Suviseurojen kuvapalvelu
Suviseurojen kuvapalvelu
Saara Kellosaari
Selkä on jo käynyt kumaraan ja askel hidastunut, mutta edelleen sydän täynnä rakkautta ja kiitosta hän tarttuu vaimoaan kädestä. He askeltavat seurateltasta kohti ilta-auringossa kultaisena kylpevää kenttää. Teltan oviaukolla he seisahtuvat hetkeksi, hän katsahtaa vaimoonsa ja hymyilee.
Hän istuu yksin pitkän seurapenkin päässä. Kevyt tuulenvire heiluttaa telttakangasta ja viilentää mukavasti selkää. Hän ristii kätensä ja yhtyy esirukoukseen. Uskoo, että Jumala kuulee kaikkein äänettömimmänkin huokauksen, ja mielessään lisää rukoukseen vielä yhden pyynnön.
Seurakenttää kohti etenevä ihmismassa kuljettaa häntä määrätietoisesti eteenpäin. Hän päättää kulkea hiljalleen ja tunnustellen. Ajattelee, miten sisältä huutava epävarmuus tavoittaa ympärillä kulkevat, mutta kukaan ei ole kuulevinaan. Syrjäsilmällä tarkkailee varovasti ympärilleen, etsii ihmisten katseista kummeksuntaa ja ihmettelyä. Sitten sydämenlyönnit tyyntyvät askelten vähitellen mukautuessa reippaaseen vauhtiin. Ruokajonossa häntä odotellaan jo. Tuntuu hyvältä olla taas täällä.
Hän ei enää kykene omin avuin liikkumaan vuoteessaan. Lounaan jälkeen hoitaja pyyhkii hänen suupielensä, laskee vuoteen päädyn alas ja auttaa hänet mukavaan asentoon. Radion vieressä olevaan keltaiseen muistilappuun on sinisellä mustekynällä kirjotettu oikea taajuus. Radio särisee, ja sitten pienessä huoneessa kaikuvat sanat anteeksiannosta. Vuoteessaan hän liikahtaa vähän, selvästi tunnistaa.
Kaikkein nuorimman vaaleansininen kesähattu on luiskahtanut vinoon, pienet silmät painuvat vähitellen kiinni. Hän pysäyttää vaunut, nauttii hetken rauhasta ja jatkaa taas puheen kuuntelemista. Samalla pohtii, saisiko suviseurapuheista kuuntelemistaan hajanaisista lauseista koottua edes yhtä kokonaista saarnaa. Pian pienet sormet taas tarttuvat häneen, esittelevät onnellisena pehmennyttä tuliaista. Muutkin ovat jo ehtineet hänen luokseen. Kiukku näyttää sulaneen samaa tahtia jäätelöiden kanssa. Hän nostaa silmänsä ja vastaa hymyyn.
He huomaavat toisensa jo kaukaa, molemmat kohottavat pienesti kätensä tervehdykseen. He halaavat varovasti, vielä vieraita toisilleen. Jakavat saman hiljaisen toiveen ensimmäisestä ystävyydestä. Aluksi arastellen vaihtavat viimeisimpiä kuulumisia, sitten iloa kasvoillaan käännähtävät ja suuntaavat kohti ravintolan katoksia.
Ehtoollisen jälkeen hän istuu seurateltan keskivaiheilla, seurailee ehtoollispöytään kulkevia. Kuuntelee sivuilta, edestä ja takaa tulvivaa laulua. Joku hänen ohitseen hiljalleen kävelevä yhtyy virteen kulkiessaan ystäviensä kanssa kohti ehtoollispöytää. Yhtäkkiä tuo näky koskettaa, vahvistaa. Tällä puisella penkillä on helppo uskoa ja luottaa. Toivottavasti huomennakin, ja kaikkina päivinä.
– –
Suviseura-alueella on yhtä monta erilaista elämäntarinaa kuin on seuravierastakin, yhtä monta erilaista suviseuramatkaa. Matka Suviseuroihin voi olla laskettavissa minuuteissa, tunneissa, päivissä, viikoissa, kuukausissa tai vuosissa.
Hyvä Jumala. Suothan Suviseurat, joissa seuravieraita saa virvoittaa anteeksiantamus, armo ja rauha. Anna keskinäisen rakkauden ja lämmön kulkea sydämestä sydämeen, antaa lohtua, voimaa ja toivoa jokaisen sisimpään. Kantaa kesään, syksyyn, kevääseen ja taas kesään.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys