Vaik­ka ko­ti­äi­tiyt­tä ei yh­teis­kun­nas­sa juu­ri ar­vos­te­ta, se on it­se asi­as­sa huip­pu­muo­di­kas­ta: Sii­nä ko­ros­tuu het­kes­sä elä­mi­nen, mind­ful­ness, ar­jen hi­das­ta­mi­nen, down­sif­taa­mi­nen ja ko­toi­lu. Näin poh­dit­tiin Tai­val­kos­ken nais­te­nil­las­sa.

Mar­ras­kui­se­na il­ta­na Tai­val­kos­ken nai­set ko­koon­tui­vat kes­kus­te­le­maan äi­din mer­ki­tyk­ses­tä äi­ti!-kir­jan poh­jal­ta. Kir­ja kuu­luu SRK:n Elä­män­po­lul­la-sar­jaan, ja sii­nä nai­set ker­to­vat ko­ke­muk­si­aan äi­tiy­des­tä. Vilt­tiin kää­riy­ty­nee­nä kynt­ti­löi­den va­los­sa oli mu­ka­va ol­la. Oli myös help­po siir­tyä ajas­sa taak­se­päin ja pa­la­ta omiin lap­suus­muis­toi­hin. Mo­nel­le nou­si mie­leen mu­ka­via muis­to­ja omas­ta äi­dis­tä.

Riit­tä­mät­tö­myy­den tun­net­ta ja iloa

Kes­kus­te­lus­sa nai­set poh­ti­vat, mil­lai­set asi­at kuor­mit­ta­vat 2000-lu­vun äi­tiä. Lap­sen sai­ras­tu­mi­nen nou­si yh­te­nä asi­a­na esil­le. äi­ti ko­kee riit­tä­mät­tö­myyt­tä, kun pi­täi­si ol­la sai­raan lap­sen luo­na, mut­ta myös muu per­he tar­vit­si­si hän­tä. Ko­et­te­le­mus­ten ai­koi­na hyvä suh­de puo­li­soon nou­see to­del­la ar­vok­kaak­si.

Esil­le nou­si ko­ke­mus, et­tä yh­teis­kun­nas­sam­me ko­ti­äi­tiyt­tä ei ar­vos­te­ta. Se voi kuor­mit­taa ko­to­na lap­sia hoi­ta­vaa äi­tiä. Huu­mo­rin pil­ke sil­mä­kul­mas­sa eräs äi­ti to­te­si kui­ten­kin ko­ti­äi­tiy­den ole­van huip­pu­muo­di­kas­ta: sii­nä ko­ros­tuu het­kes­sä elä­mi­nen, mind­ful­ness, ar­jen hi­das­ta­mi­nen, down­sif­taa­mi­nen ja ko­toi­lu, joka on vas­ta­pai­noa suo­ri­tus­kes­kei­sel­le elä­män­ta­val­le.

Moni ker­toi ko­ke­neen­sa äi­tiy­den hel­mi­het­kik­si las­ten syn­ty­mät. Kun on saa­nut vas­ta­syn­ty­neen sy­liin­sä, on­nen tun­ne on ol­lut pa­kah­dut­ta­va. On nous­sut kii­tol­li­suus uu­des­ta elä­mäs­tä tai­vaan Isäl­le.

Avoi­mia kir­joi­tuk­sia

SRK jul­kai­si äi­ti!-kir­jan vuon­na 2016. Tuol­loin jul­ki­suu­des­sa käy­tiin pal­jon kes­kus­te­lua van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­ses­ta äi­tiy­des­tä. Pu­heen ai­heik­si nou­si­vat muun mu­as­sa nai­sen it­se­mää­rää­mi­soi­keus sekä eh­käi­sy- ja tasa-ar­vo­ky­sy­myk­set. Kir­jan kir­joi­tuk­set ovat avoi­muu­des­saan kos­ket­ta­via: ne ku­vaa­vat äi­tiy­den iha­nuut­ta, mut­ta myös ki­pei­tä het­kiä.

Kir­jas­sa on yh­den lap­sen äi­din, suur­per­heen äi­din, opis­ke­li­ja­äi­din, uu­pu­neen äi­din, les­kek­si jää­neen äi­din ja lap­sen­sa me­net­tä­neen äi­din aja­tuk­sia. äi­dit ku­vaa­vat vai­ke­aa ras­kaut­ta, jopa sel­lais­ta, joka uh­kaa äi­din hen­keä. ää­nen­sä saa kuu­lu­vil­le myös lap­set­to­muu­den ki­pua tun­te­va nai­nen. Kir­jan toi­mit­ta­neet Sirk­ku ja Lau­ri Kin­nu­nen to­te­a­vat­kin kir­jan esi­pu­hees­sa: ”Us­ko­vais­ten äi­tien elä­män­vai­heet ovat kir­ja­via ja mo­nen­lai­sia. Lie­kö van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ta kes­ki­ver­to­per­het­tä ole­mas­sa­kaan? Yh­teis­tä kir­joit­ta­jil­le on se, et­tä he ha­lu­a­vat eri ti­lan­teis­sa luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen.”

Il­lan päät­teek­si nai­set pe­reh­tyi­vät äi­ti!-kir­jan lo­pus­sa ole­vaan Sep­po Lo­hen ar­tik­ke­liin, jos­sa hän ker­too muun mu­as­sa Raa­ma­tun ih­mis­ku­vas­ta. Ih­mi­sen suu­rin oi­keus on oi­keus elä­mään. En­sim­mäi­sen us­kon­kap­pa­leen mu­kaan ih­mi­nen ei ole syn­ty­nyt sat­tu­mal­ta, vaan hä­net on luo­tu Ju­ma­lan ku­vak­si, ai­nut­ker­tai­sen ar­vok­kaak­si. Sik­si ih­mi­sen elä­mä on pyhä.

Teks­ti ja ku­vat: Tii­na-Lii­sa Lohi