JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ar­kea ja py­hää

30.5.2021 7.05

Juttua muokattu:

28.5. 15:25
2021052815252820210530070500

Täs­tä ar­vok­kaas­ta ja ai­nut­laa­tui­ses­ta elä­mäs­täm­me on vain pie­ni osa py­hää. Suu­rim­man osan elä­mäs­tä me uu­ras­tam­me jon­kin­lais­ten teh­tä­vien pa­ris­sa. Me aher­ram­me päi­väs­tä toi­seen ja me aher­ram­me en­nen juh­laa, jot­ta juh­la koit­tai­si juh­lan ar­voi­se­na. Yh­tä uu­ras­ta­mis­ta, et­ten sa­noi­si!

It­se ku­kin jou­tuu luul­ta­vas­ti jos­sa­kin vai­hees­sa elä­mään­sä miet­ti­mään, mik­si te­kee niin pal­jon työ­tä kuin te­kee. Mikä mää­rä työ­tä on hyvä ja vält­tä­mä­tön? Mi­hin oi­ke­as­taan py­rin, jos olen jat­ku­vas­ti töis­sä? Mitä mui­ta ar­vo­ja mi­nul­la voi­si ol­la kuin ne ar­vot, jot­ka ar­mo­ton työn te­ke­mi­nen ja ra­han an­sait­se­mi­nen pi­tä­vät si­säl­lään?

Ka­te­kis­mus sy­ven­tää kol­man­nen käs­kyn, ”muis­ta py­hit­tää le­po­päi­vä”, mer­ki­tys­tä muun mu­as­sa näin: ”Ju­ma­la on an­ta­nut ih­mi­sel­le sekä työn et­tä le­von. Le­poon kuu­luu muu­ta­kin kuin nuk­ku­mi­nen ja ruu­miin lepo. Py­säh­ty­mi­nen Ju­ma­lan eteen on le­po­päi­vän sy­vin tar­koi­tus.”

”Py­säh­ty­mi­nen Ju­ma­lan eteen”, sa­noo ka­te­kis­mus. Tämä maal­lis­tu­nut maa­il­ma py­säh­tyy me­nos­saan ai­ka mo­ni­nais­ten asi­oi­den eteen, ai­na vain har­vem­min Ju­ma­lan eteen. On tär­keä teh­dä ha­vain­to­ja it­ses­tään omas­sa hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa elä­mäs­sään ja miet­tiä, min­kä­lais­ten asi­oi­den eteen on py­säh­ty­nyt. Ju­ma­lan eteen on tär­keä py­säh­tyä niin ar­jes­sa kuin py­häs­sä.

Oma­ko­ti­ta­lo­a­su­jil­la on usein puu­haa ai­ka ta­val­la. Meil­lä oli ha­lon­te­ko­e­lä­mää pit­kä pät­kä ke­vääl­lä. Olim­me reip­pai­ta ja it­seem­me tyy­ty­väi­siä, kun aloi­tim­me päi­vän hal­ko­sa­vo­tan vä­lit­tö­mäs­ti työ­päi­vän jäl­keen. Vaat­tei­den vaih­to ja suo­raan hal­ko­pi­non ää­rel­le. Mo­ni­na, mo­ni­na päi­vi­nä pe­räk­käin.

Työ ei tun­tu­nut mi­ten­kään ylit­se­vuo­ta­van ar­ki­päi­väi­sel­tä. Se oli mu­ka­van yk­si­toik­kois­ta ja kui­ten­kin piti vä­hän aja­tel­la mitä teki, et­tei höl­möil­lyt. Oli kau­nii­ta päi­viä ja ke­vät teki tu­lo­aan. Lo­kit kir­kui­vat ja vei­vät ään­te­lyl­lään aja­tuk­set ai­van jon­ne­kin muu­al­le; jon­ne­kin to­reil­le ja me­ren ää­rel­le…

Ar­ki­set ja ar­ki­päi­väi­set as­ka­reet ovat ai­na elä­mäs­sä mu­ka­na. Jol­le­kin ta­val­li­set ko­ti­työt ovat teh­tä­viä, joi­hin tart­tu­mis­ta ei tar­vit­se edes sen kum­mem­min miet­tiä tai nii­hin ryh­ty­mi­seen teh­dä pon­nis­te­lu­ja. Toi­sil­le meis­tä ne ovat asi­oi­ta, joi­den hoi­ta­mi­nen vaa­tii pie­nen pu­hut­te­lun pi­tä­mis­tä it­sel­leen ja kun­non tsemp­paus­ta.

Jo­kai­nen voi it­se mää­ri­tel­lä, mitä omas­sa elä­mäs­sä tar­koit­taa vaik­ka­pa viik­ko­sii­vous tai suur­sii­vous. (Se­hän on jo­kai­sen hen­ki­lö­koh­tai­nen va­paus, mi­ten pois­taa hä­mä­hä­kin­ver­kon ik­ku­nan pie­les­tä. Sen voi pois­taa vaik­ka suur­sii­vouk­sen yh­tey­des­sä tai kä­ve­ly­sau­val­la ohi men­nen huis­kais­ten. Ja voi­han sen jät­tää pois­ta­mat­ta­kin.)

On oi­ke­as­taan ai­ka juh­la­vaa ja py­hän­tuok­suis­ta, mi­ten joku ih­mi­nen hoi­taa ar­jes­saan vi­her­kas­ve­jaan tai puu­tar­haan­sa. Tai suun­nit­te­lee lan­ka­va­lin­to­ja neu­lo­mis­työ­hön­sä. Tai val­mis­te­lee ate­ri­an. Tai jär­jes­tää talt­tan­sa ko­ti­vers­taan sei­näl­le. Tai lii­maa laas­ta­rin pie­neen pol­veen. Vaik­ka meil­lä on kuu­si ar­ki­päi­vää ja sen jäl­keen yk­si py­hä­päi­vä, voi nuo kuu­si ar­ki­päi­vää ol­la täyn­nä het­kiä, jois­sa on vi­vah­de py­häs­tä. Vaik­ka lo­kin len­to ja huu­to.

Hanna-MariaJurmu
Olen vuonna 1962 syntynyt tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen Kaarin sekä Sulon ja Alvan isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
17.1.2022

Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään, ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan! Ps. 105:1

Viikon kysymys