Urut al­ka­vat soi­da juh­lal­li­ses­ti. Ih­mi­set ovat ko­koon­tu­neet lau­la­maan pää­si­äi­sen ajan vir­siä Pe­tä­jä­ve­den va­loi­saan hir­si­kirk­koon lau­an­tai-il­ta­na 28.3. Kirk­ko on lä­hes täyn­nä. Pai­kal­la on mei­dän nuor­ten li­säk­si ai­kui­sia, per­hei­tä, van­huk­sia ja lap­sia. Pe­tä­jä­ve­den seu­ra­kun­nan lap­si- ja nuo­ri­so­työn pap­pi toi­vot­taa mei­dät ter­ve­tul­leik­si.

Voi­ma­kas ja vai­kut­ta­va lau­lu kum­pu­aa kir­kos­sa joka puo­lel­ta. Lau­lan tois­ten mu­ka­na Jee­suk­sen kär­si­myk­ses­tä ja kuo­le­mas­ta ker­to­via vir­siä. Vä­lil­lä jään vain kuun­te­le­maan. Ih­mi­set lau­la­vat kes­kit­ty­nees­ti, ja jot­kut näyt­tä­vät lii­kut­tu­neil­ta. Huo­maan, et­tä Jee­suk­sen kär­si­my­ja ylös­nou­se­muk­sen sa­no­ma pu­hut­te­lee kirk­ko­vie­rai­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Vir­ren 63 toi­ses­sa sä­keis­tös­sä lau­le­taan:

”Kuo­le­man, syn­nin or­ja

vain vi­han an­sait­sin.

Ris­ti­si täh­den kur­ja

sain ar­mon kui­ten­kin.”

Lau­lut joh­dat­ta­vat ih­mi­sen ar­kea sy­vem­män, py­hän, ää­rel­le. Ul­ko­na sa­ta­nut mär­kä rän­tä tai työ­vii­kon kii­re ei­vät yl­lä tä­hän het­keen.

Oh­jel­mas­sa vuo­rot­te­le­vat yh­teis­lau­lut ja mu­siik­kie­si­tyk­set. Kuu­lem­me Kär­si­mys­lau­lun hui­lul­la ja uruil­la soi­tet­tu­na. Ur­ku­jen tum­ma ja ma­ta­la sä­vel yh­dis­tet­ty­nä hui­lun kirk­kaa­seen ää­neen kuu­los­taa kau­niil­ta. Mu­sii­kis­sa soi­vat me­lan­ko­lia ja toi­vo. Hie­nos­ti ja mah­ti­pon­ti­ses­ti kai­kuu ur­ku­par­vel­ta myös trum­pe­tin ää­ni.

Tor­kin si­sa­ruk­set, Juho ja Saa­ra, mu­si­soi­mas­sa.

Kär­si­myk­ses­tä ja kuo­le­mas­ta mei­dät joh­da­te­taan pää­si­äi­sen iloon vir­ren 94 sa­noin:

”Rie­muit­kaa, tai­vaat, Her­ras­tan­ne,

puh­kea kii­tos­lau­luun, maa!

Te kaik­ki luo­dut, Luo­jas­tan­ne

nyt yh­teen ää­neen iloit­kaa.

Voit­ta­ja sei­soo kes­kel­läm­me,

va­lol­laan täyt­tää elä­mäm­me.

Lo­puk­si Pent­ti Sau­lio pi­tää il­ta­har­tau­den. Hän lu­kee Raa­ma­tus­ta evan­ke­lis­ta Jo­han­nek­sen ku­vauk­sen Jee­suk­sen voi­te­lus­ta. Raa­ma­tun­koh­das­sa nä­kyy kah­den­lai­nen suh­tau­tu­mi­nen Kris­tuk­seen ja Ju­ma­lan seu­ra­kun­taan: Ma­ri­an sy­dän huo­kui rak­kaut­ta, mut­ta Juu­dak­sen sy­dän oli kään­ty­nyt pois Kris­tuk­ses­ta.

– Saa­koon kär­si­vän Kris­tuk­sen rak­kaus läm­mit­tää sy­dä­mi­äm­me ja vir­voit­taa us­ko­am­me, Sau­lio toi­voo.

Teks­ti: Ruut Ma­ju­ri

Ku­vat: Juho Tuo­mis­to