Ga­li­le­as­ta ole yh­tään prop­he­taa tul­lut.