JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat

Matkaevääksi
17.4.2024 9.15

Juttua muokattu:

16.4. 10:49
2024041610491520240417091500

Ola­vi Val­li­vaa­ra

Psal­mi 126 si­joit­tuu to­den­nä­köi­ses­ti Ba­by­lo­ni­an pak­ko­siir­to­lai­suu­den jäl­kei­seen ai­kaan. Muis­tel­tiin ai­kaa, kun kyy­ne­leet vir­ta­si­vat Baa­be­lin vir­tain ran­nal­la. Siel­lä ikä­vöi­tiin va­pau­den ai­kaa omas­sa maas­sa ja ju­ma­lan­pal­ve­lus­me­no­ja Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä. Pak­ko­siir­to­lai­suu­des­ta va­pau­tu­mi­nen oli to­teu­tu­nut, mut­ta tu­le­vai­suus ei ol­lut­kaan niin va­loi­sa kuin mitä oli odo­tet­tu.

Ar­ki­päi­vän elä­mään si­säl­tyi­vät mo­net vai­vat ja kiu­sauk­set, joi­ta vas­taan oli tais­tel­ta­va kyy­ne­liin saak­ka. Kaik­ki ei­vät jak­sa­neet luot­taa Ju­ma­laan. Mart­ti Lut­her näki täs­sä yh­ty­mä­koh­dan sel­lai­sen ih­mi­sen elä­mään, joka on hy­län­nyt elä­vän Ju­ma­lan ja jou­tu­nut hen­gel­li­seen van­keu­teen.

Jee­sus esit­ti tuh­laa­ja­poi­ka­ver­tauk­sen, jos­sa hän ku­vaa hen­gel­li­ses­ti kuol­leen po­jan esi­mer­kil­lä epä­us­koi­sen ih­mi­sen pa­luu­ta Tai­vaan Isän ko­tiin. Tuh­laa­ja­poi­ka oli ko­din pe­rin­nön tuh­lan­nut ja näki vie­raal­la maal­la näl­kää, ei­kä hän saa­nut edes syö­dä si­ko­jen ruo­kaa. Siel­lä hän muis­ti oman ko­din iha­nuu­den, jos­sa ai­na sai syö­dä isän pöy­dän an­ti­mia. Mur­heel­li­se­na hän muis­te­li ja kai­pa­si ta­kai­sin omal­le maal­le.

Tuh­laa­ja­po­jan pa­luu ja isän ar­mah­ta­va rak­kaus sai­vat vai­kut­taa suu­ren elä­män­muu­tok­sen, jota ku­vas­taa isän sa­nat: “Mi­nun poi­ka­ni oli kuol­lut mut­ta he­rä­si eloon, hän oli ka­dok­sis­sa, mut­ta nyt hän on löy­ty­nyt. Niin al­koi iloi­nen juh­la.” (Luuk. 15:24.) Tuh­laa­ja­poi­ka sai ko­kea koh­dal­leen pa­ran­nuk­sen epä­us­kos­ta. Ju­ma­la vai­kut­ti hä­nes­sä mie­len­muu­tok­sen Py­hän Hen­gen kaut­ta. Jee­sus to­te­si ai­ka­naan, et­tä tai­vaas­sa­kin iloi­taan yh­des­tä syn­ti­ses­tä, joka te­kee pa­ran­nuk­sen. Pa­ran­nus on vie­lä tä­nään­kin mah­dol­lis­ta. Ju­ma­lan pal­ve­li­jat an­ta­vat Ju­ma­lan puo­les­ta ka­tu­val­le kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. Isän koti on siel­lä, mis­sä puh­taas­ti saar­na­taan evan­ke­liu­mia, syn­nit an­ne­taan ar­mos­ta an­teek­si.

Kun Jee­sus vii­mei­sen ker­ran tuli Je­ru­sa­le­miin, hän puh­ke­si it­kuun kau­pun­gin tu­le­van koh­ta­lon täh­den: “Kun­pa si­nä­kin tänä päi­vä­nä ym­mär­täi­sit, mis­sä tur­va­si on!” (Luuk. 19:41–42.) Mo­nes­sa ko­dis­sa on saa­tu iloi­ta mei­dän Her­ram­me tuo­mas­ta tur­vas­ta. Hän on an­ta­nut kas­vat­ta­jil­le voi­maa ja ym­mär­rys­tä kyl­vää Ju­ma­lan sa­nan sie­men­tä las­ten­sa sy­dä­men maa­pe­rään.

Jos­kus kyl­vä­jä on saa­nut iloi­ta kyl­vö­työs­tä ja jos­kus kyy­ne­lin kyl­vää. It­kien on kyl­vä­jä jää­nyt voi­mat­to­ma­na kat­so­maan, kun nuo­ri sie­lun­vi­hol­li­sen pet­tä­mä­nä on jou­tu­nut syn­nin van­keu­teen. Toi­si­naan on saa­tu iloi­ta tuh­laa­ja­lap­ses­ta, joka on pa­lan­nut ta­kai­sin Tai­vaan Isän ko­tiin.

Kyl­vö­työ ei kos­kaan mene huk­kaan. Kyl­vö­työ voi vie­lä sil­loin­kin itää, kun kyl­vä­jä on pääs­syt le­poon. Ker­ran Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kyl­vö­työ päät­tyy. Sie­men­ten Her­ra pa­laa sa­don­kor­juu­juh­las­sa ta­kai­sin ja al­kaa tai­vaan suu­ret juh­lat.

25.5.2024

Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.” Joh. 6:47

Viikon kysymys