JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ei Par­kin­so­nin tau­tiin kuo­le

11.4.2016 7.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160411070000

Meil­lä Par­kin­son-ker­ho­lai­sil­la oli haus­kaa, kun olim­me päät­tä­neet ke­rään­tyä kei­la­hal­lil­le tun­nik­si en­nen ker­hon al­kua har­joit­te­le­maan kei­laa­mis­ta. Muu­ta­mat oli­vat har­ras­ta­neet ai­kai­sem­min­kin tuo­ta ur­hei­lu­la­jia, mut­ta osa oli en­si­ker­ta­lai­sia.

Mi­nä­kään en ol­lut har­ras­ta­nut la­jia ai­kai­sem­min täl­lai­ses­sa mit­ta­kaa­vas­sa. On­han sitä las­ten pe­liä pe­lat­tu – mut­ta pal­lot pai­noi­vat nyt 8–12 ki­loa. Omil­la ken­gil­lä ei voi­nut men­nä sa­liin, vaan oli vaih­det­ta­va ta­lon ken­gät. Pal­lo va­lit­tiin sen pai­non ja sor­men­rei­kien koon mu­kaan. Ru­ve­taan­ko­han me oi­kein kil­pai­le­maan naa­pu­riyh­dis­tys­ten kans­sa, kun­han ke­hi­ty­tään? Oli se niin mu­ka­va ko­ke­mus.

Par­kin­son-ker­ho on toi­mi­nut paik­ka­kun­nal­lam­me jo vuo­sia sit­ten, mut­ta ol­lut vä­lil­lä py­säh­dyk­sis­sä. Nyt 15–20 hen­keä käy ker­hos­sa ak­tii­vi­ses­ti ker­ran kuu­kau­des­sa vaih­ta­mas­sa kuu­lu­mi­sia. Juom­me kah­via ja pi­däm­me ar­pa­jai­sia. Jaam­me siel­lä toi­sil­lem­me tie­to­ja, joi­ta kurs­seil­la olem­me saa­neet. Asi­an­tun­ti­joi­ta­kin on usein pai­kal­la, ja me Par­kin­so­nin tau­tia sai­ras­ta­vat olem­me it­se par­hai­ta ver­tais­tu­ki­joi­ta toi­sil­lem­me.

Syk­syk­si olem­me suun­ni­tel­leet Par­kin­son-kä­ve­lyä. In­nos­tuim­me vii­me syk­sy­nä sii­hen. Ta­pah­tu­maan osal­lis­tui tois­ta­sa­taa hen­ki­löä, ja jo­kea seu­rai­le­van po­lun var­rel­la oli runo- ja lau­lu­ryh­miä. Se oli oi­kein on­nis­tu­nut ta­pah­tu­ma. Kau­pun­gin lii­kun­ta­toi­mi on meil­le hyvä yh­teis­työ­kump­pa­ni. Kah­vi- ja ar­pa­ra­hoil­la olem­me hank­ki­neet ui­ma­lip­pu­ja ja kun­to­sa­li­vuo­ro­ja. Kau­pun­gil­ta saa­tu avus­tus on li­sä­nä.

Meil­lä on vi­reä ker­ho. On mah­ta­va, kun nämä va­paa-ajan har­ras­tuk­set luo­vat yh­teen­kuu­lu­vai­suu­den hen­keä. On aja­tel­ta­va­na muu­ta­kin kuin sai­rau­den tuo­mia vai­keuk­sia ja ra­joi­tuk­sia ki­pui­neen. Ris­kim­mät saat­ta­vat ly­kä­tä pyö­rä­tuo­lis­sa is­tu­via.

Kun lää­kä­rin an­ta­ma di­ag­noo­si on Par­kin­so­nin tau­ti, niin mo­nen aja­tus jäh­met­tyy. Ei­hän sitä näy edes la­bo­ra­to­ri­o­ko­keis­sa! On­ko käy­nyt mie­les­sä­kään Par­kin­so­nin tau­ti, vi­ho­vii­mei­nen sai­raus. Mut­ta niin sii­hen vä­hi­tel­len so­peu­tuu. Mi­nul­le tau­ti ei tul­lut yl­lä­tyk­se­nä. äi­ti­ni ni­mit­täin sai­ras­ti vii­mei­si­nä vuo­si­naan tätä sa­maa tau­tia.

Sai­raus tu­lee hii­pi­mäl­lä. Var­hai­sim­pia oi­rei­ta voi­vat ol­la uni­häi­ri­öt, um­me­tus ja ha­ju­ais­tin hä­vi­ä­mi­nen. Mi­nul­la meni kau­an, en­nen kuin va­sem­paan kä­teen al­koi tul­la pien­tä va­pi­naa. Se se­koit­tui aluk­si ”kah­vi­kup­pi­va­pi­naan". Nyt pi­tää lu­sik­kaa vaih­del­la kä­des­tä toi­seen, et­tä saa ruu­an suu­hun. Vaan vie­lä se on­nis­tuu. Kä­den va­vis­tes­sa ruu­as­ta tu­lee ma­ke­am­paa tai suo­lai­sem­paa kuin keit­tä­jä tar­koit­ti­kaan. Jos­sa­kin vai­hees­sa tai­dam­me jo­kai­nen tar­vi­ta avus­ta­jan.

Tie­to­ko­ne ja sen näp­päi­mis­tö on to­del­la hyvä kek­sin­tö. Minä toi­si­naan kir­joi­tan vie­lä ai­ka hy­vin ky­näl­lä, mut­ta useim­min kir­joi­tus on sur­ke­an pien­tä sö­her­rys­tä, jos­ta it­se­kään ei saa sel­vää...

Par­kin­so­nin tau­ti on kai­kil­la eri­lai­nen ja eri­ta­soi­nen. Useim­mat tar­vit­se­vat avus­ta­jaa pie­nis­sä­kin asi­ois­sa. On hie­noa, kun esi­mer­kik­si juh­lis­sa ys­tä­vät aut­ta­vat kah­vi­ku­pin siir­tä­mi­ses­sä tar­joi­lu­pöy­däs­tä ha­lut­tuun paik­kaan. Kun me muis­tam­me ot­taa toi­sem­me huo­mi­oon, ei mei­dän ke­nen­kään tar­vit­se pien­ten ra­joit­tei­den vuok­si jää­dä pois yh­tei­sis­tä ti­lai­suuk­sis­ta, ei seu­rois­ta, ker­hos­ta ei­kä kei­la­hal­lis­ta­kaan.

SirkkaJunttila
Olen syntynyt Haapavedellä. Elämäntyöni tein farmaseuttina Nivalan apteekissa. Puolison kuolemasta on jo yli kaksikymmentä vuotta. Olimme suunnitelleet yhteistä vanhuutta nauttiaksemme pitkän ja rasittavankin työuran jälkeen toistemme seurasta – mutta toisin kävi. Matkan oli jatkuttava ilman rakkaan puolison tukea. Taivaan Isä on kuitenkin johtanut hyvin elämääni. Ympärilläni on rakastavia, huolehtivia lasten perheitä ja ystäviä lähellä ja kaukana. sirkka.junttila@kotinet.com
17.1.2022

Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään, ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan! Ps. 105:1

Viikon kysymys