Jonna Koistinen
Ranua
Ranuan Rauhanyhdistyksen ensimmäiset lastenseurat kokosivat väkeä paikalle. Jatkossa lastenseuroja on tarkoitus järjestää säännöllisesti.
Mikkelinpäivänä viides lokakuuta Ranuan rauhanyhdistyksellä järjestettiin lastenseurat. Seurojen alkamisajan lähestyessä seurasali oli lähes täysi ja tilan täytti mukava puheensorina.
Lastenseurat on Ranuan rauhanyhdistyksellä uusi toimintamuoto. Seurojen järjestelyistä vastannut Tuuli Hintsala totesi, että jatkossa lastenseuroja on tarkoitus järjestää muutamia kertoja sekä kevät- että syyskaudella. Hintsalan lisäksi seurajärjestelyihin osallistui Veli-Matti Rautakoski, joka kokosi seuroihin esilauluryhmän.
– Muistelen, että kun johtokunnassa keskustelimme palautteiden pohjalta yhdistyksemme toiminnasta, nousi esille ajatus pyhäkouluseurojen tilalla järjestettävistä lastenseuroista. Lastenseuroissa lapset pääsevät työvuoroihin seuroja toteuttamaan, kertoi Rautakoski viitaten SRK:n toteuttamaan kyselyyn.
Seurat tehdään yhdessä
Seurojen työvuoroissa oli paljon lapsia. Seurojen aluksi laulettiin esilauluryhmän johdolla Siionin laulu 167, Käyn leikkeihin. Alkulaulun jälkeen viidesluokkalainen Seela Aikkila toivotti seuraväen tervetulleeksi seuroihin.
Seuroissa palveli Harri Isopahkala. Hän iloitsi lastenseuroista:
– Yhdessä tekeminen rakentaa ja lähentää.
Seurapuheen johdannoksi Isopahkala luki mikkelinpäivän evankeliumitekstin Matteuksen evankeliumista. Hän muistutti, että Jeesus asetti uskon esikuvaksi lapsen juuri siksi, että pieni lapsi on täysin riippuvainen vanhempiensa hoivasta.
– Aivan samoin meidän aikuisten pitää suostua olemaan Jumalan pieniä lapsia.
Seurapuheen jälkeen Illikaisen ja Kaikkosen lapset keräsivät kolehtia. Kolehtivirttä ja kuulutuksia seurasi vielä lastenlaulutuokio ennen kahvitusta.
Työvuorossa oli mukavaa
Seurojen jälkeen Seela Aikkila kertoi kuuluttajan tehtävään valmistautumisesta:
– Iskä kirjoitti lapulle, mitä pitää sanoa, ja kirjoitin sen sitten omalla käsialalla. Vähän luin etukäteen, että muistaa, eikä tarvitse katsoa lapusta koko ajan.
– Alkuun jännitti ja sitten helpotti, kun tiesi, että moni muukin on tehnyt samaa. Se oli mukavaa, Seela kuvaili.
Myös 9-vuotias Konsta Illikainen tykkäsi olla työvuorossa:
– Ennenkin olen kantanut kolehtia papan kanssa. Siinä on kaikki aika kivaa.
Tuuli Hintsala kertoi saaneensa kaikenikäisiltä seuravierailta tyytyväistä palautetta.
– Kun lapset kierrättivät kolehtihaavia, rahaakin kertyi varmasti tavallista enemmän. Monet hymyilivät rahaa laittaessaan, Hintsala oli huomannut.
– Jos konsepti tuntuu toimivalta, jatketaan samalla tavalla. Lasten juurruttaminen Jumalan valtakuntaan myös työhön osallistumisen kautta on tärkeää, Veli-Matti Rautakoski totesi lopuksi.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?