Tornion Suviseurojen tunnuksena oli psalmin 73 sanat ”Onneni on olla lähellä Jumalaa”. Kysyin muutamilta seuravierailta, mitä heille merkitsee olla lähellä Jumalaa tai milloin he ovat erityisesti kokeneet olleensa lähellä häntä.
Kaarina ja Ismo Mäkihalvari, Kemi
Turvallisuutta. Halua elää niin, että kelpaa Jumalalle, vaikka toisinaan tuntuukin, ettei jaksa uskoa. Menin aikoinaan yhteen uuteen työpaikkaan. Siellä toinen työntekijä vaistosi, että olen uskovainen. Jotenkin se usko näkyy ulospäin, ja puheestakinhan sen huomaa.
Olemme molemmat leskiä ja molemmilla on kahdeksan lasta. Olimme nuorina kirjeenvaihdossa. Tapasimme sitten Rautiosaaressa leirillä ja nyt olemme olleet viisi ja puoli vuotta naimisissa. Siinäkin se Jumalan lähellä olo on näkynyt.
Rauni Lohilahti, Oulu
Turvallisuutta. Luottamusta elämän johdatukseen maallisten asioiden osalta, mutta ennen kaikkea iankaikkisten asioiden osalta. Se tuo perusonnen, jossa voi levätä henkisesti.
Jumalan lähellä olon on huomannut vaikeiden elämäntilanteiden kohdalla, esimerkiksi, kun saimme kehitysvammaisen lapsen. Koettelemukset ja ylipäätään elämän risteyskohdat, olivat ne sitten onnellisia tai haastavia, vievät lähemmäksi Jumalaa. Taivaan Isällä on kaikelle oma tarkoituksensa, vaikkei sitä aina ymmärrä. Hän johtaa haasteidenkin ohi.
Mira ja Aki Nikula, Oulu
Sitä, että saa olla uskomassa ja onnea siitä, että synnit ovat anteeksi. Se on tärkeintä. Kun katsoo elämää taaksepäin, näkee paremmin, että on ollut lähellä Jumalaa.
Kaikissa hyvissä jutuissa tuntee olleensa lähellä Jumalaa, niin kuin vaikka siinä, että olemme löytäneet toisemme ja menneet kihloihin ja naimisiin. Koettelemuksissa tai jos elämässä on mennyt huonommin on erityisen paljon haluttanut seuroihin, lähelle Jumalaa.
Auni Koivisto, Lumia Vähäkangas, Emmi Saukonoja, Kaisla Hilliaho, Lotta Löppönen ja Ada Juujärvi, Jyväskylän seutu
Ainakin, kun on seuroissa ja raamattuluokassa. Tai jos lukee kuolinilmoituksia; tietää, että ne ihmiset ovat päässeet perille. Täällä suvareissa myöskin on lähellä Jumalaa, kun on paljon uskovaisia ja oma tunnelmansa.
Silloinkin on lähellä Jumalaa, kun tapahtuu jokin vahinko, mutta ei käykään pahemmin, ja siitä selviytyy. Jos on ollut vaikeaa esimerkiksi koulussa, ja on rukoillut Jumalaa, on tuntenut, että on Jumalan lähellä. Tai kun pyytää anteeksi – vaikka se on monesti vaikeaa – ja saa anteeksi.
Veli-Matti Isojoki, Pieksämäki
Suuri kysymys. Tein parannuksen nuorena, 18-vuotiaana. Siitä asti olen tuntenut Jumalan läheisyyttä. Ja rakkautta siionissa. Monenlaisia vaiheita elämässä on ollut.
Nyt olen kokenut sairautta, läheisten tuella olen jaksanut. Esirukoukset ovat tärkeitä, niiden vaikutuksen ihan tuntee. Evankeliumissa on se suurin läheisyys.
Kuvat: Sakke Gustafsson
Juhlaporttikuva: Suviseurojen kuvapalvelu
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys