An­na Pärk­kä, Troms­sa

Troms­sas­sa El­verh­øyn kir­kos­sa vie­tet­tiin SFC:n lä­he­tys­seu­ro­ja har­maa­na ja sa­tei­se­na lo­ka­kuun puo­li­vä­lin lau­an­tai­na. Lä­he­tys­seu­rat toi­vat läm­mön Jää­me­ren saa­rel­le, kun pai­kal­li­set ja kau­em­paa­kin saa­pu­neet seu­ra­vie­raat ko­koon­tui­vat vah­vis­ta­maan us­ko­aan elä­vän evan­ke­liu­min sa­no­mal­la.

Päi­vä­seu­rat oli­vat odo­te­tut, sil­lä ny­kyi­sin Troms­sas­sa jär­jes­te­tään kuu­des­ta seit­se­mään seu­ra­ti­lai­suut­ta vuo­des­sa. Mo­nel­le pai­kal­li­sel­le ja kau­em­paa­kin tu­le­val­le seu­rat ovat tär­keä hen­gäh­dys­het­ki ar­jen kes­kel­lä. Moni mat­kus­ti pit­kän­kin mat­kan pääs­tä: erääs­sä per­hees­sä au­ton rik­kou­tu­mi­nen­kaan ei es­tä­nyt seu­roi­hin saa­pu­mis­ta, vaan mat­ka tait­tui las­ten kans­sa lin­ja-au­tol­la.

Uu­si liit­to rii­suu van­han pe­rin­teen

Pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä seu­rois­sa oli­vat Os­los­ta saa­pu­neet Juha Hä­mä­läi­nen ja Pasi Pärk­kä.

Hä­mä­läi­nen pu­hui Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min koh­das­ta, joka ker­too Jee­suk­sen ope­tuk­ses­ta paas­to­a­mi­ses­ta ja uu­des­ta ajas­ta, joka on koit­ta­nut hä­nen tul­les­saan (Mark. 2:18–22).

– Uu­si liit­to ja evan­ke­liu­mi ei­vät so­pi­neet enää van­han lii­ton ul­koi­siin muo­toi­hin – Ju­ma­lan työ on jo­ta­kin uut­ta ja elä­vää. Tär­ke­ää on huo­leh­tia oman­tun­non va­pau­des­ta.

Pasi Pärk­kä pu­hui Je­sa­jan kir­jan koh­das­ta, joka ker­too Ju­ma­lan ar­mos­ta ja joh­da­tuk­ses­ta. Puh­das oma­tun­to oh­jaa tot­te­le­maan Ju­ma­lan sa­nan neu­vo­ja. (Jes. 30:18–21.) Seu­ra­vie­raat kuu­li­vat loh­dun sa­no­ja:

– Mei­dän ei tä­nä­kään päi­vä­nä tar­vit­se hä­täil­lä, sil­lä Ju­ma­la pi­tää meis­tä huol­ta ja joh­dat­taa oi­ke­al­le tiel­le.

Har­maan päi­vän kes­kel­lä El­verh­øyn kir­kon ik­ku­nois­ta lois­ta­nut valo ker­toi läs­nä­o­li­joil­leen yh­tey­des­tä ja sa­nan voi­mas­ta, joka kan­taa pit­kien­kin mat­ko­jen pää­hän.

Pie­ni us­ko­vais­ten jouk­ko

Troms­san ja lä­hi­a­lu­eel­la asu­vien us­ko­vais­ten mää­rä on vii­me vuo­si­na vä­hen­ty­nyt, ja täl­lä het­kel­lä hei­tä on noin pa­ri­kym­men­tä. Pai­kal­li­seen pie­neen, mut­ta läm­min­hen­ki­seen us­ko­vien jouk­koon kuu­lu­vat muun mu­as­sa Juk­ka ja Kirs­ti Ta­ka­rau­tio, jot­ka ovat asu­neet Nor­jas­sa jo noin 25 vuot­ta.

Toi­nen pit­kään alu­eel­la asu­nut per­he on Ta­pa­ni ja Nan­ni Tan­hu­an ne­li­lap­si­nen per­he. Hei­dän yh­tei­nen ai­kan­sa Nor­jas­sa on kes­tä­nyt 13 vuot­ta, jois­ta vii­mei­nen jak­so on kes­tä­nyt yli kym­me­nen vuot­ta yh­tä­jak­soi­ses­ti.

– Us­ko­vai­sia nuo­ria on har­mit­ta­van vä­hän. Heil­lä on ai­no­as­taan ke­säl­lä mah­dol­li­suus men­nä us­ko­vais­ten lei­reil­le ja ta­va­ta us­ko­vai­sia ka­ve­rei­ta ja rip­pi­kou­lu­ka­ve­rei­ta esi­mer­kik­si isois­sa­seu­rois­sa Suo­mes­sa, to­te­si Nan­ni Tan­hua.

Reet­ta Sætre on asu­nut Troms­san seu­dul­la yh­teen­sä 15 vuot­ta. Hän saa­pui seu­roi­hin kah­den lap­sen­sa kans­sa noin puo­len­tois­ta tun­nin ajo­mat­kan pääs­tä.

Myös Han­na Stöc­kel, joka asui Nor­jas­sa jo vuo­si­na 1997–2001 ja pa­la­si Troms­saan vuon­na 2019, oli mu­ka­na seu­rois­sa.

– It­sel­lä oli näi­hin seu­roi­hin liit­ty­en mie­les­sä se aja­tus, mi­ten mu­ka­val­ta tun­tui saa­da pu­hu­ja­vie­raat Troms­saan Nor­jas­ta, ny­kyi­ses­tä ko­ti­maas­tam­me, nyt jo kol­man­nen ker­ran. Troms­san Sii­o­ni on käy­nyt ai­ka pie­nek­si, mut­ta asuu tääl­lä tun­tu­rien ja vuo­no­jen maas­sa mui­ta­kin us­ko­vai­sia, vaik­ka­kin pit­kän vä­li­mat­kan pääs­sä, hän sum­ma­si aja­tuk­si­aan lä­he­tys­seu­rois­ta.

Troms­sas­sa asu­vat li­säk­si Kat­ri ja Heik­ki Han­nu­la Mu­hok­sel­ta kol­men kou­lu­lai­sen kans­sa. Kat­ri on kol­mat­ta vuot­ta mu­siik­ki­pe­da­go­giik­kaa opis­ke­le­va Ou­lun am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun opis­ke­li­ja ja viet­tää nyt nel­jä kuu­kaut­ta Troms­sas­sa Eras­mus+ -vaih­dos­sa.

– Olim­me jo pit­kään haa­veil­leet muu­ta­mas­ta kuu­kau­des­ta La­pis­sa, ja opin­to­jen kaut­ta pää­sim­me to­teut­ta­maan tuon unel­man – Nor­jan La­pis­sa, Kat­ri Han­nu­la ker­toi hy­myil­len.