JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Aivoverenkiertohäiriö

7.9.2021 7.00

Juttua muokattu:

3.9. 15:18
2021090315180520210907070000

Vesa Kumpula

Vesa Kumpula

Ke­räi­lin kamp­pei­ta len­to­pal­lo­vuo­roa var­ten. Olo oli vä­hän hu­te­ra ja mie­tin, voin­ko­han men­nä vuo­roon ol­len­kaan. Läh­din kui­ten­kin ja py­säh­dyin het­ken mat­kal­la­ni. To­te­sin, et­tei pe­laa­mi­nen tai­da ol­la mah­dol­lis­ta. Mat­ka jat­kui suo­raan ter­veys­kes­kuk­seen. Sain lää­kä­ri­a­jan seu­raa­vak­si päi­väk­si.

Aa­mul­la he­rä­tes­sä­ni olin vä­hän ou­dos­sa ti­lan­tees­sa. Rin­nas­sa tun­tui ok­set­ta­va olo ei­kä nä­kö­kent­tä oi­kein py­sy­nyt ojen­nuk­ses­sa. Kä­ve­ly su­jui, mut­ta va­ro­vai­ses­ti as­tel­len. Ajat­te­lin, et­tä on­nek­si nyt on se lää­kä­ri­ai­ka.

Lää­kä­ri teki kaik­ki tyy­pil­li­set tut­ki­muk­set, mitä tuos­ta vai­vas­ta voi­si pää­tel­lä. On­ko vai­va ken­ties asen­to­hui­maus­ta vai ai­vo­pe­räis­tä. Lop­pu­tu­los oli, et­tä mi­nun piti läh­teä vai­mo­ni saat­te­le­ma­na jat­ko­tut­ki­muk­siin kes­kus­sai­raa­laan.

Kes­kus­sai­raa­las­sa mo­nien tut­ki­mus­ten jäl­keen mi­nut pas­si­tet­tiin osas­tol­le odot­ta­maan vas­tauk­sia ja lau­sun­to­ja. Tä­hän kaik­keen meni ai­kaa yh­dek­sän tun­tia.

Huo­nees­sa, jo­hon mi­nut oh­jat­tiin, oli kak­si muu­ta po­ti­las­ta. Mo­lem­mil­la oli lä­hes sama vai­va kuin mi­nul­la. Vie­rei­ses­sä sän­gys­sä ole­va po­ti­las oli heti tut­tu. Muu­ta­mas­sa het­kes­sä sel­vi­si, et­tä hän on us­ko­vai­nen. Sat­tui muu­ten­kin mu­ka­vas­ti, et­tä sa­mas­sa huo­nees­sa oli­jat oli­vat koh­tuul­li­sen pu­he­li­as­ta vä­keä. Jut­tua riit­ti.

Hoi­to­hen­ki­lö­kun­ta oli erit­täin am­mat­ti­tai­tois­ta, ym­mär­tä­väis­tä ja hy­vä­hen­kis­tä vä­keä. Kii­tim­me ja an­noim­me heil­le po­si­tii­vis­ta pa­lau­tet­ta.

Mitä mi­nul­ta sit­ten löy­tyi? Mo­nen­lai­sia ku­van­ta­mis­tut­ki­muk­sia mi­nul­le on kyl­lä ai­kai­sem­min­kin teh­ty. Ky­syin, pi­täi­si­kö tut­kia kau­la­val­ti­mot. To­den­nä­köi­ses­ti ne tut­ki­taan au­to­maat­ti­ses­ti­kin näis­tä oi­reis­ta kär­si­vil­le, mut­ta mi­nul­ta nii­tä ei ol­tu vie­lä tut­kit­tu. Siel­tä se löy­dös sit­ten teh­tiin­kin: yh­des­sä kau­la­val­ti­mos­sa oli ah­tau­ma. Ai­vois­sa ei nä­ky­nyt mi­tään vau­ri­oi­ta. Ah­tau­ma ei ol­lut niin suu­ri, et­tä se vaa­ti­si leik­kaus­hoi­toa, kos­ka Luo­ja on jär­jes­tä­nyt ve­ren­ku­lun niin, et­tä ve­ren­kier­to­jär­jes­tel­mä osaa kul­jet­taa tar­peel­li­sen mää­rän ver­ta ai­voi­hin, vaik­ka jos­sa­kin val­ti­mos­sa oli­si ah­tau­ma. Lää­ke­hoi­toa hyy­ty­mä­ris­ki kui­ten­kin edel­lyt­tää.

Ai­vo­ve­ren­kier­ron on­gel­miin suh­tau­du­taan va­ka­vas­ti. Mi­tään ei jä­te­tä sat­tu­man va­raan, vaan kaik­ki mah­dol­li­set syyt tut­ki­taan ja kar­toi­te­taan. On myös niin, et­tä osa on­gel­mis­ta jää vas­taus­ta vail­le. Ny­ky­ään pys­ty­tään kor­jaa­maan vai­kei­ta­kin vau­ri­oi­ta. Ris­ki­nä kai­kis­sa ta­pauk­sis­sa on se, et­tä häi­riö jät­tää va­ka­via ja py­sy­viä vau­ri­oi­ta.

Vie­rei­sen sän­gyn po­ti­las ko­tiu­tet­tiin en­sin. Peti oli tyh­jä. Lai­toin sii­nä maan­neel­le vel­jel­le ku­van tyh­jäs­tä sän­gys­tä ja ky­sy­myk­sen, mis­sä olet. To­ki­han hän oli ko­to­na ja eh­ti­nyt jo sau­no­a­kin.

