Kan­sain­vä­li­se­nä al­ku­pe­räis­kan­so­jen päi­vä­nä, 9. elo­kuu­ta, muis­te­taan al­ku­pe­räis­kan­so­ja, hei­dän kult­tuu­rei­taan, an­si­oi­taan ja saa­vu­tuk­si­aan. Päi­vän tar­koi­tuk­se­na on myös muis­tut­taa, et­tä kaik­kien al­ku­pe­räis­kan­so­jen koh­te­lu ei ole tasa-ar­vois­ta ja ih­mi­soi­keuk­sia kun­ni­oit­ta­vaa.

Suo­men al­ku­pe­räis­kan­san muo­dos­ta­vat saa­me­lai­set. Saa­me­lai­sia asuu Nor­jas­sa, Ruot­sis­sa, Suo­mes­sa ja Ve­nä­jäl­lä yh­teen­sä yli 75 000 hen­keä. Suo­mes­sa saa­me­lai­sia asuu al­le 8 000 hen­keä, jois­ta al­le 4 000 asuu saa­me­lais­ten ko­ti­seu­tu­a­lu­eel­la. Noin kol­ma­so­sa saa­me­lai­sis­ta pu­huu saa­mea äi­din­kie­le­nään. Maa­il­mas­sa on ar­vi­oi­tu ole­van yli 370 mil­joo­naa al­ku­pe­räis­kan­so­jen edus­ta­jaa yli 70 eri maas­sa.

Al­ku­pe­räis­kan­san oi­keus alu­ee­seen, maa­han ja luon­non­va­roi­hin on usein kii­vai­den po­liit­tis­ten kiis­to­jen koh­tee­na ja kan­san pe­rin­tei­nen kult­tuu­ri ja elä­män­ta­pa on mo­nin pai­koin vaa­ras­sa. YK:n yleis­ko­kous hy­väk­syi 13.9.2007 ju­lis­tuk­sen, jos­sa lin­ja­taan maa­il­man al­ku­pe­räis­kan­so­jen edus­ta­jien oi­keuk­sia sekä to­de­taan syr­jin­tä lain­vas­tai­sek­si.

Saa­men kie­let Suo­mes­sa

– Saa­men kiel­ten ase­maa ja käyt­töä on py­rit­ty Suo­mes­sa tur­vaa­maan vuon­na 1992 voi­maan tul­leel­la kie­li­lail­la.

– Suo­mes­sa pu­hu­taan kol­mea saa­men kiel­tä: poh­jois­saa­mea, ina­rin­saa­mea ja kol­tan­saa­mea. Kaik­ki Suo­mes­sa pu­hu­tut saa­men kie­let ovat uha­na­lai­sia, mut­ta hä­vi­ä­mis­vaa­ras­sa ovat eri­tyi­ses­ti ina­rin­saa­me ja kol­tan­saa­me.

– Ina­rin­saa­mea on pe­rin­tei­ses­ti pu­hut­tu Ina­rin­jär­ven ym­pä­ris­tös­sä.

– Saa­me­lais­kä­rä­jien mu­kaan ina­rin­saa­men pu­hu­jia on noin 300–400. Kie­le­nel­vy­tyk­sen an­si­os­ta ina­rin­saa­me on saa­nut li­sää pu­hu­jia.

Läh­de: Sa­me­dig­gi.fi

Ina­rin­saa­me­lai­nen Sam­me­li Kuu­va on kas­va­nut so­peu­tu­maan

Rau­ni Kuk­ka­la, Ai­no Rii­hi­mä­ki

Iva­los­sa on Män­ni­kön pal­ve­lu­ko­ti ja siel­lä Kaar­nik­ka-osas­to. Käy­tä­vän pääs­sä on huo­ne, jos­sa asuu Sam­me­li Kuu­va. Hän is­tuu pyö­rä­tuo­lis­sa ja ket­te­räs­ti siir­tyy pai­kas­ta toi­seen vei­va­ten tuo­lin­sa rat­tai­ta. Sil­mät tuik­ki­vat iloi­ses­ti ja hymy on her­käs­sä. Ai­ka ajoin Kuu­va hy­räi­lee lau­lun sa­no­ja.

Sam­me­li Kuu­van koti on Ah­ven­jär­vel­lä, Nel­li­min ky­läs­tä noin seit­se­män ki­lo­met­riä erä­maa­han. Siel­lä hän on syn­ty­nyt ja elä­nyt elä­män­sä, kun­nes noin kym­me­nen vuot­ta sit­ten tuli ai­ka muut­taa Iva­loon: en­sin vuok­ral­le kun­nan ri­vi­ta­loon ja sii­tä sit­ten pal­ve­lu­ko­tiin. La­pin ih­mi­sen luon­tai­sel­la vaa­ti­mat­to­muu­del­la Kuu­va on so­peu­tu­nut pal­ve­lu­ko­din ryt­miin.

– Us­ko­nys­tä­vien vie­rai­lut ilah­dut­ta­vat, sa­moin pu­hu­ja­vel­jien vie­rai­lut lä­he­tys­mat­ko­jen yh­tey­des­sä, Kuu­va ker­too. Mo­net pik­ku­seu­rat on vie­tet­ty hä­nen huo­nees­saan.

Ju­han­nus­päi­vä oli Kuu­val­le mer­kit­tä­vä päi­vä, kun hän pää­si käy­mään rak­kaas­sa ko­dis­saan. Kuu­van si­sa­rus­ten syn­nyin- ja ko­ti­paik­ka si­jait­see erä­maan rau­has­sa. Se on sääs­ty­nyt La­pin so­dan tu­hoil­ta kau­kai­sen si­jain­tin­sa vuok­si. Ko­din pi­ha­pii­riin Sam­me­li Kuu­va on ra­ken­nut­ta­nut pie­nen pir­tin, jos­sa hän asui vuo­si­kym­me­niä.

Kuu­va koh­taa tai­ta­vas­ti eri­lai­sia ih­mi­siä. Hän ko­kee saa­neen­sa hy­vän esi­mer­kin omil­ta van­hem­mil­taan.

– Tuol­loin oli ta­va­no­mais­ta yö­pyä tois­ten pir­teis­sä, kun läh­det­tiin ky­läl­le toi­mit­ta­maan asi­oi­ta pit­kien­kin mat­ko­jen ta­kaa. Suo­ni­ky­län kolt­ta­saa­me­lai­set py­säh­tyi­vät kaup­pa­reis­suil­laan mei­dän pi­ha­pii­ris­sä, Kuu­va muis­te­lee.

La­pin­mies on op­pi­nut lap­suu­des­saan ar­vos­ta­maan jo­kai­sen lä­him­mäi­sen ih­mi­sar­voa ja kun­ni­oit­ta­maan eri­lai­suut­ta. Eri­mie­li­syyk­sien tul­les­sa hei­tä lap­si­na oh­jat­tiin neu­vot­te­le­maan ja so­pi­maan.

– Kun omat van­hem­mat siu­na­si­vat an­teek­si­an­ta­muk­sel­la toi­si­aan, se tun­tui tur­val­li­sel­ta, ku­vai­lee Kuu­va lap­suu­ten­sa ko­ke­muk­sia.

Yh­tei­söl­li­syys mer­kit­see Kuu­val­le yh­teis­ten ar­ki­a­si­oi­den ja­ka­mis­ta ja ko­ke­mis­ta, jos­kus so­peu­tu­mis­ta lä­him­mäis­ten eri­lai­siin tar­pei­siin. Erä­maan ih­mi­nen ko­kee kas­va­neen­sa so­peu­tu­maan ja vaa­lii tie­toa hil­jai­suu­del­la ja nöy­ryy­del­lä.

Kuu­van ko­to­na pu­hut­tiin ina­rin­saa­mea, joka on vä­hem­mis­tö­kie­li. Kau­pan­käyn­nin vuok­si ja vie­rai­den kul­kies­sa on ol­lut hyö­dyl­lis­tä op­pia myös poh­jois- ja kol­tan­saa­men kie­len tai­to. Kuu­va on teh­nyt elä­män­työn­sä pos­ti­työs­sä, jos­sa ne tai­dot ovat­kin tul­leet tar­pee­seen. Vies­tin­vie­jä kul­ki su­lan maan ai­ka­na ve­neel­lä ja tal­vi­sin hiih­tä­en Ina­ri­jär­vel­lä.

Vuon­na 2010 jou­lu­kir­kos­sa Nel­li­min tsa­sou­nas­sa Kuu­va kuu­li jou­lu­e­van­ke­liu­min lu­et­ta­van en­si ker­ran äi­din­kie­lel­lään. Ny­kyi­nen Ina­rin seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra Tuo­mo Huus­ko luki sen sil­loin ina­rin­saa­mek­si. Tuos­sa het­kes­sä Kuu­van sil­mät kos­tui­vat kii­tol­li­suu­des­ta.

– Vie­lä minä eli­nai­ka­na­ni pää­sin kuu­le­maan jou­lu­e­van­ke­liu­min omal­la äi­din­kie­lel­lä­ni.

Kään­nös­työ ina­rin­saa­mek­si jat­kuu koko Raa­ma­tun kään­tä­mi­sen pa­ris­sa, osia Uu­des­ta tes­ta­men­tis­ta on kään­net­ty ai­em­min.

– Kuin Moo­sek­sen kor­pi­va­el­luk­sen ai­ka­na, ver­taa Kuu­va us­ko­vai­sen elä­mää ny­ky­a­jas­sa.

Hä­nen ar­kie­lä­män­sä kes­kel­lä on avoi­mia läh­tei­tä, toi­sia us­ko­vai­sia, joil­ta saa kuul­la oma­koh­tai­ses­ti syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia. Eri­tyi­sen vir­voit­ta­va­na Kuu­va on ko­ke­nut Ke­sä­seu­ra­ra­di­on, jos­ta hän on kuun­nel­lut seu­ra­pu­hei­ta. Toi­si­naan hän vii­väh­tää kris­til­li­syy­den kir­jal­li­suu­den ää­rel­lä.

Tänä päi­vä­nä Kuu­van mie­li kään­tyy ru­kouk­sin Ju­ma­lan puo­leen: on kai­puu ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa.

Anarâš Sam­me­li Kuu­va lii šod­dâm vuáhá­duđ

Rau­ni Kuk­ka­la, Ai­no Rii­hi­mä­ki

Kään­nös: Jari Lin­ja­ma

Ave­list lii Män­nik­kö palvâ­lem­päik­ki já tob­been lii Kaar­nik­ka-uásádâh. Vázáttuv kee­jist lii vis­te, kost áásá Sam­me­li Kuu­va. Sam­me­li lii ilolâš ja moijáá en­nuv. Sam­me­li Kuu­va päik­ki lii vuáskjáv­rist, Nel­lim siidâ al­da. Sun ee­lij tob­been nuuvt kuh­háá, ete es­kin love ih­heed tas­saaš sun kaart­âi var­riđ Avelân: vis­tig lái­gu­viistán jeđe tast palvâ­lem­pää­ikán.

Kuu­va lii vuáhá­dum palvâ­lem­pää­i­hi ryyt­min py­e­reest. Os­kous­te­vij kol­liistâl­meh lii ilos­mit­tâm. Joon­sah­pei­vi lâi Kuu­van merhâ­šij­jee pei­vi, ko sun pees­âi eel­liđ rä­his pää­i­his­tis. Pää­i­hi šiil­jon Sam­me­li Kuu­va lii huk­siit­tâm uc­câ tuve, kost sun aas­âi ihe­lu­vij­dis.

Kuu­va teivât čep­piht jieš­ko­de-uvlágá­nijd ul­muid. Toos suu máttááttij suu vaan­hi­meh.

– Tooláá lâi táválâš ij­jâstâl­lâđ nu­bij viis­tijn. Suo­ni­ky­lä nuort­tâ­liih oros­tii mii šil­joost, Kuuvâ muštál.

Kuuvâ oop­âi meid­dei soop­pâđ rii­toid.

– Ko jiež­žân vaan­hi­meh sivn­áin nu­biij­dis, tot oroi tor­volâž­žân, muštâl Kuu­va.

Sam­me­li Kuu­va pää­i­hist sar­nuu anarâš­kielâ. Kavpâ­šem tiet lii la­maš ávhálâš opât­tâl­lâđ meid­dei paje- já nuort­tâlâš­kielâ-uv máátu. Kuu­va poorg­âi ee­lim­paar­gos pos­tal­maa­žin, já kielámá­á­tuh láá-uv la­maš tárbu­liih.

Ive 2010 juovlâ­kir­hoost Kuu­va kuul­âi vuos­sâ­muu tove juovl­âe­vaŋ­ge­lium jie­ijâs ee­ni­kiel­âi­nis, ko pap­pâ Tuo­mo Huus­ko luuv­âi tom anarâš­kielân. Ton puudâst Kuu­va čal­meh laavt­âi kijt­tolâs­vuođâst.

– Vala mun pees­sim eel­li­mää­i­gin kuul­lâđ juovl­âe­vaŋ­ge­lium jiež­žân ee­ni­kiel­áin.

– Ko Moo­ses kär­ree­vajál­dem ää­i­gi, ver­did Kuu­va os­kováá eel­lim tááláá.

Suu arg­âeel­lim kooskâst láá käl­deeh ki­äst puáhtá kuul­lâđ su­doi ad­dágá­sa­de­lem evaŋ­ge­lium. Eromâsávd vir­kos­mit­tee Kuu­va mielâst lii ke­si­seu­ra­ra­dio, mast sun lii kuldâlâm seu­raid. Mo­to­min sun meid­dei lohá kristâlâs­vuođâ kiir­jijd. Taan pei­vi sust lii Vala rok­koos: ete puáhtá eel­liđ nuváhán­náá Im­meel ku­len al­meest.