JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Jo­kai­nen on suu­ri ih­me

Lohi Tiina-Liisa
Uutiset
29.11.2019 6.43

Juttua muokattu:

2.1. 11:02
2020010211024820191129064300

Tai­val­kos­ken nuor­te­nil­las­sa 16. mar­ras­kuu­ta nuo­ret poh­ti­vat alus­ta­jan kans­sa it­sen­sä ja toi­sen ih­mi­sen ar­vos­ta­mis­ta. He kes­kus­te­li­vat muun mu­as­sa sii­tä, on­ko jo­kai­nen ih­mi­nen ar­vo­kas, pi­tää­kö ar­vos­tus an­sai­ta ja voi­ko ih­mi­sen ar­vol­le las­kea hin­taa.

Ih­mi­nen on ai­na ar­vo­kas

Alus­ta­ja, Ra­nu­an kris­til­li­sen kan­sa­no­pis­ton reh­to­ri Har­ri Iso­pah­ka­la, lai­na­si Psal­mien kir­jaa, jos­sa ih­mi­nen kat­se­lee Ju­ma­lan luo­mis­työ­tä, kuu­ta ja täh­tiä, ja ih­met­te­lee Ju­ma­lan huo­len­pi­toa. ”Mikä on ih­mi­nen, et­tä hän­tä muis­tat!” (Ps. 8: 3–4).

– Ih­mi­nen on ar­vo­kas Ju­ma­lan luo­mis­työn pe­rus­teel­la. Ju­ma­la loi ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen, elä­mään yh­tey­des­sä hä­neen, Iso­pah­ka­la ker­toi.

– Ih­mi­sen osa on elää myös yh­des- sä mui­den ih­mis­ten kans­sa, teh­dä työ­tä, hal­li­ta luo­ma­kun­taa ja pi­tää sii­tä huol­ta.

Alus­ta­ja esit­ti nuo­ril­le ky­sy­myk­sen:

– On­ko ih­mi­nen ar­vo­kas sil­loin­kin, jos hän on eri­lai­nen, epä­on­nis­tu­nut, teh­nyt syn­tiä?

Hän ot­ti esi­mer­kik­si Jee­suk­sen, joka koh­ta­si kai­ken­lai­sia ih­mi­siä: syn­ti­siä, rik­kai­ta, köy­hiä, sai­rai­ta ja op­pi­nei­ta. Vas­taus ky­sy­myk­seen oli, et­tä ih­mi­sen ar­vo ei rii­pu hä­nen te­ois­taan.

Ju­ma­lan luo­mis­työ jat­kuu yhä

Jos­kus ih­mi­nen ko­kee ar­vot­to­muut­ta. Taus­tal­la voi­vat ol­la elä­män­ko­ke­muk­set, jot­ka ovat haa­voit­ta­neet mi­nä­ku­vaa. Ih­mi­nen voi ver­ra­ta it­se­ään toi­siin ja ko­kea huo­nom­muut­ta. Kiu­saa­mis- ja mi­tä­töin­ti­ko­ke­muk­set jät­tä­vät ih­mi­sen it­se­tun­toon sy­vän jäl­jen.

– Mie­ti­hän omaa toi­min­taa­si, et­tä et olet mu­ka­na kiu­saa­mi­ses­sa, Iso­pah­ka­la py­säyt­ti nuo­ria.

Ju­ma­lan luo­mis­työ ei päät­ty­nyt maa­il­man luo­mi­seen. Se jat­kuu edel­leen. Ju­ma­lal­la on suun­ni­tel­ma ja tar­koi­tus jo­kais­ta ih­mis­tä var­ten.

– Ju­ma­la ei luo­nut si­nua sat­tu­mal­ta tai va­hin­gos­sa, Iso­pah­ka­la jat­koi.

Hän ker­toi Ju­ma­las­ta, joka on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa kuol­la ih­mis­ten syn­tien edes­tä. Et­tä ku­kaan, joka us­koo hä­neen, ei jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män.

– Tätä sa­no­taan pie­noi­se­van­ke­liu­mik­si, Iso­pah­ka­la sel­ven­si.

Alus­ta­ja päät­ti pu­heen­vuo­ron­sa Psal­min (139:13–16) koh­taan, jos­sa ih­mi­sen pe­rim­mäi­nen ar­vo tu­lee vah­vas­ti esiin. Sii­nä ku­va­taan, mi­ten jo­kai­nen ih­mi­nen on ih­me, jon­ka Luo­ja on pu­no­nut si­sin­tään ja pie­nin­tä­kin ul­ko­muo­don yk­si­tyis­koh­taa myö­ten.

– Ju­ma­la on näh­nyt mi­nut jo idul­la­ni, ja kaik­ki päi­vä­ni, vaik­ka en ol­lut elä­nyt niis­tä vie­lä yh­tä­kään, Iso­pah­ka­la si­tee­ra­si.

Lue 27.11. il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä Tai­val­kos­ken nuor­ten aja­tuk­sia it­sen­sä ja tois­ten ar­vos­ta­mi­ses­ta. ​​​​​​

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys