JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Toinen kylvää, toinen korjaa

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
19.2.2017 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:21
2020010111214220170219070000

Kuin­ka pal­kit­se­vaa on­kaan saa­da naut­tia työn­sä he­del­mis­tä.

Mo­nia meis­tä mo­ti­voi työ­hön aja­tus sii­tä, et­tä saa teh­tyä jo­tain kä­sin kos­ke­tel­ta­vaa tai toi­sia ih­mi­siä aut­ta­vaa. Toi­set saa­vat päi­vit­täin töis­sään val­miik­si työ­teh­tä­viä. Tois­ten työ on pro­jek­ti­luon­toi­sem­paa. Sil­loin työt val­mis­tu­vat viik­ko­jen tai kuu­kau­sien, eh­kä vuo­sien uu­ras­tuk­sen jäl­keen. Toi­set ei­vät eh­kä kos­kaan näe, mil­lai­sia lop­pu­tu­lok­sia hei­dän työn­sä saa ai­kaan.

Jee­sus ver­ta­si Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­ta­mis­ta vil­jan kyl­vöön (Luuk. 8:4–15). Sa­nan­ju­lis­ta­jat, saar­naa­jat, kut­su­vat ih­mi­siä pa­ran­nuk­seen. He kyl­vä­vät Ju­ma­lan sa­nan sie­men­tä ih­mis­ten sy­dä­miin.

Osa kuu­li­jois­ta ot­taa ju­lis­tuk­sen vas­taan heti, toi­set eh­kä vuo­sien tai vuo­si­kym­men­ten jäl­keen. Sa­nan­ju­lis­ta­ja ei eh­kä näe, mi­ten hä­nen sa­no­jen­sa kaut­ta Ju­ma­la te­kee työ­tä ih­mis­ten sy­dä­mis­sä. Sil­loin joku toi­nen saa syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sen kaut­ta toi­vot­taa ih­mi­sen ter­ve­tul­leek­si si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Tä­nään­kin pi­tää paik­kan­sa sa­non­ta ”Toi­nen kyl­vää, toi­nen kor­jaa.”

Evan­ke­liu­min ruo­kaa

Jee­sus oli ker­to­nut sa­ma­ri­a­lai­sel­le nai­sel­le ikui­sen elä­män ve­des­tä ja tar­jon­nut sitä hä­nel­le (Joh. 4:14). Nai­nen luu­li Jee­suk­sen pu­hu­van ajal­li­ses­ta ve­des­tä (Joh. 4:11, 15).

Kun Jee­sus myö­hem­min ver­ta­si Ju­ma­lan kut­sua ja tah­toa ruo­kaan, ope­tus­lap­set puo­les­taan luu­li­vat hä­nen pu­hu­van ajal­li­ses­ta ruo­as­ta. He häm­men­tyi­vät ja ky­se­li­vät toi­sil­taan, mis­tä Jee­sus on ruo­kaa saa­nut. Jee­sus vas­ta­si tar­koit­ta­van­sa evan­ke­liu­min ruo­kaa, jota syö­mäl­lä ih­mi­nen pää­see Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Tä­män evan­ke­liu­min ju­lis­ta­jik­si Jee­sus kut­sui ope­tus­lap­sen­sa ja kaik­ki hä­neen us­ko­vat (Matt. 28:19–20).

Mo­net Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­naa­jat nä­ke­vät sa­nan­ju­lis­ta­mi­sen het­kit­täin vai­val­loi­se­na. Saar­naa­jas­ta saat­taa tun­tua sil­tä, et­tä hän kyl­vää sie­men­tä tien vie­reen tai ko­val­le kal­li­ol­le – Ju­ma­lan sa­naa ei tun­nu­ta kuu­le­van ei­kä var­sin­kaan an­ne­ta sen juur­tua sy­dä­men maa­pe­rään.

Jee­sus kui­ten­kin esit­tää ope­tus­lap­sil­leen myön­tei­sem­pää nä­kö­kul­maa: he saa­vat kor­ja­ta sitä sa­toa, jon­ka hei­tä edel­tä­vät sa­nan­ju­lis­ta­jat ovat kyl­vä­neet kas­va­maan. Ope­tus­las­ten koh­dal­la tämä saat­toi tar­koit­taa sitä, mi­ten he sai­vat rie­mui­ta sa­don­kor­juus­ta hel­lun­tai­na yh­des­sä noin kol­men­tu­han­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan löy­tä­jän kans­sa (Ap. t. 2:41).

Ju­ma­la on mo­nes­ti an­ta­nut us­kon sie­me­nen itää et­si­jän sy­dä­mes­sä (1. Kor. 3:7). Tä­män ovat mo­net Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­maa le­vit­tä­neet ko­ke­neet. Kuo­lin­vuo­teel­la saar­naa­jal­le tun­te­mat­to­mal­la­kin ih­mi­sel­lä voi ol­la vain yk­si ky­sy­mys: ”Saan­ko us­koa syn­ti­ni an­teek­si?”

Sa­toa ian­kaik­ki­seen elä­mään

Lo­pu­na­jan ta­pah­tu­mia se­li­te­tään Raa­ma­tus­sa usein ver­tauk­sel­la vil­jan­kor­juus­ta (esim. Mark. 4:26–29, Ilm. 14:14–16 ja Joel 3:12–14). Eh­kä­pä Jee­sus­kin viit­ta­si lo­pu­nai­koi­hin pu­hu­es­saan ope­tus­lap­sil­leen sii­tä, mi­ten vil­ja on kyp­sää kor­jat­ta­vak­si, ja sa­don­kor­jaa­ja ko­ko­aa sa­toa ian­kaik­ki­seen elä­mään.

Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­mia muis­tut­ta­mal­la tu­le­vas­ta sa­don­kor­juus­ta. Mei­dän­kin on syy­tä muis­taa sa­don­kor­juu­nai­kaa elä­mäs­säm­me ja ju­lis­tuk­ses­sam­me: ”Sa­toa on pal­jon, mut­ta sa­don­kor­jaa­jia vä­hän. Pyy­tä­kää siis her­raa, jol­le sato kuu­luu, lä­het­tä­mään vä­keä elon­kor­juu­seen”. (Luuk. 10:2.)

Jani Muik­ku

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 15.2.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Mer­vi Hy­vö­nen

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 4:31–38

Bib­lia

Mut­ta sil­lä vä­lil­lä ru­koi­li­vat ope­tus­lap­set hän­tä, sa­no­en: Rab­bi, syö. Vaan hän sa­noi heil­le: mi­nul­la on ruo­kaa syö­däk­se­ni, jota et­te tie­dä. Niin ope­tus­lap­set sa­noi­vat kes­ke­nän­sä: lie­nee­kö joku hä­nel­le syö­tä­vää tuo­nut? Je­sus sa­noi heil­le: mi­nun ruo­ka­ni on se, et­tä minä teen hä­nen tah­ton­sa, joka mi­nun lä­het­ti, ja täy­tän hä­nen te­kon­sa. Et­te­kö te sano: vie­lä ovat nel­jä kuu­kaut­ta ja elo­nai­ka tu­lee? Kat­so, minä sa­non teil­le: nos­ta­kaat sil­män­ne ylös ja kat­so­kaat vai­ni­oi­ta: sil­lä ne ovat jo val­ki­at elo­na­jak­si. Ja joka niit­tää, hän saa pal­kan ja ko­koo he­del­män ijan­kaik­ki­seen elä­mään: et­tä kyl­vä­jä ja niit­tä­jä yn­nä iloit­si­si­vat. Sil­lä täs­sä on se sana tosi; toi­nen on, joka kyl­vää, ja toi­nen, joka niit­tää. Minä lä­he­tin tei­dät niit­tä­mään, jos­sa et­te ole työ­tä teh­neet: muut ovat työ­tä teh­neet ja te olet­te hei­dän työn­sä pääl­le tul­leet.

Raa­mat­tu 1992

Ope­tus­lap­set sa­noi­vat Jee­suk­sel­le: ”Rab­bi, tule syö­mään.” Mut­ta hän sa­noi heil­le: ”Mi­nul­la on ruo­kaa, jos­ta te et­te tie­dä.” Ope­tus­lap­set kum­mas­te­li­vat kes­ke­nään: ”On­ko joku tuo­nut hä­nel­le syö­tä­vää?” Mut­ta Jee­sus jat­koi: ”Mi­nun ruo­ka­ni on se, et­tä täy­tän lä­het­tä­jä­ni tah­don ja vien hä­nen työn­sä pää­tök­seen. Te sa­not­te: ’Nel­jä kuu­ta kyl­vös­tä kor­juu­seen.’ Minä sa­non: Kat­so­kaa tuon­ne! Vai­nio on jo vaa­len­nut, vil­ja on kyp­sä kor­jat­ta­vak­si. Sa­don­kor­jaa­ja saa palk­kan­sa jo nyt, hän ko­ko­aa sa­toa ian­kaik­ki­seen elä­mään, ja kyl­vä­jä saa iloi­ta yh­des­sä kor­jaa­jan kans­sa. Täs­sä pi­tää paik­kan­sa sa­non­ta: ’Toi­nen kyl­vää, toi­nen kor­jaa.’ Minä olen lä­het­tä­nyt tei­dät kor­jaa­maan sa­toa, jos­ta et­te ole näh­neet vai­vaa. Toi­set ovat teh­neet työn, mut­ta te pää­set­te kor­jaa­maan hei­dän vai­van­nä­kön­sä he­del­mät.”

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys