JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Lokakuun kuu

30.10.2015 7.05

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151030070500

Sii­nä se möl­löt­tää, ma­ta­lal­la tum­mien kuus­ten yl­lä.

Minä juok­sen kuun va­los­sa, yri­tän py­syä ryt­mis­sä. As­kel­te­ni al­la ra­hi­see hiek­kai­sen tien poh­ja, on yh­täk­kiä sa­mal­la ta­val­la hai­ke­an hyvä ol­la kuin lap­se­na pa­la­tes­sa­ni ko­tiin ul­koa syy­sil­las­ta. Sa­man­lai­nen pak­ka­sen tuok­su, yh­tä pie­nek­si tun­nen it­se­ni nyt kuun al­la kuin sil­loin­kin.

Mie­lee­ni nou­see syys­kuun lo­pus­sa ta­pah­tu­nut kuun­pi­men­nys. It­se en jak­sa­nut läm­pi­mäs­tä vuo­tees­ta­ni nous­ta kuu­ta ihai­le­maan, mut­ta on­nek­si mo­net muut sen te­ki­vät. Kuun va­lon li­säk­si olen saa­nut vii­me ai­koi­na ul­koil­la myös re­von­tu­lien lois­tees­sa, pää ke­nos­sa olen tien var­res­sa ih­me­tel­lyt va­lo­jen ja vä­rien leik­kiä.

Ajat­te­len sitä, mi­ten mo­nia su­ku­pol­via sit­ten elä­neet ih­mi­set ko­ki­vat eri­tyi­set luon­no­nil­mi­öt vie­lä mei­tä­kin voi­mak­kaam­pi­na. Jos­kus il­mi­öt pe­lot­ti­vat, esi­mer­kik­si täy­del­li­nen kuun­pi­men­nys ja sii­tä joh­tu­va pu­nai­nen väri saa­tet­tiin näh­dä en­nus­merk­ki­nä tu­le­vil­le pa­hoil­le asi­oil­le. Il­mi­öi­den taus­tal­la ole­vaa me­ka­nis­mia ei vält­tä­mät­tä tun­net­tu, jo­ten sil­le täy­tyi kek­siä joku se­li­tys. Näin ovat syn­ty­neet useim­mat myyt­ti­set ta­ri­nat, jot­ka se­lit­tä­vät muun mu­as­sa maa­il­man syn­ty­mi­sen, ih­mis­la­jin ole­mas­sa­o­lon sekä eri­lai­set luon­no­nil­mi­öt. Re­von­tu­lil­le­kin löy­tyy al­ku­pe­räis­vä­es­töm­me saa­me­lais­ten pe­rin­tees­tä oma, mie­len­kiin­toi­nen ta­ri­nan­sa.

Myös us­kon­to­jen py­hät kir­jat si­säl­tä­vät useim­mi­ten se­li­tyk­sen näi­hin ky­sy­myk­siin. Saan mel­kein vuo­sit­tain kuul­la op­pi­lail­ta­ni ai­na­kin yh­des­ti ky­sy­myk­sen: ”Ope hei, oot­ko lu­ke­nut koko Raa­ma­tun läpi?” Ja: ”Us­kot­ko kaik­keen, mitä Raa­ma­tus­sa kir­joi­te­taan?” Vas­taan, et­tä en ole kos­kaan saa­nut lu­et­tua Raa­mat­tua kan­nes­ta kan­teen, en­pä edes lu­ke­mis­ta­ni Raa­ma­tun kir­jois­ta var­maan sai­si koot­tua yh­te­näis­tä, koko Raa­ma­tun kat­ta­vaa te­os­ta.

Jäl­kim­mäi­seen ky­sy­myk­seen olen yleen­sä vas­tan­nut vas­ta sen jäl­keen, kun olen en­sin ky­sy­nyt op­pi­laal­ta, mitä hän ky­sy­myk­sel­lään tar­koit­taa. Mo­nes­ti op­pi­laat tar­ken­ta­vat ky­sy­myk­sen­sä luo­mis­ker­to­muk­siin ja niis­sä ole­viin ris­ti­rii­tai­suuk­siin suh­tees­sa tie­teel­li­seen maa­il­man­ku­vaan. Tie­dos­tan it­se­kin ris­ti­rii­tai­suu­det, mut­ta mi­nul­le ne ei­vät ole luo­mis­ker­to­mus­ten kes­kei­nen an­ti, vaan tär­keim­mäk­si nou­see se, et­tä us­kon vah­vas­ti luo­mis­ker­to­muk­sen pää­sa­no­man ja koko Raa­ma­tun läpi kul­ke­van aja­tuk­sen ole­van tot­ta: Ju­ma­la on luo­nut kai­ken tä­män.

Maa­il­man­kaik­keut­ta ja sen ko­koa en pys­ty jär­jel­lä kä­sit­tä­mään. En myös­kään ym­mär­rä jär­jel­lä­ni luo­mis­ta­pah­tu­maa, vaan se­kin jää us­ko­ni va­raan. Mi­nul­le nämä tai­vaan va­lot ja kuun vaih­te­lut edus­ta­vat yh­te­nä osa­na Luo­jan suur­ta suun­ni­tel­maa. Oma pie­nuu­te­ni nii­den edes­sä saa mi­nut tois­tu­vas­ti tun­te­maan sa­moin kuin Psal­min ru­noi­li­ja tu­han­sia vuo­sia sit­ten: "Minä olen ih­me, suu­ri ih­me, ja kii­tän si­nua sii­tä. Ih­meel­li­siä ovat si­nun te­ko­si, minä tie­dän sen."

Kuva: Sami Kaik­ko­nen

SatuKaikkonen
Edustan kasvavaa suomalaista lajityyppiä, yksin eläviä sinkkuja. Päivittäisenä tehtävänäni on opastaa suomalaista nuorisoa oppimaan, vapaalla ollessani yritän harjoitella oikeaa viuluotetta ja lisätä itsekuria kirjojen suhteen. Lapin luonnon avaruudessa etsin toisinaan itseäni ja omaa tahtoani.
26.4.2024

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5–6

Viikon kysymys