JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Etä­py­hä­kou­lu oman väen kes­ken

11.6.2021 7.05

Juttua muokattu:

3.6. 15:47
2021060315475820210611070500

Johanna Joensuu

Johanna Joensuu

Kun vii­me vuo­den alus­sa ru­pe­sin blo­gis­tik­si, en tien­nyt, mikä on blogi. En tien­nyt mon­ta muu­ta­kaan ny­ky­vies­tin­tään liit­ty­vää asi­aa.

Pian en­sim­mäis­ten blo­gie­ni jäl­keen jou­duin eris­tyk­seen. En tien­nyt eris­tyk­ses­sä ole­mi­ses­ta­kaan mi­tään. Mui­den ta­voin odo­tin eris­tyk­sen päät­ty­vän muu­ta­man vii­kon pääs­tä. Ei päät­ty­nyt, vaan koko Uu­si­maa mää­rät­tiin eri­tyk­seen. Oli pak­ko ru­ve­ta hy­väk­sy­mään uu­si tek­niik­ka ja pala pa­lal­ta it­se ope­tel­la sen käyt­tä­mis­tä. Ai­na jos­tain löy­tyi kär­si­väl­li­siä opet­ta­jia.

Suur­per­hees­säm­me ko­keil­tiin etä­ta­paa­mis­ta jo tois­ta vuot­ta sit­ten, mut­ta sil­loin uu­si pu­he­kult­tuu­ri oli lii­an mo­nel­le vie­ras. Kun lo­pul­ta useim­mat ha­luk­kaat oli saa­tu mu­kaan, em­me osan­neet sul­kea omaa mik­ki­äm­me, ja in­to oli niin ää­ne­käs­tä, et­tei kes­kus­te­lus­ta tul­lut mi­tään.

Vuo­des­sa olem­me op­pi­neet. Kau­an olen suun­ni­tel­lut pi­tä­vä­ni lä­hei­sim­mil­le lap­sil­le py­hä­kou­lua pit­kä­per­jan­tai­na, jol­loin muut me­not py­ri­tään ra­joit­ta­maan mi­ni­miin.

Nyt ke­vääl­lä tuo py­hä­kou­lu to­teu­tui etä­nä ja oli niin mu­ka­va, et­tä pi­dim­me pää­si­äi­se­nä toi­sen­kin.

Suu­res­sa per­hees­säm­me on kai­ke­ni­käi­siä py­hä­kou­lu­lai­sia jo nel­jäs­sä pol­ves­sa. Kum­paan­kin py­hä­kou­luun löy­tyi hel­pos­ti vas­tuu­per­he, joka esit­ti kut­sun ja jos­ta löy­tyi sekä sä­es­tä­jä et­tä ”mo­ni­ää­ni­nen” kuo­ro. Omas­sa ko­dis­saan muut sit­ten osal­lis­tui­vat lau­luun ku­kin omal­la tai­dol­laan. Näy­töl­lä erot­tui mo­nen­lai­sia kuo­ro­ja. Kuun­te­li­joi­na­kin oli mo­nen­lai­sia ryh­miä.

En­si­nä­ke­mi­nen oli rie­mul­li­nen. Joku pie­ni pää tuli ter­veh­ti­mään niin lä­hel­tä, et­tei hä­nes­tä nä­ky­nyt kuin sie­rai­met. Kes­kit­ty­mi­nen­kin vaih­te­li. En tie­dä, en­kä ole ky­sel­lyt, mi­ten py­hä­kou­lut ko­et­tiin ko­deis­sa. Vä­lil­lä näim­me len­tä­viä bar­be­ja ja pik­ku tap­pe­lui­ta, mut­ta myös sen, et­tä näyt­tö­päät­teel­le an­net­tiin suuk­ko. Sil­le jou­kol­le oli­si eh­kä ol­lut lii­an haas­ta­vaa pi­tää py­hä­kou­lua li­ve­nä.

Nyt saim­me rau­has­sa kes­kit­tyä sii­hen sa­no­maan, jota ha­lu­sim­me heil­le vä­lit­tää. Si­tä­pait­si jo py­hä­kou­lun val­mis­te­le­mi­nen oli an­ta­nut kii­ras­tors­tail­lem­me si­säl­lön: mitä ja mi­ten pu­hum­me, jot­ta 10–15 mi­nuu­tis­sa saam­me sa­no­tuk­si kir­ja­val­le kuu­li­ja­kun­nal­le sen, mitä ha­lu­am­me.

Yhä tätä kir­joit­ta­es­sa­ni näen nuo­ren ih­mi­sen kirk­kaat, va­ka­vat sil­mät, kun kä­vim­me läpi en­sin pit­kä­per­jan­tain, sit­ten pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mia. Mi­nun ei tar­vit­se miet­tiä, mitä he niis­tä myö­hem­min muis­ta­vat, sil­lä Tai­vaan Isä on kas­vun an­ta­ja. Niin­hän lau­loim­me­kin, et­tä "siu­naa sa­nan kyl­vö­työ myös­kin ko­dis­sam­me, an­na ar­mon kas­vat­taa, hoi­taa toi­si­am­me" (SL 162: 3).

KirstiWallenius-Riihimäki
Olen eläkkeellä oleva uskonnon ja psykologian opettaja. Työurani loppupuolella menin naimisiin ja sain suuren perheen. Nyt lapset ovat siirtyneet keski-ikään. Heidän eri-ikäisten lastensa elämään sopeutumista seuraan siinä määrin kuin he sen sallivat. Itse aloittelen yhdeksättä vuosikymmentäni. Kaiken ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa ja osin sen kirvoittamana seuraan nyt uteliaana omaa vanhenemistani. Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen kirsti.riihimaki@gmail.com
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies