Anni-Inkeri Törmänen
Jo 100 vuoden ajan eli vuonna 1920 pidetyistä Vaasan suurista seuroista alkaen on Suviseurojen ohjelmaan lauantai-iltana kuulunut ehtoollisenvietto. Tänä vuonna se ei koronapandemian vuoksi ollut mahdollista. Sen tilalla järjestettiin ehtoollislaulujen ilta Oulun tuomiokirkossa, johon oli mahdollista osallistua Kesäseuraradion ja videolähetyksen välityksellä.
Kirkossa oli pandemian vuoksi vain sen verran ihmisiä, että tilaisuus saatiin toteutettua. Käytännössä kuitenkin radion ja netin välityksellä osallistujia oli niin paljon, että he eivät mitenkään olisi mahtuneet Oulun tuomiokirkkoon laulamaan, kertoi tilaisuuden juontaja Sasu Hartikainen.
Lauluiksi oli valittu perinteisiä seurateltan ehtoolliselta tuttuja lauluja. Ne muistuttivat siitä, että ehtoollinen on muistoateria, se on yhteyden, ilon ja kiitoksen ateria. ”Kaipauksen kyyneleitä emme siellä vuodata, eikä enää mikään meitä toisistamme erota” (Sl. 287:4).
Opetuslasten epäilys
Iltahartaudessa Ismo Antila kertoi Jeesuksen ilmestymisestä Emmauksen tien kulkijoille ylösnousemuksensa jälkeen.
– Teksti ja Jumalan sanan kohta on aika hämmentävä. Jeesuksen opetuslapset saivat olla Jeesuksen kanssa hänen julkisen toimintansa aikana ja siitä huolimatta joutuivat suuriin epäilyksiin, totesi Antila.
Edellisenä torstaina opetuslapset olivat syöneet ehtoollista yhdessä ja Jeesus oli asettanut muistoaterian. Jo muutaman päivän päästä he olivat epäilyksissä ja hämmennyksissä Jeesuksen kuolemasta ja tyhjästä haudasta. He eivät voneet käsittää, mitä oli oikeasti tapahtunut.
He tiesivät Jeesuksen olevan elämän ruhtinas ja Jumalan valtakunnan kuningas. Inhimillisinä ihmisinä heidän silmänsä olivat kuitenkin sokaistut. Antila kysyi: Mikä sokaisi opetuslasten silmät? Mikä sokaisee meidän silmämme? Mikä estää meitä tässä elämässä seuraamasta elämän Herraa Jeesusta?
Sielun leipää
Meillä nykyajan ihmisillä on paljon asioita, joihin voimme käyttää aikaamme ja voimiamme.
– Kuinka paljon saamme aikaa jaettua sille, että nauttisimme sitä hengen ravintoa, sitä leipää, josta kuolematon sielumme elää? kysyi Antila.
Hän totesi, että epäilykset ovat tuttuja myös meille tämän ajan uskovaisille. Lauluissa ja virsissä on näitä tuntemuksia osuvasti runoiltu. Ne auttavat meitä, ettemme jää epäilyksen tilaan, mikä vie uskon voimia, Antila pohti. ”Luokseni tulkaa kaikki uupuneet, en jätä teitä yksin milloinkaan” (Sl. 367).
Antila kertoi, että lauluillan lauluissa saa kokea taivaan esimakua, tuntuu, että taivas koskettaa maata.
– Sielu riemuitsee siitä, että on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, hän sanoi.
– Elämämme on siinä mielessä erikoista, että sen päätepiste ei ole hautausmaa, muistutti Antila.
Voimaa yhdessä laulamisesta
Lauluillan musiikista vastasivat Lauri-Kalle Kallunki ja Henna-Mari Sivula yhdessä noin 30 vapaaehtoisen laulajan kanssa.
– Toivon, että evankeliumin sanoma välittyisi myös tästä illasta. Haluan olla omalta osaltani palvelemassa etäsuviseurojen viettäjiä, Sivula kertoi ennen tilaisuuden alkua.
– Ilta onnistui suunnitelmien mukaan. Olen iloinen, että laulajat ottivat laulutehtävän näin hyvin vastaan. Sisällön kannalta koen, että laulujen sisältö ja sanoma sopivat todella hyvin tähän iltaan. Hyvä, että tällainen tilaisuus saatiin tehdä ja kokea, Kallunki totesi tuoreeltaan tilaisuuden jälkeen.
– Yhdessä laulaminen on tosi tärkeää, merkityksellistä ja voimia antavaa. Se vahvistaa uskomisen yhteyttä. Rohkaisemme pitämään yllä yhteistä laulamista, Sivula ja Kallunki sanoivat.
Lue kuulijoiden kommentteja lauluillasta 1.7. ilmestyvästä Päivämiehestä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.