Olen mo­nes­ti huo­man­nut, kuin­ka Tai­vaan Isä jär­jes­te­lee asi­oi­ta. Häm­men­tä­väs­sä ja kriit­ti­ses­sä ti­lan­tees­sa vie­rel­lä on­kin us­ko­vai­nen veli tai sis­ko. Täl­lä­kin ker­taa näin oli. On tur­val­lis­ta ol­la Tai­vaan Isän var­je­le­van kä­den al­la. ”Rau­has­sa me­nen le­vol­le ja nu­kah­dan. Sinä, Her­ra, sinä yk­sin olet mi­nun suo­ja­ni, minä saan elää tur­vas­sa.” (Ps. 4:8.)

Kuun­te­lin ne­tis­tä lau­an­tai-il­lan seu­ro­ja ja sain jäl­leen to­de­ta, kuin­ka tur­val­li­ses­sa val­ta­kun­nas­sa saam­me asua. Evan­ke­liu­min ju­lis­tus ei ole la­kan­nut ja sitä tar­jo­taan kai­kil­le sitä kai­paa­vil­le. Oli jäl­leen tur­val­lis­ta nu­kah­taa evan­ke­liu­miin tur­va­ten.

TYH­JÄ SÄN­KY

Vie­rel­lä­ni on
tyh­jä sän­ky.

Tuon sän­gyn
asu­kas on
läh­te­nyt ko­tiin.

Voi ol­la
et­tä jos­kus
tuol­ta sän­gyl­tä
on­kin läh­det­ty
ian­kaik­ki­suu­teen.

Jos tuo sän­ky
voi­si ker­toa ta­ri­naan­sa
se oli­si var­mas­ti
mie­len­kiin­toi­nen.

Pal­jon la­ka­nan­vaih­to­ja
pal­jon nuk­ku­jia
pal­jon ta­ri­noi­ta,
pal­jon on var­mas­ti it­ket­ty
ja nau­ret­tu.

Sän­gyn vie­rel­lä
on käy­nyt
lää­kä­rei­tä, hoi­ta­jia,
la­bo­rant­te­ja ja
sii­voo­jia.

Sii­nä on kuul­tu
hy­viä uu­ti­sia
huo­no­ja uu­ti­sia
va­ka­via tie­to­ja
tut­ki­muk­sis­ta,
an­net­tu oh­jei­ta
elä­män vii­me päi­viin.

Vie­rel­lä on ol­lut
lä­hei­siä, ys­tä­viä
on pi­det­ty
kä­des­tä kiin­ni
si­li­tet­ty pos­kea
ja hiuk­sia.

Sa­not­tu tär­kei­tä
sa­no­ja
elä­mää kan­ta­via
loh­dut­ta­via
ja­et­tu su­ru­ja
ja ilo­ja
saar­nat­tu syn­te­jä
an­teek­si.

Sai­raa­las­sa sän­ky
on pal­ve­lu­teh­tä­väs­sä.

Vesa Kum­pu­la

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
VesaKumpula

”Tuli tuikkaa pärehessä”

16.12.2022 6.00
VesaKumpula

”Kotisiioni – onko se joku kotona oleva ikoni?”

9.11.2022 6.00
VesaKumpula

"Vaikka raha ei tuo onnea, kyllä se helpottaa elämää"

29.9.2022 6.10
VesaKumpula

Lapsi tuo siunauksen tullessaan – suurperheen isän ajatuksia

13.9.2022 6.00
VesaKumpula

Apua voi saada yllättävissä tilanteissa

5.8.2022 7.20
VesaKumpula

Tahdon

1.7.2022 6.00
VesaKumpula

Kummin tehtävä

28.5.2022 6.00
VesaKumpula

Ystävyys

2.5.2022 6.00
VesaKumpula

Kuolema koskettaa

3.3.2022 7.00
VesaKumpula

Myhäilevä hymy

17.1.2022 6.00
VesaKumpula

Kengät

24.11.2021 6.00
VesaKumpula

Seurapenkkimuistoja vuosikymmenten varsilta

3.11.2021 6.15
VesaKumpula

Käänteentekevä suviseuramatka

9.10.2021 6.00
VesaKumpula

Opistoa viidessä sukupolvessa

9.8.2021 7.00
VesaKumpula

Kelpuutammeko vain "hyvät" omiksi ystäviksemme?

8.7.2021 10.59
VesaKumpula

Sitä ihmistä en halua tavata koskaan

13.6.2021 7.05
VesaKumpula

Anna minulle aikaa!

11.5.2021 7.05
VesaKumpula

Onneksi olette olemassa, ystävät

18.4.2021 6.15
VesaKumpula

Yksin

18.3.2021 7.05
VesaKumpula

Iloa elämään

23.2.2021 7.00
VesaKumpula

Tahdon voima

5.2.2021 6.15
VesaKumpula

Älkää pelätkö

21.12.2020 6.05
VesaKumpula

Isä

7.11.2020 6.05
VesaKumpula

Jospa kuitenkin

18.10.2020 6.00
VesaKumpula

Työtä voi löytyä yllättävistä paikoista

2.10.2020 7.05
VesaKumpula

He saivat toisensa

20.7.2020 6.15
VesaKumpula

Yrittänyttä ei laiteta

13.6.2020 6.00
VesaKumpula

Kirje äidilleni

11.5.2020 6.35
VesaKumpula

Uusi normaali

18.4.2020 6.25
VesaKumpula

Kotipesän neljä vuosikymmentä

9.3.2020 6.15
VesaKumpula

Silmiä avaava kurssiviikonloppu

9.2.2020 6.30
VesaKumpula

Äiti

4.1.2020 6.01
24.4.2024

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2. Kor. 4:16

Viikon kysymys