Jo­han­na Pa­lo­ran­ta

Kok­ko­la

Us­ko sy­dä­mel­lä on tär­keä asia, ja us­ko­vai­set ha­lu­a­vat myös tun­nus­taa us­kon­sa.

Kok­ko­lan seu­dun Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ke­sä­seu­rat al­koi­vat elo­kuun toi­se­na lau­an­tai­na Kaar­le­lan kir­kon il­ta­mes­sul­la ja il­ta­har­tau­del­la. Sun­nun­tai­na ke­sä­seu­ra­vie­raat täyt­ti­vät rau­ha­nyh­dis­tyk­sen sa­lin.

Seu­rois­sa pal­ve­li­vat Ola­vi Hyry, Jor­ma Vuor­ma ja Vesa Kum­pu­la Kem­pe­lees­tä.

Us­ko tuo va­paan olon

Pu­heen­sa joh­dan­nok­si Hyry luki Paa­va­lin kir­jees­tä roo­ma­lai­sil­le lu­vun 10. Hän ava­si teks­tiä, jos­sa Paa­va­li pu­hui us­kon sa­nas­ta.

– Sana on lä­hel­lä si­nua. Si­nun suus­sa­si ja sy­dä­mes­sä­si. Suun tun­nus­tus tuo au­tuu­den.

Pu­hu­ja muis­tut­ti, kuin­ka us­ko­vai­set ha­lu­a­vat tun­nus­taa us­kon­sa, vaik­kei se ai­na ole help­poa. Hyry pu­he­li lap­sil­le, kuin­ka heil­lä on al­ka­nut kou­luis­sa uu­si lu­ku­kau­si, joka on var­mas­ti jän­nit­tä­nyt­kin.

Hän to­te­si jän­nit­tä­neen­sä jos­kus it­se­kin ti­lan­net­ta, jos­sa on pi­tä­nyt ker­toa, et­tei voi kaik­keen osal­lis­tua. Toi­saal­ta hän to­te­si, kuin­ka jo us­ko­vais­ten nuor­ten kat­se ja ole­mus pu­hut­te­lee tätä maa­il­maa:

– On rau­ha sy­dä­mel­lä ja va­paa olo. Us­ko sy­dä­mel­lä on kal­lis ja tär­keä asia, em­me­kä ha­lua sii­tä luo­pua.

Kuu­li­ai­suus Ju­ma­lan sa­nal­le

Hyry nos­ti esil­le us­kon kuu­li­ai­suu­den tär­key­den. Hän muis­tut­ti, kuin­ka jo roo­ma­lai­set oli­vat us­kol­li­sia Ju­ma­lan sa­nal­le ja to­te­si, et­tä näin us­ko­vai­set ha­lu­a­vat ny­ky­ään­kin ol­la, vaik­kei se ai­na ole help­poa.

– Us­ko syn­nyt­tää us­kon kuu­li­ai­suu­den ja ha­lu­am­me elää sen mu­kaan. Sil­lä on siu­naus nuo­ril­le ja per­heil­le.

Hyry poh­ti, et­tä jos oli­si it­se saa­nut päät­tää, mi­ten elä­mä me­nee, se oli­si var­mas­ti men­nyt toi­sel­la ta­val­la. Ju­ma­la on kui­ten­kin oh­jan­nut elä­mää hy­vin ja var­jel­lut us­ko­mas­sa.

Ju­ma­la on ar­mol­li­nen

Hyry poh­ti Roo­ma­lais­kir­jeen 7. lu­vun poh­jal­ta, ovat­ko us­ko­vai­set mui­ta pa­rem­pia.

– Em­me suin­kaan. Ei ole yh­tään van­hurs­kas­ta, ei yh­tään py­hää. Olem­me omal­ta puo­lel­tam­me syn­ti­siä ja jou­dum­me syn­tiin. Kui­ten­kin meil­lä on Pyhä Hen­ki sy­dä­mel­lä, em­me­kä ha­lua teh­dä syn­tiä. Em­me ole syn­nin or­jia.

Paa­va­li sa­noi, et­tei hä­nes­sä asu mi­tään hy­vää.

– Paa­va­li us­ko­vai­se­na koki ole­van­sa syn­ti­nen. Rat­kai­se­vaa ei ole se, mitä ih­mi­nen eh­tii tai tah­too, vaan se, et­tä Ju­ma­la on ar­mol­li­nen.

Hyry to­te­si vie­lä, et­tä Kris­tus on avan­nut ih­mi­sil­le ar­mon, ja se avaa ikui­sen elä­män. Evan­ke­liu­mi on voi­ma us­ko­vai­sil­le. An­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi kuu­lui näis­sä­kin ke­sä­seu­rois­sa.

Syk­syn toi­min­ta käyn­tiin

Mar­jaa­na ja Vesa Paak­ki oli­vat tul­leet hy­väl­lä mie­lel­lä ke­sä­seu­roi­hin, pit­käs­tä ai­kaa omal­le rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Mar­jaa­na to­te­si hie­man jän­nit­tä­neen­sä etu­kä­teen, mi­ten lap­set saa is­tu­maan pai­kal­laan kuun­te­le­mas­sa seu­ra­pu­hei­ta ke­sän kent­tä­seu­ro­jen jäl­keen.

Ve­sal­le jäi seu­ra­pu­hees­ta mie­leen, kuin­ka pu­hu­ja oli ka­las­tus­reis­sul­laan koh­dan­nut us­ko­vai­sen per­heen ja tun­nis­ta­nut nämä us­ko­vai­sik­si. Paa­kit poh­ti­vat, kuin­ka us­ko­vai­set tun­nis­taa usein.

Han­na ja Tuo­mas Kin­nu­nen iloit­si­vat, et­tä heil­lä mo­lem­mil­la sat­tui työ­vuo­rot juu­ri näi­hin ke­sä­seu­roi­hin. Han­na muis­te­li, kuin­ka se aluk­si vä­hän har­mit­ti, mut­ta kun seu­rat lä­hes­tyi­vät, hän to­te­si jo al­ka­neen­sa odot­taa oman työ­ryh­män­sä ta­paa­mis­ta pit­käs­tä ai­kaa ja yh­teis­tä te­ke­mis­tä.

Han­na ker­toi tul­leen­sa seu­roi­hin hy­vil­lä mie­lin, kun tun­tui, et­tei koko ke­sä­nä ole käy­nyt ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä:

– Oli mu­ka­va näh­dä taas kaik­kia tut­tu­ja pit­käs­tä ai­kaa!

Oman ko­ti­sii­o­nin ke­sä­seu­roi­hin, ke­sän lo­pe­tus­seu­roi­hin Kok­ko­laan, oli mu­ka­va tul­la, koki Tuo­mas. Myös Han­nan mie­les­tä on mie­le­käs­tä päät­tää kesä ai­na näi­hin seu­roi­hin ja aloit­taa syk­syn toi­min­ta. Kin­nu­set huo­ma­si­vat, kuin­ka ih­mi­set oli­vat vir­kis­ty­neen ja hy­vän­tuu­li­sen nä­köi­siä.

Seu­ra­pu­heis­ta Han­nal­la jäi mie­leen roh­kai­su us­kon tun­nus­ta­mi­seen. Hän­tä läm­mit­ti se, kuin­ka seu­ra­pu­heis­sa pu­hut­tiin eri­tyi­ses­ti nuo­ril­le us­kon tun­nus­ta­mi­ses­ta ja Ju­ma­lan voi­man mer­ki­tyk­ses­tä täs­sä.

Tuo­mak­sen mie­leen jäi ke­ho­tus ol­la kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan sa­nal­le ja Py­häl­le Hen­gel­le.

– Sen avul­la pää­sem­me ian­kaik­ki­seen elä­mään.