Jan­ne Paa­so

Tyr­nä­vä

Tyr­nä­vän kir­kon pe­rus­kor­jaus el­vyt­tää tois­ta­sa­taa­vuo­ti­aan ra­ken­nuk­sen taas käyt­tö­kun­toon.

Tyr­nä­vän puu­kirk­ko on ra­ken­net­tu vuon­na 1873 van­han sa­non­nan mu­kai­ses­ti ”kir­kok­si kes­kel­le ky­lää”. Vii­me vuo­si­na kirk­ko­ra­ken­nuk­sen pe­rus­kor­jauk­sen tar­ve on kui­ten­kin tul­lut yhä il­mei­sem­mäk­si: ala­poh­jan ra­ken­teis­sa ja kan­ta­vis­sa ra­ken­teis­sa on vau­ri­oi­ta, ylä­poh­jan tuu­le­tus ei toi­mi kun­nol­la, ul­ko­sei­nien maa­li ra­pis­tuu ja ik­ku­nat kai­paa­vat kun­nos­tus­ta.

Mie­len­kiin­toi­nen urak­ka

– Van­han suo­jel­lun ra­ken­nuk­sen pe­rus­kor­jaus ei ole ai­van yk­sin­ker­tais­ta, ker­to­vat Jan­ne Mar­ja­nen, Tee­mu Iso­kään­tä ja Tau­no Le­pis­tö kir­kon re­mont­ti­työ­maal­la. Iso­kään­tä aloit­ti Tyr­nä­vän kirk­ko­her­ra­na vuon­na 2017. Mar­ja­nen puo­les­taan va­lit­tiin kirk­ko­val­tuus­toon vuon­na 2018, ja hän on kir­kon pe­rus­kor­jaus­työ­ryh­män jä­sen. Le­pis­tö toi­mii pe­rus­kor­jauk­sen täs­sä vai­hees­sa vas­taa­va­na työn­joh­ta­ja­na.

– On ol­lut mie­len­kiin­tois­ta ol­la mu­ka­na luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä kir­kon kor­jausp­ro­jek­tis­sa, Mar­ja­nen ker­too.

– Luot­ta­mus­teh­tä­vä tuo mu­ka­naan po­si­tii­vi­sia ko­ke­muk­sia, kun pää­see tu­tus­tu­maan uu­siin ih­mi­siin, joi­den kans­sa on mu­ka­va teh­dä yh­teis­työ­tä.

Mie­het ker­to­vat kor­jausp­ro­jek­tin eri vai­heis­ta, joi­hin ovat kuu­lu­neet muun mu­as­sa ra­ken­nus­his­to­ri­a­sel­vi­tys, laa­jat kun­to­tut­ki­muk­set ja näi­den pe­rus­teel­la laa­dit­tu pe­rus­kor­jau­soh­jel­ma. Re­mon­tin eri vai­heet do­ku­men­toi­daan tar­kas­ti, ja mu­se­o­vi­ras­to seu­raa työn ete­ne­mis­tä.

Pe­rus­kor­jaus pääs­tiin aloit­ta­maan vii­me vuon­na kirk­ko­hal­li­tuk­sen suu­ren avus­tus­pää­tök­sen myö­tä. Kirk­ko on edel­leen käy­tös­sä, mut­ta se sul­kee oven­sa re­mon­tin mit­ta­vim­man vai­heen ajak­si pää­si­äi­ses­tä ad­vent­tiin saak­ka.

Va­rat ei­vät rii­tä kaik­keen

Res­tau­roin­ti­mes­ta­rit te­ke­vät par­hail­laan ala­pelk­ka­hir­sien vau­ri­o­kor­jaus­ta kan­ta­vuu­den var­mis­ta­mi­sek­si, ja ai­em­mas­sa re­mon­tis­sa asen­ne­tut van­hat ra­ta­pöl­kyt kor­va­taan uu­sil­la hir­sil­lä. Mu­se­o­vi­ras­ton vaa­ti­mus on, et­tä kirk­koon ei voi­da asen­taa uu­sia teh­das­val­mis­tei­sia ik­ku­noi­ta, vaan ne tu­lee kor­ja­ta puu­se­pän­työ­nä.

Vas­taa­van­lai­sia re­mont­te­ja koko työ­u­ran­sa teh­nyt vas­taa­va työn­joh­ta­ja Tau­no Le­pis­tö ker­too suo­rit­ta­neen­sa res­tau­roin­ti­mes­ta­rin eri­koi­sam­mat­ti­tut­kin­non.

– Se an­taa asi­an­tun­te­mus­ta van­ho­jen ra­ken­nus­ten ra­ken­teis­ta ja kor­jaa­mi­ses­ta.

Yk­si kir­kon ik­ku­nois­ta on jo ko­e­mie­les­sä kun­nos­tet­tu, ja kor­jaus on on­nis­tu­nut. Tee­mu Iso­kään­tä kui­ten­kin har­mit­te­lee, et­tä seu­ra­kun­nan ra­hat ei­vät riit­tä­neet kaik­kiin pe­rus­kor­jau­soh­jel­man mu­kai­siin kor­jauk­siin avus­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta.

Iso­kään­tä ja Mar­ja­nen ovat yh­tä miel­tä sii­tä, et­tä re­mon­tin ta­voit­tee­na on saa­da ra­ken­nus säi­ly­mään vuo­si­kym­me­nik­si eteen­päin, jot­ta myös tu­le­vat su­ku­pol­vet voi­si­vat ko­koon­tua kirk­koon kuun­te­le­maan evan­ke­liu­mia.