JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Miksi rukoilet?

Matkaevääksi
14.9.2022 6.00

Juttua muokattu:

13.9. 15:21
2022091315211520220914060000

Ilk­ka Ma­ju­ri

Yk­si­näi­se­nä lu­ki­o­lai­se­na mie­les­sä­ni soi kou­lu­mat­kal­la lau­lun sa­nat: ”Ah, kuin­ka heik­ko kul­kea voi, vai­vai­nen yk­sin tais­tel­la, oi. Sä olet Isä. Us­koa li­sää sy­dä­mee­ni.” Huo­li us­kon säi­ly­mi­ses­tä oli to­del­lis­ta. Paik­ka­kun­nal­la ei ol­lut juu­ri us­ko­via. Ju­ma­la kuu­li huo­kauk­set: sain le­vol­li­suut­ta ja voi­maa kul­kea us­ko­vai­se­na tuon yk­si­näi­sen nuo­ruu­den tai­pa­leen.

Mik­si ru­koil­la, kun Ju­ma­la tie­tää kui­ten­kin pa­rem­min, mitä tar­vit­sem­me, ja on­han lu­vat­tu, et­tä Hen­ki ru­koi­lee puo­les­tam­me? Va­pah­ta­ja ke­hot­taa: ”Val­vo­kaa ja ai­na ru­koil­kaa”. Meil­lä sai­si ol­la ai­na hil­jai­nen sy­dä­men puhe Ju­ma­lan kans­sa ja nöy­rä mie­li: ”Her­ra ar­mah­da mi­nua. Minä tar­vit­sen si­nua. Si­nun tah­to­si tie on par­hain.”

Eräs ys­tä­vä­ni al­koi liit­tää kii­tok­sia il­ta­ru­kouk­seen­sa ja heti vai­kut­ti, et­tä koko elä­mi­sen laa­tu pa­ra­ni. Yk­si us­ko­vien elä­män tar­koi­tuk­sis­ta on ylis­tää ja kiit­tää Ju­ma­laa, jopa vas­toin­käy­mi­sis­sä. Lau­lam­me­han: ”Mitä ym­mär­tä­nyt en, sii­tä­kin tuon kii­tok­sen.”

Jee­sus an­toi Isä mei­dän -ru­kouk­ses­sa seit­se­män koh­taa, joi­den mu­kaan ru­koil­la. Lut­her kir­joit­taa, et­tä ”ne kat­ta­vat kaik­ki tar­peet, jot­ka kos­ke­vat mei­tä ala­ti”. Ju­ma­la vii­sau­des­saan tie­tää pa­rem­min, mi­ten hän ajal­laan nämä koh­dat täyt­tää ja mitä us­ko­vai­nen eni­ten tar­vit­see py­sy­äk­seen tai­vaan tiel­lä.

Ju­ma­la voi teh­dä kuol­lees­ta elä­vän, sai­raas­ta ter­veen, köy­häs­tä rik­kaan ja muut­taa mah­dot­to­man mah­dol­li­sek­si. ”Mah­ta­vil­la te­oil­la sinä, Ju­ma­lam­me vas­taat meil­le, sinä siu­naat ja au­tat mei­tä” (Ps. 92). Tämä sai­si in­nos­taa ai­na kiit­tä­mään ja pyy­tä­mään Ju­ma­lal­ta esi­ru­kouk­sis­sa toi­nen toi­sil­lem­me kaik­kea hy­vää.

Rip­pi­kou­lu­nuo­ri kir­joit­ti esi­ru­kous­pyyn­nön, jos­sa hän toi­voi saa­van­sa sie­lul­leen rau­han. Pa­ras pyyn­tö on­kin se, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­tyi­si jo­kais­ta, ek­sy­nyt löy­täi­si ta­kai­sin ja säi­lyt­täi­si us­kon lah­jan pe­ril­le as­ti. Ru­koi­lu on lah­jaa tätä ai­kaa var­ten.

Ru­koi­le­mal­la ei kui­ten­kaan pääs­tä tai­vaa­seen. Ikui­sen elä­män voi saa­da vain ar­mos­ta us­ko­mal­la, ot­ta­mal­la omal­le koh­dal­leen vas­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta tar­jo­tun evan­ke­liu­min.

4.10.2022

Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan. Jes. 26:12

Viikon kysymys