JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jeesus ei jättänyt omiaan yksin

Matkaevääksi
17.5.2023 6.00

Juttua muokattu:

15.5. 13:01
2023051513014820230517060000

Matias Haaraniemi

Matias Haaraniemi

Ei­no Nis­si­nen

Tun­tuu­ko si­nus­ta jos­kus sil­tä, et­tä elä­mäs­sä on ai­van lii­an pal­jon ta­pah­tu­mia? Tun­te­mi­set saat­ta­vat vaih­del­la ää­ri­lai­das­ta toi­seen: huo­lis­ta ja mur­heis­ta toi­voon ja loh­du­tuk­seen, su­rus­ta ja pe­los­ta rie­muun ja luot­ta­muk­seen. Voi ol­la vai­ke­aa tie­tää, pi­täi­si­kö rau­hoit­tua ja odo­tel­la vai rien­tää ja tart­tua toi­meen.

Voin ku­vi­tel­la, et­tä Ga­li­le­an mie­hil­lä oli täl­lai­set vaih­te­le­vat tun­te­mi­set pari tu­hat­ta vuot­ta sit­ten. He oli­vat saa­neet elää ja kul­kea Jee­suk­sen seu­ras­sa. Kris­tus oli näyt­tä­nyt ih­meel­li­sen voi­man­sa ja opet­ta­nut heil­le us­kon aak­ko­sia, yk­sin­ker­tais­ta ja voi­mal­lis­ta sa­no­maa. Sit­ten hä­net oli­kin ris­tiin­nau­lit­tu, ta­pet­tu ryö­vä­rien kans­sa. Kun ope­tus­lap­set oli­vat häm­men­nyk­sen ja epäi­lys­ten val­las­sa, he sai­vat­kin näh­dä ylös­nous­seen Jee­suk­sen. Ilo ja rie­mu oli­vat sa­noin ku­vaa­mat­to­mia.

Luu­kas ker­too, kuin­ka he en­sin pe­läs­tyi­vät ei­vät­kä us­ko­neet. Sit­ten kun Jee­sus näyt­ti haa­van­sa, he oli­vat niin ih­meis­sään ja ilois­saan, et­tei­vät tien­neet, mitä us­koa. Vii­mein Jee­suk­sen muis­tu­tet­tua hei­tä pro­feet­to­jen en­nus­tuk­sis­ta ja kir­joi­tuk­sis­ta, he ym­mär­si­vät, mitä to­del­la oli ta­pah­tu­nut. Jee­sus an­toi ope­tus­lap­sil­le tär­ke­än teh­tä­vän, saar­na­ta pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta kai­kil­le kan­soil­le Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en. (Luuk. 24:36–53.)

On help­po ku­vi­tel­la, mi­ten nuo ta­val­li­set Ga­li­le­an mie­het tun­si­vat epä­tie­toi­suut­ta, häm­men­nys­tä ja ym­mär­tä­mät­tö­myyt­tä­kin suu­ren teh­tä­vän edes­sä. Eh­kä he vie­lä­kin ajat­te­li­vat, et­tä Jee­sus on myös maal­li­nen hal­lit­si­ja, kos­ka he ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta, on­ko nyt ai­ka, jol­loin hän ra­ken­tai­si Is­ra­e­lin val­ta­kun­nan uu­del­leen (Ap. t. 1:6–11). Jee­sus ei ker­to­nut heil­le Ju­ma­lan ajois­ta tai suun­ni­tel­mis­ta. Sen si­jaan hän lu­pa­si ope­tus­lap­sil­le, et­tä he saa­vat voi­man, Py­hän Hen­gen, joka tu­lee hei­hin, hei­dän voi­mak­seen ja avuk­seen.

Sit­ten ope­tus­lap­set yl­lä­tet­tiin jäl­leen. Jee­sus otet­tiin hei­dän kes­kel­tään ylös, ja pil­vi vei hä­net hei­dän nä­ky­vis­tään. Loh­dul­lis­ta on, et­tä Jee­sus ei edel­leen­kään jät­tä­nyt hei­tä yk­sin. Kun he tä­hyi­li­vät vie­lä tai­vaal­le Jee­suk­sen etään­ty­es­sä, kak­si val­ko­pu­kuis­ta mies­tä sei­soi hei­dän vie­res­sään ja ky­syi: ”Ga­li­le­an mie­het, mitä te sii­nä sei­sot­te kat­se­le­mas­sa tai­vaal­le?” Val­ko­pu­kui­set mie­het muis­tut­ti­vat sii­tä, et­tä Jee­sus tu­lee ker­ran ta­kai­sin sa­mal­la ta­voin kuin nyt läh­ti hei­dän luo­taan tai­vaa­seen. (Ap. t. 1:9–11.)

Ope­tus­las­ten ta­voin sinä ja mi­nä­kin saam­me luot­taa, et­tä kai­kis­sa elä­mäm­me ti­lan­teis­sa, niin ta­sai­sen har­mai­na päi­vi­nä kuin no­pei­den muu­tos­ten kes­kel­lä, sama Py­hän Hen­gen voi­ma on an­net­tu meil­le tur­vak­si ja op­paak­si.

25.5.2024

Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.” Joh. 6:47

Viikon kysymys