Sirkka Vuorisalo
Ulvila
Pitkäperjantai-illan ehtoollistilaisuus Ulvilan keskiaikaisessa kirkossa on kuulunut Porin Rauhanyhdistyksen ohjelmaan jo yli 50 vuoden ajan, eikä perinne näytä hiipuvan.
Tämän vuoden tilaisuuden jälkeen saatiin yhdessä ihastella sitä, miten kirkko täyttyi viimeistä sijaa myöten läheltä ja kauempaakin saapuneista.
Tilaisuuden liturgina toimi nyt toista kertaa Ulvilan seurakunnan kirkkoherra Marianne Känä.
– Eniten täällä puhuttelivat veisuu ja lasten äänet. Tavallisissa jumalanpalveluksissa niitä ei juuri kuule, hän totesi.
”Selittelyt eivät auta”
“Totuuden hetki.” Tällä pysäyttävällä ilmauksella Albert Halonen aloitti puheensa ja jatkoi:
– Meillä jokaisella on tilanteita, joissa joudumme kasvokkain elämän kovien tosiasioiden kanssa. Tilanteita, joita ei voi väistää tai selitellä toiseksi. Omat rajat löytyvät – ei minusta ollutkaan siihen. Oma keskeneräisyys ja viheliäisyys paljastuu – oliko tämäkin minun syytäni?
Pitkäperjantai on totuuden hetki sen syvimmässä ja hirvittävimmässä muodossa.
– Selittelyt eivät auta. Eikä kukaan voi sanoa, että ei tuo koske minua. Että on tässä yritetty kunnolla olla. Verot on maksettu ja rippikoulu käyty ja rokotusohjelmaa noudatettu, puhui Halonen.
Kannustava kutsu
Ristin taistelun edessä maan perustukset järkkyivät, ja järkkyivät ihmisten sydämet. Teloitusosaston sotilaiden ja heitä johtaneen komppanianpäällikön vilpitön huuto sanoitti kaikkein tärkeimmän: “Tämä oli todella Jumalan poika!”
– Kun totuuden hetkellä ihminen tajuaa oman paikkansa maailmassa ja Jumalan kasvojen edessä, hänelle ei jää muuta kuin järjetön turvautuminen Jumalan armoon Hänen pojassaan, totesi Halonen.
Ulvilan kirkkoon saapuneelle, ehkä pääsiäisen rauhaa etsivälle ihmiselle, kuului kannustava kutsu:
– Haluathan sinäkin, yhdessä sotilaiden kanssa, tunnustaa juuri tätä Jumalan Pojan uskoa ja tarttua tähän järjettömään armon sanaan.
Uskollisia kirkkovieraita
Kirkon etupenkin edessä istui pyörätuolissaan Eero Valli. Ehtoollinen tarjottiin hänelle omalle paikalleen. Vaimo Terttu oli tällä kertaa joutunut jäämään kotiin.
– Talven mittaan oli useaan kertaan mielessä, että kun vain pääsisi pitkäperjantain kirkkoon, hän kertoi.
Näitä pitkäperjantain kirkkotilaisuuksia alettiin Ulvilassa järjestää 1970-luvun alkupuolella, kun Vallit ja muutamat muut perheet rakensivat kotinsa paikkakunnalle.
– Eikä tule mieleen kertaakaan, jolloin ei olisi päästy mukaan, totesi nykyään Porissa asuva Valli.
Kirkon etuosaan oli tiensä löytänyt myös Hämeenkyrössä asuva Matilda Laitinen kahden ystävänsä kanssa. Tällä kertaa he olivat jättäneet perheet kotiin ja lähteneet naisporukalla virkistymään. Kun he pääsivät perille, oli vapaita paikkoja enää edessä.
– Oli tosi koskettavaa, kun sai seurata ehtoollisen viettoa näin läheltä, ihasteli Laitinen.
Hän on kotoisin Luvialta, ja Porin Rauhanyhdistys tuntuu edelleen erityisen rakkaalta. Porin pääsiäisen tapahtumiin ja erityisesti tähän pitkäperjantain kirkkoon on halu aina päästä mukaan.
– Muistan vielä, kun haaveilin täällä siitä, että minäkin pääsen ehtoolliselle sitten rippikoulun jälkeen.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys