JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

"En jätä tei­tä yk­sin mil­loin­kaan"

Uutiset
28.6.2020 13.10

Juttua muokattu:

28.6. 13:18
2020062813184720200628131000

An­ni-In­ke­ri Tör­mä­nen

Jo 100 vuo­den ajan eli vuon­na 1920 pi­de­tyis­tä Vaa­san suu­ris­ta seu­rois­ta al­ka­en on Su­vi­seu­ro­jen oh­jel­maan lau­an­tai-il­ta­na kuu­lu­nut eh­tool­li­sen­viet­to. Tänä vuon­na se ei ko­ro­na­pan­de­mi­an vuok­si ol­lut mah­dol­lis­ta. Sen ti­lal­la jär­jes­tet­tiin eh­tool­lis­lau­lu­jen il­ta Ou­lun tuo­mi­o­kir­kos­sa, jo­hon oli mah­dol­lis­ta osal­lis­tua Ke­sä­seu­ra­ra­di­on ja vi­de­o­lä­he­tyk­sen vä­li­tyk­sel­lä.

Kir­kos­sa oli pan­de­mi­an vuok­si vain sen ver­ran ih­mi­siä, et­tä ti­lai­suus saa­tiin to­teu­tet­tua. Käy­tän­nös­sä kui­ten­kin ra­di­on ja ne­tin vä­li­tyk­sel­lä osal­lis­tu­jia oli niin pal­jon, et­tä he ei­vät mi­ten­kään oli­si mah­tu­neet Ou­lun tuo­mi­o­kirk­koon lau­la­maan, ker­toi ti­lai­suu­den juon­ta­ja Sasu Har­ti­kai­nen.

Lau­luik­si oli va­lit­tu pe­rin­tei­siä seu­ra­tel­tan eh­tool­li­sel­ta tut­tu­ja lau­lu­ja. Ne muis­tut­ti­vat sii­tä, et­tä eh­tool­li­nen on muis­to­a­te­ria, se on yh­tey­den, ilon ja kii­tok­sen ate­ria. ”Kai­pauk­sen kyy­ne­lei­tä em­me siel­lä vuo­da­ta, ei­kä enää mi­kään mei­tä toi­sis­tam­me ero­ta” (Sl. 287:4).

Ope­tus­las­ten epäi­lys

Il­ta­har­tau­des­sa Is­mo An­ti­la ker­toi Jee­suk­sen il­mes­ty­mi­ses­tä Em­mauk­sen tien kul­ki­joil­le ylös­nou­se­muk­sen­sa jäl­keen.

– Teks­ti ja Ju­ma­lan sa­nan koh­ta on ai­ka häm­men­tä­vä. Jee­suk­sen ope­tus­lap­set sai­vat ol­la Jee­suk­sen kans­sa hä­nen jul­ki­sen toi­min­tan­sa ai­ka­na ja sii­tä huo­li­mat­ta jou­tui­vat suu­riin epäi­lyk­siin, to­te­si An­ti­la.

Edel­li­se­nä tors­tai­na ope­tus­lap­set oli­vat syö­neet eh­tool­lis­ta yh­des­sä ja Jee­sus oli aset­ta­nut muis­to­a­te­ri­an. Jo muu­ta­man päi­vän pääs­tä he oli­vat epäi­lyk­sis­sä ja häm­men­nyk­sis­sä Jee­suk­sen kuo­le­mas­ta ja tyh­jäs­tä hau­das­ta. He ei­vät vo­neet kä­sit­tää, mitä oli oi­ke­as­ti ta­pah­tu­nut.

He tie­si­vät Jee­suk­sen ole­van elä­män ruh­ti­nas ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ku­nin­gas. In­hi­mil­li­si­nä ih­mi­si­nä hei­dän sil­män­sä oli­vat kui­ten­kin so­kais­tut. An­ti­la ky­syi: Mikä so­kai­si ope­tus­las­ten sil­mät? Mikä so­kai­see mei­dän sil­mäm­me? Mikä es­tää mei­tä täs­sä elä­mäs­sä seu­raa­mas­ta elä­män Her­raa Jee­sus­ta?

Sie­lun lei­pää

Meil­lä ny­ky­a­jan ih­mi­sil­lä on pal­jon asi­oi­ta, joi­hin voim­me käyt­tää ai­kaam­me ja voi­mi­am­me.

– Kuin­ka pal­jon saam­me ai­kaa ja­et­tua sil­le, et­tä naut­ti­sim­me sitä hen­gen ra­vin­toa, sitä lei­pää, jos­ta kuo­le­ma­ton sie­lum­me elää? ky­syi An­ti­la.

Hän to­te­si, et­tä epäi­lyk­set ovat tut­tu­ja myös meil­le tä­män ajan us­ko­vai­sil­le. Lau­luis­sa ja vir­sis­sä on näi­tä tun­te­muk­sia osu­vas­ti ru­noil­tu. Ne aut­ta­vat mei­tä, et­tem­me jää epäi­lyk­sen ti­laan, mikä vie us­kon voi­mia, An­ti­la poh­ti. ”Luok­se­ni tul­kaa kaik­ki uu­pu­neet, en jätä tei­tä yk­sin mil­loin­kaan” (Sl. 367).

An­ti­la ker­toi, et­tä lau­luil­lan lau­luis­sa saa ko­kea tai­vaan esi­ma­kua, tun­tuu, et­tä tai­vas kos­ket­taa maa­ta.

– Sie­lu rie­muit­see sii­tä, et­tä on syn­nit an­teek­si ja rau­ha Ju­ma­lan kans­sa, hän sa­noi.

– Elä­mäm­me on sii­nä mie­les­sä eri­kois­ta, et­tä sen pää­te­pis­te ei ole hau­taus­maa, muis­tut­ti An­ti­la.

Voi­maa yh­des­sä lau­la­mi­ses­ta

Lau­luil­lan mu­sii­kis­ta vas­ta­si­vat Lau­ri-Kal­le Kal­lun­ki ja Hen­na-Mari Si­vu­la yh­des­sä noin 30 va­paa­eh­toi­sen lau­la­jan kans­sa.

– Toi­von, et­tä evan­ke­liu­min sa­no­ma vä­lit­tyi­si myös täs­tä il­las­ta. Ha­lu­an ol­la omal­ta osal­ta­ni pal­ve­le­mas­sa etä­su­vi­seu­ro­jen viet­tä­jiä, Si­vu­la ker­toi en­nen ti­lai­suu­den al­kua.

– Il­ta on­nis­tui suun­ni­tel­mien mu­kaan. Olen iloi­nen, et­tä lau­la­jat ot­ti­vat lau­lu­teh­tä­vän näin hy­vin vas­taan. Si­säl­lön kan­nal­ta koen, et­tä lau­lu­jen si­säl­tö ja sa­no­ma so­pi­vat to­del­la hy­vin tä­hän il­taan. Hyvä, et­tä täl­lai­nen ti­lai­suus saa­tiin teh­dä ja ko­kea, Kal­lun­ki to­te­si tuo­reel­taan ti­lai­suu­den jäl­keen.

– Yh­des­sä lau­la­mi­nen on tosi tär­ke­ää, mer­ki­tyk­sel­lis­tä ja voi­mia an­ta­vaa. Se vah­vis­taa us­ko­mi­sen yh­teyt­tä. Roh­kai­sem­me pi­tä­mään yl­lä yh­teis­tä lau­la­mis­ta, Si­vu­la ja Kal­lun­ki sa­noi­vat.

Lue kuu­li­joi­den kom­ment­te­ja lau­luil­las­ta 1.7. il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.

10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys