JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Be­au­ti­ful sil­mät

20.5.2021 9.20

Juttua muokattu:

17.5. 13:17
2021051713172920210520092000

Suvi Myl­ly­mä­ki

Tou­ko­kuun 9. päi­vä oli tänä vuon­na sun­nun­tai ja äi­tien­päi­vä. Yh­dek­sän vuot­ta sit­ten se oli tiis­tai. Saim­me sil­loin per­hee­seem­me pie­nen po­jan, jol­la on suu­ret sil­mät ja pit­kät rip­set. Ras­kau­den ai­ka­na olin käy­nyt sään­nöl­li­ses­ti neu­vo­las­sa, ku­ten ras­kaa­na ole­vil­la äi­deil­lä on ta­pa­na käy­dä.

Kes­ki­ras­kau­den ult­raan me­nin hie­man jän­nit­ty­nein mie­lin. Mie­tin, nä­kyi­si­kö vau­van su­ku­puo­li ja oli­si­ko kaik­ki kun­nos­sa. Kä­vin mie­les­sä­ni läpi su­vus­sa ole­via poik­ke­a­vuuk­sia ja ajat­te­lin, et­tä jo­ta­kin voi­si ol­la pie­les­sä­kin. Kaik­ki oli kui­ten­kin hy­vin. Näin et­tä odo­tam­me poi­kaa. Pik­kui­nen pyö­ris­ke­li vilk­kaas­ti mut­tei ker­taa­kaan niin, et­tä oli­si näyt­tä­nyt kas­von­sa. Muis­tan lää­kä­rin ol­leen vä­hän hu­vit­tu­nut ti­lan­tees­ta mut­ta an­ta­neen kui­ten­kin kont­rol­li­a­jan kas­vo­jen pro­fii­lin tar­kis­tuk­seen jo pa­rin vii­kon pää­hän. Muis­tan, et­tä asia hie­man tur­haut­ti. Mitä nyt eri­kois­ta kas­vois­sa voi­si ol­la, poh­din. Kont­rol­li­käyn­ti oli no­pea. Lää­kä­ri ult­ra­si vau­van kas­vot ja to­te­si, et­tä kaik­ki on niin kuin pi­tää­kin.

Tuo­na tou­ko­kui­se­na tiis­tai­na yh­dek­sän vuot­ta sit­ten syn­ny­tys ete­ni no­pe­as­ti. Vau­va piti vie­dä läm­pö­kaap­piin mel­ko pian syn­ty­män jäl­keen. Hän­tä käy­tet­tiin kui­ten­kin vie­rel­lä­ni, ja sain näh­dä hä­nen kas­von­sa. Lap­si oli su­loi­nen, mut­ta kat­see­ni kiin­nit­tyi hä­nen huu­leen­sa. ”Mik­si tuo huu­li näyt­tää tuol­lai­sel­ta”, so­per­sin. ”Näyt­tää huu­li­hal­ki­ol­ta”, sa­noi kä­ti­lö ja vei lap­sen pois.

Jäin pyö­ri­mään kyl­män hor­kas­sa läm­pö­pei­ton al­le aja­tus­ten pyö­ries­sä se­ka­va­na ym­py­rää pääs­sä­ni. Kai­pa­sin vau­vaa, oli­sin ha­lun­nut sul­kea hä­net sy­lii­ni. Tun­tui vai­ke­al­ta an­taa kä­ti­lön vie­dä vau­va pois, vaik­ka ym­mär­sin, et­tä se teh­dään lap­sen voin­nin par­haak­si.

Olin täy­sin se­kai­sin. Mie­tin, mitä hal­kio tar­koit­taa. En ol­lut kos­kaan kuul­lut­kaan sel­lai­ses­ta. Mi­ten hal­kio ei ol­lut nä­ky­nyt ult­ras­sa, vaik­ka kas­vot oli­vat vie­lä erik­seen kat­sot­tu? Seu­raa­vi­na päi­vi­nä sain asi­as­ta hie­man li­sä­tie­toa; pala pa­lal­ta ym­mär­sin hie­man enem­män. Poi­kam­me syn­tyi Raa­hes­sa, mut­ta jo seu­raa­va­na päi­vä­nä mi­nul­le soit­ti OYS:n hal­ki­o­hoi­ta­ja. Sain tur­val­li­sen tun­teen sii­tä, et­tä olem­me ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lais­ten huo­mas­sa. Kos­ka Raa­hen sai­raa­lan syn­ny­ty­so­sas­to sul­jet­tiin kuu­kau­si poi­kam­me syn­ty­män jäl­keen, las­ten­hoi­ta­ja an­toi mi­nul­le mu­kaan osas­ton hal­ki­o­lap­sil­le tar­koi­te­tut eri­kois­tut­ti­pul­lot. ”Ota sinä nämä”, hän sa­noi, ”ei­hän näi­tä tääl­lä enää ku­kaan tar­vit­se.”

Ko­to­na mie­he­ni to­te­si tyy­nes­ti, et­tä ote­taan vas­taan, mitä yl­hääl­tä an­ne­taan. Mei­dän sil­mis­säm­me pie­ni poi­kam­me oli kau­nis. Ju­ma­la oli luo­nut hä­net omak­si ku­vak­seen, hän oli täy­del­li­nen.

Muis­tan het­ken, kun neu­vo­las­sa täy­tim­me jo­tain vi­ra­no­mais­lo­ma­ket­ta, jo­hon piti lait­taa lap­sen tie­to­ja. Poi­kam­me hal­kio kir­joi­tet­tiin koh­taan ”epä­muo­dos­tu­mat”. Tuo sana puis­tat­ti mi­nua. Tun­tui ai­van kau­he­al­ta aja­tel­la, et­tä poi­ka­ni oli­si muka ol­lut epä­muo­dos­tu­nut. Ter­vey­den­hoi­ta­ja myös ky­syi mi­nul­ta, on­ko vau­vaa vai­kea hoi­taa. Ih­met­te­lin ky­sy­mys­tä ja louk­kaan­nuin­kin sii­tä. Vas­ta­sin ter­vey­den­hoi­ta­jal­le, et­tä äi­din rak­kau­te­ni ja hoi­va­viet­ti­ni ovat vain en­tis­tä vah­vem­mat, kun tie­dän lap­se­ni tar­vit­se­van enem­män apua ja huo­len­pi­toa.

OYS:n leu­ka­ki­rur­gin ja plas­tiik­ka­ki­rur­gin suun­ni­tel­mien mu­kaan poi­kam­me lei­kat­tiin kah­des­ti en­sim­mäi­sen vuo­den ai­ka­na. Plas­tiik­ka­ki­rur­gi oli ka­na­da­lai­nen, joka ym­mär­si suo­mea, mut­ta pu­hui eng­lan­tia. Hän kat­soi poi­kaam­me ja to­te­si: ”be­au­ti­ful sil­mät”. Kes­ken hoi­to­suun­ni­tel­man laa­ti­mi­sen sa­not­tu pie­ni kom­ment­ti on jää­nyt kirk­kaa­na mie­leen. Kak­si pien­tä mut­ta si­tä­kin mer­ki­tyk­sel­li­sem­pää sa­naa.

Sai­raa­las­sa vie­tet­ty­jen viik­ko­jen ai­ka­na tun­tee­ni vaih­te­li­vat pe­los­ta hel­pot­tu­nei­suu­teen ja ah­dis­tuk­ses­ta rau­hal­li­suu­teen. Tie­sin, mitä po­jal­lem­me teh­dään ja mik­si. Kaik­ki se­li­tet­tiin ja ker­rot­tiin tar­kast,i ja leik­kaus­ten kul­ku piir­ret­tiin pa­pe­ril­le. Vaik­ka luo­tin am­mat­ti­lai­siin, sy­dä­me­ni pu­ris­tui ka­saan, kun leik­kaus­sa­lin ovet me­ni­vät kiin­ni. Poi­kam­me oli vain kol­men kuu­kau­den ikäi­nen en­sim­mäi­sen leik­kauk­sen ai­ka­na.

Koim­me vah­van tur­va­ver­kon ra­ken­tu­van ym­pä­ril­lem­me. Su­ku­lai­set ja ys­tä­vät rien­si­vät avuk­sem­me ja tun­sim­me huo­len­pi­toa ja rak­kaut­ta, joka kan­toi mei­dät vai­keim­man ajan yli. Sain jo syn­nä­ril­le soi­ton ih­mi­sel­tä, jon­ka olin ta­van­nut vain ker­ran en­nen poi­kam­me syn­ty­mää. Ih­met­te­lin tuon lä­hes tun­te­mat­to­man ih­mi­sen läm­pöä ja lem­peyt­tä, kun hän soit­ti mi­nul­le uu­den elä­män­ti­lan­teen edes­sä. Kaik­kien hä­nen sa­no­jen­sa ys­tä­väl­li­syys ja roh­kai­su oli­vat niin tär­kei­tä mi­nul­le – vies­ti sii­tä, et­tä hal­kio on hoi­det­ta­vis­sa ole­va asia. "Te sel­vi­ät­te", hän sa­noi. Täs­tä soit­ta­jas­ta on tul­lut mi­nul­le vuo­sien ai­ka­na hyvä ys­tä­vä.

Nyt vie­tim­me poi­kam­me yh­dek­sän­siä syn­ty­mä­päi­viä. Kaik­ki on men­nyt hy­vin tä­hän men­nes­sä. Seu­raa­va leik­kaus on edes­sä muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua, mut­ta yri­tän ol­la huo­leh­ti­mat­ta sii­tä etu­kä­teen.

Jos­kus olen si­tä­kin miet­ti­nyt, et­tä kai­ken­lai­sis­ta asi­ois­ta huo­leh­din, mut­ta saim­me sel­lai­sen eri­tyi­syy­den, jos­ta en ol­lut kuul­lut­kaan ai­em­min. Ei sitä ih­mi­nen voi kos­kaan tie­tää, mitä Tai­vaan Isäl­lä on kul­le­kin va­rat­tu­na. Luot­ta­mus suo­ma­lai­seen ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mään on vah­va, olem­me hy­vis­sä kä­sis­sä.

SuviMyllymäki
Kuudesta pojastaan ja neljästä tytöstään onnellinen "palijasjalakane raahelaine" vaimo. Terveyshallintotiedettä opiskeleva maailmanparantaja, joka voimaantuu ihanista ihmisistä ympärillään, uppoutuu hyviin kirjoihin ja sanoittaa joskus lasten laulut uusiksi. Haaveilee, että "olis kovasa kunnosa". Voit kertoa minulle ajatuksistasi, suvimy@gmail.com
22.9.2021

Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to. Fil. 1:21

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.