JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jumalan lapsi loistaa Kristuksen kirkkautta

Matkaevääksi
21.12.2022 10.00

Juttua muokattu:

19.12. 11:18
2022121911183520221221100000

A.-L.S.

A.-L.S.

Ei­no Nis­si­nen

Syk­syn pi­meim­pä­nä ai­ka­na juu­ri en­nen lu­men tu­loa mie­lee­ni nou­see usein muis­tot omal­ta va­rus­mie­sa­jal­ta: läm­pi­mät muis­tot us­ko­vai­sis­ta va­rus­mies­to­ve­reis­ta, joi­den kans­sa saim­me pal­ve­lus­tam­me suo­rit­taa. Oli tur­val­lis­ta, kun oli saat­to­mie­hiä lä­hel­lä.

Pi­mey­des­tä tu­lee eri­tyi­ses­ti mie­lee­ni loka-mar­ras­kuun säk­ki­pi­meä met­sä, kun har­joi­tuk­ses­sa teh­tä­vä­nä oli tie­dus­tel­la vas­ta­puo­len si­jain­tia ja ryh­mi­tys­tä. Tun­tui, et­tä on mah­do­ton­ta näh­dä eteen­sä ja vaa­ral­li­sel­ta­kin se jos­kus tun­tui.

Jos­kus kes­ken hii­vis­ke­lyn pi­mey­den va­lai­si yh­täk­kiä kir­kas valo. Joku am­pui va­lo­ra­ke­tin il­maan. Eh­kä vas­ta­puo­len var­ti­o­mies oli kuul­lut ok­sien ra­sah­ta­van ja ha­lu­si tar­kis­taa va­lo­ra­ke­tin va­los­sa, et­tei ku­kaan pää­se yl­lät­tä­mään.

Je­sa­jan kir­jas­sa ker­ro­taan pi­mey­des­sä kul­ke­vas­ta kan­sas­ta, joka nä­kee suu­ren va­lon. Kuo­le­man var­jon maa­han lois­taa suu­ri kirk­kaus. (Jes. 9:1–6.)

Mikä on tuo suu­ri valo? Pro­feet­ta ker­too, et­tä ”lap­si on syn­ty­nyt meil­le, poi­ka on an­net­tu meil­le”. Hän en­nus­taa Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä ja ker­too sii­tä, kuin­ka Ju­ma­lan poi­ka syn­tyy tän­ne maa­il­maan so­vit­taak­seen kaik­kien ih­mis­ten syn­nit ja tuo­dak­seen rau­han sy­dä­miin. Suu­ri valo tuo mu­ka­naan ilon ja rie­mun. Ras­kaat taa­kat ote­taan pois har­ti­oil­ta ja tais­te­lu­ken­til­lä tah­riin­tu­neet vaat­teet pol­te­taan.

Ar­mei­jan va­lo­ra­ket­ti kes­tää kirk­kaa­na vain het­ken, ja sit­ten se pai­nuu alas ja sam­muu. Va­lo­ra­ke­tin sam­mut­tua on jäl­leen ai­van pi­me­ää. Oi­ke­as­taan tun­tuu vie­lä en­tis­tä­kin pi­me­äm­mäl­tä, kun het­kel­li­nen valo on so­kais­sut sil­mät ja sit­ten se on pois­sa.

Je­sa­jan tar­koit­ta­ma valo on py­sy­vää. Kris­tuk­sen kirk­kaus lois­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta tääl­lä maan pääl­lä niin kau­an, kun­nes hän it­se tu­lee toi­sen ker­ran. Sil­loin hän tu­lee nou­ta­maan omi­an­sa Isän, Ju­ma­lan, luok­se tai­vaan ko­tiin. Je­sa­ja ku­vaa kau­niis­ti sitä iloa: ”He iloit­se­vat si­nun edes­sä­si niin kuin elon­kor­juun ai­ka­na iloi­taan, niin kuin saa­liin­ja­os­sa rie­mui­taan.”

Hei­kon­kin tun­toi­nen Ju­ma­lan lap­si lois­taa Kris­tuk­sen kirk­kaut­ta kynt­ti­län ta­voin pi­me­än maa­il­man kes­kel­lä. Kun­pa sen liek­ki tah­dot­tai­siin var­jel­la pa­la­va­na us­ko­vais­ten sy­dä­mis­sä.

25.5.2024

Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.” Joh. 6:47

Viikon kysymys