Juhannusviikolla Siikatörmällä järjestetty suurtyttöleiri kokosi 26 puolijoukkueteltallista tyttöjä, telttaäitejä ja henkilökuntaa nauttimaan yhdessäolosta luonnossa.
Säiden haltija oli suosiollinen ja nuoret pääsivät kokemaan Suomen kesän kauneimmillaan. Kiitollisuus luomakunnan ihmeistä ja uskon lahjasta nousivat esiin leirikirkossa laulujen ja puheiden kautta.
Rastitehtävissä kuljettiin tunteiden polulla. Tällä Erika-isosen pitämällä rastilla kuultiin tarina Fenix-linnusta ja keskusteltiin itsetunnosta. Kultainen muna kiersi kädestä käteen, ja kun se tuli omalle kohdalle, harjoiteltiin sanomaan jotakin hyvää itsestä.
Leirikirkon alttaritauluna toiminut valtava kangas täyttyi tyttöjen värikkäistä maalauksista reunojaan myöten. Myös luonnonmateriaaleista syntyi monenlaista taidetta telttojen ympäristöön. Leirin aikana koettuja tunteita kirjoitettiin kelottuneen oksan pintaan: innostus, pelko, nauru, inho, riemu, ilo!
Leiripäivien aikana keskusteltiin ystävyydestä ja yksinäisyydestä, kiusaamisesta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Joku tuli leirille yksin, joku tiiviissä kaveriporukassa. Leirin lopussa oltiin kuitenkin yhtä tiimiä.
Jumala siunasi leirin. Moni totesi haikeana leirin viimeisenä päivänä: "Toivottavasti pääsen mukaan kahden vuoden päästä!"
Teksti: Karoliina Pigg
Kuvat: Anna-Kaisa Lepistö
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys