JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Us­kon pe­rus­ta kes­tää ajan muu­tok­sis­sa

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
10.11.2019 7.00

Juttua muokattu:

2.1. 11:02
2020010211023220191110070000

Ai­ka ja tie­dot muut­tu­vat, mut­ta Ju­ma­lan sana py­syy sa­ma­na.

Kun tä­män päi­vän ih­mi­nen pu­huu us­kos­ta, hän voi liit­tää asi­aan sel­lai­si­a­kin mer­ki­tyk­siä kuin us­kon­nol­li­suus ja us­ko­muk­set, joi­ta ni­mi­te­tään myy­teik­si. Jos siir­ry­tään sel­lai­siin kes­kus­te­lun ai­hei­siin kuin aat­teet, ide­o­lo­gi­at ja maa­il­man­kat­so­muk­set tai ai­van käy­tän­nöl­li­set asi­at, mie­li­pi­tei­tä riit­tää. Mie­li­pi­tei­tä pe­rus­tel­laan hel­pos­ti eri­lai­sil­la, jos­kus tie­teel­li­sik­si ni­mi­te­tyil­lä fak­ta­tie­doil­la, jot­ka pe­rus­tu­vat ih­mis­jär­keen ja ha­vain­toi­hin.

Ai­na on huo­mat­tu, et­tä ai­ka­naan hy­vin var­man tun­tui­set tie­dot muut­tu­vat. Ne ovat­kin ol­leet ai­ka- ja me­ne­tel­mä­si­don­nai­sia to­tuuk­sia. Uu­det ha­vain­not, pa­rem­mat tut­ki­mus­me­ne­tel­mät ja tut­ki­mus­koh­teet tuo­vat uu­sia ja kor­jaa­via tu­lok­sia. Eh­kä sik­si tois­te­taan aja­tus­ta, et­tä eläm­me to­tuu­den jäl­kei­ses­sä ajas­sa. Sil­lä ha­lu­taan sa­noa, et­tä to­tuu­so­let­ta­muk­set muut­tu­vat, ne ovat pe­rus­tal­taan eri­lai­sia ja suh­teel­li­sia.

Ai­ka­si­don­nais­ta tie­toa

Raa­ma­tun il­moi­tus ja jär­keen ja ha­vain­toon liit­ty­vät pe­rus­teet ja pe­rus­tuk­set ei­vät vält­tä­mät­tä sul­je toi­si­aan pois. Mo­lem­mil­la on oma pä­te­vyy­sa­lu­een­sa ja teh­tä­vän­sä. Esi­mer­kik­si luo­ma­kun­nan vil­je­le­mi­nen ja var­je­le­mi­nen on teh­tä­vä luo­mis­ker­to­muk­sen mu­kaan (1. Moos. 2:15). Mut­ta vie­lä tär­ke­äm­pi ja hen­ki­lö­koh­tai­nen asia on us­kon ky­sy­myk­set. Jos luo­tam­me vain ih­mis­jär­keen, ide­o­lo­gi­oi­hin ja ha­vain­toi­hin, olem­me vii­me kä­des­sä omil­lam­me ja lo­pul­ta epä­var­mal­la pe­rus­tal­la. Ih­mis­jär­ki ja ym­mär­rys on tun­ne­tus­ti ra­jal­li­nen.

Raa­ma­tun il­moi­tuk­ses­sa va­kuu­te­taan Ju­ma­lan po­jan auk­to­ri­tee­til­la, et­tä ”tai­vas ja maa ka­to­a­vat, mut­ta mi­nun sa­na­ni ei­vät ka­toa” (Matt. 24:35), ja et­tä täl­lai­sel­le kal­li­o­pe­rus­tal­le kan­nat­taa ra­ken­taa ja ra­ken­tua (Matt. 7: 24–25, Ef. 2:19–22). Lu­va­taan jo­tain muut­tu­ma­ton­ta ja var­maa. Li­säk­si en­sim­mäi­sen us­kon­kap­pa­leen se­li­tys va­kuut­taa, et­tä Ju­ma­la on kai­ken Luo­ja ja yl­lä­pi­tä­jä. Ih­mi­nen on lo­pul­ta par­haim­mil­laan pal­ve­li­jan teh­tä­väs­sä.

Raa­ma­tul­li­nen pe­rus­ta luo tur­val­li­suut­ta

Raa­ma­tul­li­nen, vil­pi­tön to­tuu­de­net­sin­tä ja us­ko voit­ta­vat lo­pul­ta huo­le­nai­heet ja uh­ka­ku­vat. Ne an­toi­vat ai­koi­naan Mart­ti Lut­he­ril­le voi­maa ja tai­toa koh­da­ta re­hel­li­ses­ti en­sin oma it­sen­sä ja si­ten koko ym­pä­röi­vä hen­gel­li­nen ja maal­li­nen ym­pä­ris­tö. Vah­vuu­te­na ja us­kon pe­rus­ta­na oli pyhä Raa­mat­tu ja sen ope­tuk­sis­ta kiin­ni pi­tä­mi­nen.

Täl­lai­nen roh­kea, Jee­suk­sen sa­naan luot­ta­va us­ko ja luot­ta­mus oli päi­vän teks­tis­sä ku­nin­kaan vir­ka­mie­hel­lä, jon­ka poi­ka sai­ras­ti. Hän kään­tyi Jee­suk­sen puo­leen, joka en­sin vas­ta­si ty­lyn tun­tui­ses­ti, et­tä te et­te us­ko, jol­let­te näe tun­nus­te­ko­ja ja ih­mei­tä. Mut­ta ku­nin­kaan vir­ka­mies ei luo­vut­ta­nut, vaan pyy­si Jee­sus­ta tu­le­maan avuk­si. Tä­hän Jee­sus suos­tui ja vas­ta­si, et­tä poi­ka elää. Mies us­koi tä­män sa­nan ja läh­ti ko­tiin­sa. Ja ta­pah­tui niin kuin hä­nel­le oli lu­vat­tu. (Joh 4:46–53.) To­teu­tui pro­fee­tan il­moi­tus Kris­tuk­ses­ta, hä­neen liit­ty­vis­tä mo­nis­ta pa­ran­ta­mi­sih­meis­tä (Jes. 35:5–6).

Ny­kyi­sin edel­lä ku­vat­tu­ja ih­mei­tä ei ta­pah­du. Jee­sus sa­noi, et­tä täl­le su­ku­kun­nal­le eli meil­le­kin an­ne­taan vain Joo­nan merk­ki. Ni­ni­ve­läi­set ei­vät tar­vin­neet ih­me­töi­tä, vaan he us­koi­vat Ju­ma­lan mie­hen Joo­nan saar­naan ja kään­tyi­vät pa­ran­nuk­seen. (Matt 12:39–41, Joo­na 3:1–10.)

Nyt­kin tämä saar­na on kuul­ta­vis­sa ja us­kot­ta­vis­sa. Ju­ma­la kut­suu val­ta­kun­taan­sa ja hoi­taa val­ta­kun­tan­sa asuk­kai­ta saar­na­vi­ran kaut­ta. Sen pe­rus­ta­na on apos­to­lei­den ja pro­feet­to­jen ju­lis­tus ja il­moi­tus, kul­ma­ki­ve­nä Kris­tus Jee­sus (Ef. 2:20). Tä­män pe­rus­tuk­sen pääl­lä on tur­val­lis­ta elää ja koh­da­ta luot­ta­vai­ses­ti tu­le­vai­suus.

Sep­po Aho

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 6.11.2019

Ku­vi­tus­ku­va: Lu­ki­jan kuva / MHaa

Evan­ke­liu­mi: Joh. 4:46–53

RAA­MAT­TU 1992: Ka­per­nau­mis­sa oli ku­nin­kaan vir­ka­mies, jon­ka poi­ka oli sai­raa­na. Kuul­tu­aan Jee­suk­sen tul­leen Juu­de­as­ta Ga­li­le­aan hän läh­ti Jee­suk­sen luo ja pyy­si, et­tä tämä tu­li­si pa­ran­ta­maan po­jan, joka oli kuo­le­mai­sil­laan. Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Te et­te us­ko, el­let­te näe tun­nus­te­ko­ja ja ih­mei­tä.” Mut­ta vir­ka­mies pyy­si: ”Her­ra, tule, en­nen kuin poi­ka­ni kuo­lee.” Sil­loin Jee­sus sa­noi: ”Mene ko­tii­si. Poi­ka­si elää.” Mies us­koi, mitä Jee­sus hä­nel­le sa­noi, ja läh­ti. Jo kes­ken mat­kan tu­li­vat hä­nen pal­ve­li­jan­sa hän­tä vas­taan ja ker­toi­vat po­jan pa­ran­tu­neen. Mies ky­syi heil­tä, mi­hin ai­kaan poi­ka oli al­ka­nut toi­pua, ja he sa­noi­vat: ”Ei­len seit­se­män­nel­lä tun­nil­la kuu­me hel­lit­ti.” Sil­loin isä ym­mär­si, et­tä se oli ta­pah­tu­nut juu­ri sil­loin, kun Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Poi­ka­si elää”, ja hän ja koko hä­nen ta­lon­sa väki us­koi­vat Jee­suk­seen.

BIB­LIA: Niin Je­sus tuli taas Ga­li­le­an Kaa­naan, kus­sa hän me­den vii­nak­si teh­nyt oli. Ja oli ku­nin­kaan mies, jon­ka poi­ka sai­ras­ti Ka­per­nau­mis­sa. Kuin hän kuu­li, et­tä Je­sus oli tul­lut Juu­de­as­ta Ga­li­le­aan, meni hän hä­nen ty­kön­sä ja ru­koi­li hän­tä tu­le­maan alas ja pa­ran­ta­maan hä­nen poi­kan­sa, joka oli kuo­le­mal­lan­sa. Sa­noi siis Je­sus hä­nel­le: el­let­te näe tun­nus­täh­tiä ja ih­mei­tä, niin et­te us­ko. Sa­noi ku­nin­kaan mies hä­nel­le: Her­ra, tule alas en­nen­kuin mi­nun poi­ka­ni kuo­lee. Je­sus sa­noi hä­nel­le: mene, si­nun poi­kas elää. Ja mies us­koi sa­nan, jon­ka Je­sus sa­noi hä­nel­le, ja meni. Niin hä­nen men­nes­sän­sä, koh­ta­si­vat hä­nen pal­ve­li­an­sa hä­nen ja il­moit­ti­vat hä­nel­le, sa­no­en: si­nun poi­kas elää. Niin hän tut­ki heil­tä het­keä, jol­la hän pa­ra­ni, ja he sa­noi­vat hä­nel­le: ei­len seit­se­män­nel­lä het­kel­lä an­toi vi­lu­tau­ti hä­nen ylön. Niin isä ym­mär­si sen sik­si het­kek­si, jol­la Je­sus sa­noi hä­nel­le: si­nun poi­kas elää. Ja hän us­koi ja koko hä­nen huo­neen­sa.

11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys