JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Tar­vit­sem­me mat­kal­la Ju­ma­lan voi­maa

Päivämies
Matkaevääksi
12.3.2014 12.37

Juttua muokattu:

1.1. 23:43
2020010123430520140312123700

Vai­keuk­sien ja hä­dän kes­kel­lä moni ih­mi­nen ru­koi­lee ja et­sii yh­teyt­tä Ju­ma­laan. Näin kävi myös Jaa­ko­bil­le (1. Moos. 32:1-23). Kak­si­kym­men­tä vuot­ta ai­kai­sem­min hän oli pa­en­nut vel­jen­sä Ee­saun vi­haa. Sil­loin oli ol­lut kyse oi­keu­des­ta isäl­tä pe­rit­tyyn maa­han ja kan­saan. Tämä oi­keus edel­lyt­ti isäl­tä saa­tua siu­naus­ta.

Ee­sau piti ra­kas­ta­van isän­sä siu­naus­ta niin hal­pa­na, et­tä vaih­toi sen yh­teen ate­ri­aan, jol­la pys­tyi tyy­dyt­tä­mään näl­kän­sä. Isän omai­suu­den ja pe­rin­tö­oi­keu­den hän kui­ten­kin kat­soi kuu­lu­van it­sel­leen. Huo­ma­tes­saan vel­jen­sä saa­van isän siu­nauk­sen myö­tä myös pe­rin­tö­oi­keu­den Ee­saus­sa syt­tyi viha vel­je­ään Jaa­ko­bia koh­taan.

Ee­saun vi­haa pa­e­tes­saan Jaa­kob oli saa­nut ko­kea Ju­ma­lan siu­naus­ta ja me­nes­tys­tä. Niin kuin usein käy, me­nes­tys oli al­ka­nut näyt­täy­tyä oma­na an­si­o­na. Nyt Jaa­kob oli pa­laa­mas­sa pa­ko­mat­kal­ta ko­tiin, jos­sa hän­tä odot­ti Ee­saun viha. Jaa­ko­bia pe­lot­ti ja mo­net asi­at pai­noi­vat hä­nen miel­tään.

Jaa­ko­bin pai­ni

Mat­kal­la Jaa­ko­bin on mää­rä koh­da­ta vel­jen­sä Ee­sau, mut­ta en­nen ta­paa­mis­ta Jaa­kob jät­täy­tyi kan­sas­taan jäl­keen. Moo­sek­sen kir­ja ker­too: ”Siel­lä muu­an mies pai­ni hä­nen kans­saan aa­mun­sa­ras­tuk­seen saak­ka” (1. Moos. 32:24).

Vie­lä pai­nin hä­dän ja pel­ko­jen­kin kes­kel­lä Jaa­kob luot­ti omiin voi­miin­sa. Vas­ta kun hä­nen lonk­kan­sa nyr­jäh­ti ja pai­ni­kump­pa­ni uh­ka­si jät­tää pai­nin, Jaa­kob kä­sit­ti sen, mikä oli hä­nen elä­mäs­sään tär­kein­tä.

Pai­ni­kump­pa­ni sa­noi hä­nel­le:

– Pääs­tä mi­nut me­ne­mään, sil­lä päi­vä val­ke­nee.

Mut­ta Jaa­kob vas­ta­si:

– En pääs­tä si­nua, el­let siu­naa mi­nua.

Pa­ran­nuk­sen teko on vai­ke­aa. Niin se oli Jaa­ko­bil­le­kin. Pai­ni kes­ti koko yön. Lo­pul­ta Jaa­kob tun­nus­ti, et­tei voi sel­vi­tä eteen­päin omin voi­min, vaan ai­no­as­taan Ju­ma­lan siu­nauk­sen va­ras­sa. Niin hän sai koh­da­ta Kris­tuk­sen ar­mah­ta­vat kas­vot ja an­teek­si­an­ta­muk­sen.

Jaa­kob sai myös voi­maa jat­kaa mat­kaan­sa yh­des­sä Ju­ma­lan kan­san kans­sa. Ju­ma­la siu­na­si ja var­je­li hän­tä sekä hä­nen kan­saan­sa, ku­ten oli lu­van­nut.

Ar­mos­ta pe­rim­me tai­vaan

Ju­ma­la kuu­lee jo­kai­sen ru­kouk­set, myös hä­dän huo­kauk­set. Ju­ma­la van­hurs­kaut­taa syn­ti­sen ih­mi­sen kui­ten­kin vain yh­del­lä ta­val­la. Sii­hen tar­vi­taan tuo siu­naus, jon­ka hän on an­ta­nut omil­leen (Joh. 17:18, 20:23).

Jot­ka tä­män siu­nauk­sen pi­tä­vät hal­pa­na ja sen hyl­kää­vät, ei­vät voi pe­riä tai­vas­ta. Mo­net louk­kaan­tu­vat tä­hän sa­naan ja me­ne­vät pois (Joh. 6:30,36). Mut­ta ne, jot­ka tah­to­vat tä­män evan­ke­liu­min sa­nan ot­taa vas­taan ja elää sen va­ras­sa, saa­vat voi­man seu­ra­ta hän­tä ja hä­nen omi­aan (Joh. 6: 67-69).

Saam­me tä­nä­kin ai­ka­na ko­kea vi­haa ja syy­tök­siä Ju­ma­lan siu­nauk­sen hyl­jän­neil­tä, jot­ka ha­lu­ai­si­vat kui­ten­kin omis­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Tä­män vi­han ja syy­tös­ten sekä ylei­sen mie­li­pi­teen al­la voim­me jos­kus ko­kea pel­koa ja ah­dis­tus­ta. Jaa­ko­bin ta­voin saam­me kui­ten­kin lait­taa tur­vam­me yk­sin Ju­ma­lan ar­moon ja an­teek­si­an­ta­muk­seen sekä hä­nen siu­nauk­seen­sa.

Tä­män ar­mon au­rin­gon pais­ta­es­sa saam­me käy­dä heik­koi­na, mut­ta luot­ta­vai­sin mie­lin koh­taa­maan pe­lot­ta­vim­mat­kin vi­hol­li­sem­me yh­des­sä Ju­ma­lan ja hä­nen kan­san­sa kans­sa (1. Moos. 32:31).

Jari Lat­va­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 12.3.2014

20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys