JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Ju­ma­lan rau­ha on ym­mär­ryk­sem­me ylä­puo­lel­la

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
23.12.2016 10.43

Juttua muokattu:

1.1. 23:41
2020010123412520161223104300

Raa­ma­tus­sa rau­ha mer­kit­see ti­laa, jos­ta ei puu­tu mi­tään – ei ter­vey­den, ai­neel­li­sen hy­vin­voin­nin, ul­koi­sen ei­kä si­säi­sen rau­han suh­teen. Rau­ha läh­tee Ju­ma­las­ta ja on ko­ko­naan Ju­ma­lan lah­jaa: jos Ju­ma­la ei tah­do rau­haa, sitä ei voi ol­la ke­nel­lä­kään.

Rau­ha ja van­hurs­kaus liit­ty­vät yh­teen. Van­hurs­kaus mer­kit­see oi­ke­aa suh­det­ta Ju­ma­laan ja toi­siin ih­mi­siin, lä­him­mäi­seen. Rau­ha on­kin seu­raus­ta oi­ke­as­ta ju­ma­la­suh­tees­ta, ja se val­lit­see sil­loin, kun yh­teys Ju­ma­laan on kun­nos­sa. Her­ran siu­nauk­ses­sa­kin pyy­däm­me, et­tä Ju­ma­la an­tai­si meil­le tuon rau­han.

Rau­ha var­je­lee us­kos­sa

Us­ko­vai­sen us­kos­sa saa­ma rau­ha on Paa­va­lin mu­kaan jo­tain eri­tyis­tä ja kä­sit­tä­mä­tön­tä rau­haa. Se ylit­tää ih­mi­sym­mär­ryk­sen sik­si, et­tä juu­ri se rau­ha var­je­lee ja suo­je­lee kris­ti­tyn sy­dä­men ja aja­tuk­set niin, et­tä hän py­syy Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa (Fil. 4:7).

Tämä nä­kyi esi­mer­kik­si nuo­ren Joo­se­fin elä­mäs­sä. Hän jou­tui or­jak­si vie­raa­seen maa­han, jos­sa ei ol­lut mui­ta us­ko­vai­sia. Kai­kes­ta huo­li­mat­ta Joo­sef oli on­nel­li­nen mies, kos­ka Ju­ma­la oli hä­nen kans­saan (1. Moos. 39:2–3). Ju­ma­lan rau­ha var­je­li myös hä­net niin, et­tä hän säi­lyi Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa, vaik­ka ih­mi­sen ym­mär­ryk­sen mu­kaan se ei ol­lut mah­dol­lis­ta. Juu­ri sik­si Ju­ma­lan rau­ha käy kai­ken ym­mär­ryk­sen yli. Ju­ma­lan rau­ha ei ole jär­jen ja ym­mär­ryk­sen vas­tais­ta, vaan se ylit­tää sen.

Py­hän Hen­ki vai­kut­taa

Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan, et­tä vää­rät pro­fee­tat ju­lis­ti­vat rau­haa, vaik­ka heil­lä it­sel­lään ei ol­lut rau­haa ei­kä hei­dän ju­lis­tuk­sen­sa voi­nut an­taa sitä kuu­li­joil­le­kaan. Ju­lis­tuk­seen liit­tyi val­heel­li­suus sii­tä, et­tä kaik­ki on hy­vin.

Ju­ma­lat­to­mil­la ei voi ol­la sy­dä­mes­sään rau­haa, sil­lä rau­ha kul­kee us­kon mu­ka­na. Jee­sus jät­ti omil­leen rau­han­sa, jota maa­il­ma ei voi an­taa (Joh. 14:27), ja hä­nen oman­sa siir­tä­vät tätä rau­haa eteen­päin. Tuo rau­ha val­taa ih­mi­sen sy­dä­men ja ylit­tää ih­mi­sym­mär­ryk­sen. Näin us­ko­vai­sel­la ih­mi­sel­lä on Kris­tuk­sen ta­kia rau­ha Ju­ma­lan kans­sa. Kris­tus on kor­jan­nut syn­nin täh­den sär­ky­neen ju­ma­la­suh­teem­me (Room. 5:1).

Rau­ha on pal­jon enem­män kuin pelk­kä si­säi­nen olo­ti­la, sil­lä se mer­kit­see sa­maa kuin pe­las­tus. Rau­ha kuu­luu Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ole­muk­seen yh­des­sä van­hurs­kau­den ja ilon kans­sa. Pyhä Hen­ki saa ne ai­kaan (Room. 14:17). Kun us­ko­vai­sen ih­mi­sen sy­dä­mes­sä on Kris­tuk­sen van­hurs­kaus, siel­lä on väis­tä­mät­tä myös rau­ha ja ilo.

Ilo tu­lee sii­tä, et­tä sy­dä­mes­sä on rau­ha Ju­ma­lan kans­sa. Us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä asuu Kris­tus, joka on täyt­tä­nyt lain. Näin us­ko­vai­sen ih­mi­sen sy­dä­mes­sä laki on täy­tet­ty ei­kä mi­tään ole jää­nyt täyt­tä­mät­tä. Sii­tä ei voi seu­ra­ta muu­ta kuin iloa ja rau­haa.

Rau­ha ei ole muut­tu­ma­ton tila, vaan se vai­kut­taa. Elä­vä us­ko luo rau­haa ih­mis­ten kans­sa ja kes­kuu­teen. Tä­hän liit­tyy myös van­ha us­ko­vais­ten kes­ki­näi­nen ter­veh­dys, rau­han­toi­vo­tus: kun ter­veh­dit­tä­es­sä toi­vo­te­taan toi­sel­le rau­haa, toi­vo­te­taan sitä, et­tä rau­ha val­lit­si­si hä­nel­lä niin suh­tees­sa Ju­ma­laan kuin lä­him­mäi­seen­kin.

Rau­haa saa pyy­tää

Us­ko­vai­sen rau­ha tuo le­vol­li­suu­den myös ajal­li­siin asi­oi­hin. Paa­va­li roh­kai­see sii­hen, et­tä kris­ti­tyn ei tar­vit­se ol­la mis­tään huo­lis­saan ja mu­reh­tia, vaan kaik­ki tar­peet voi saat­taa Ju­ma­lan tie­toon (Fil. 4:6).

Isä mei­dän -ru­kouk­ses­sa pyy­däm­me, et­tä Ju­ma­la an­tai­si meil­le mei­dän jo­ka­päi­väi­sen lei­päm­me. Lut­her se­lit­tää Vä­häs­sä ka­te­kis­muk­ses­saan, et­tä jo­ka­päi­väi­seen lei­pään kuu­lu­vat kaik­ki, mitä elä­mäs­säm­me tar­vit­sem­me ra­vin­nos­ta, vaat­teis­ta ja lä­hei­sis­tä ih­mi­sis­tä ai­na hy­vään hal­li­tuk­seen, rau­haan, ter­vey­teen, jär­jes­tyk­seen ja kun­ni­aan as­ti.

Näi­tä me saam­me Ju­ma­lal­ta pyy­tää ja saat­taa kai­ken, mitä tar­vit­sem­me, hä­nen tie­toon­sa. Tämä kos­kee myös hen­gel­li­siä tar­pei­tam­me, sil­lä ih­mi­nen ei elä yk­sin lei­väs­tä, vaan jo­kai­ses­ta sa­nas­ta, joka Ju­ma­lan suus­ta läh­tee (Matt. 4:4).

Raa­ma­tun mu­kaan maa­il­maan ei tule py­sy­vää po­liit­tis­ta rau­haa, vaan so­tia tu­lee ole­maan lo­pun ai­kaan as­ti. Lo­pul­li­nen rau­ha koit­taa vas­ta sit­ten, kun uu­si tai­vas ja uu­si maa luo­daan (Ilm. 21:1–4). Raa­ma­tun lu­paus ian­kaik­ki­ses­ta rau­has­ta to­teu­tuu vas­ta uu­des­sa maas­sa, jos­sa van­hurs­kaus asuu (2. Piet. 3:13).

Veli-Pek­ka Ot­t­man

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 12/2016.

Ku­vi­tus­ku­va: Päi­vi Pel­to­nie­mi

12.7.2020

Jee­sus sa­noi Pie­ta­ril­le: "Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met." Matt. 16:18-19

Viikon kysymys