JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Hautausmaan rauhaa

18.7.2021 7.00

Juttua muokattu:

13.7. 14:20
2021071314201420210718070000

Olen viet­tä­nyt tänä ke­sä­nä pal­jon ai­kaa Toi­ja­lan hau­taus­maal­la, kos­ka äi­ti ei ole enää pys­ty­nyt hoi­ta­maan hau­to­ja. Kyl­lä jo use­am­man vuo­den ajan olen is­tu­tel­lut kuk­ka­sia hau­doil­le, näi­den Toi­ja­lan hau­to­jen li­säk­si mum­mon ja ukin hau­dal­le Lem­pää­lään sekä sis­ko­ni hau­dal­le Ur­ja­laan. Kuk­kien kas­te­lun olen sen si­jaan en­nen jät­tä­nyt äi­dil­le lä­hi­hau­to­jen osal­ta, ja usein­han ke­sät ovat sen ver­ran sa­tei­sia, et­tei kas­te­lus­ta isoa vai­vaa ole ol­lut hä­nel­le­kään.

Tä­män ke­sän hel­le­jak­so on ai­heut­ta­nut hau­taus­maal­la lii­ken­net­tä enem­män kuin ai­koi­hin, it­se olen käy­nyt joka toi­nen il­ta kas­te­lu­puu­his­sa, ja sa­mal­la olen jos­kus is­tus­kel­lut pen­keil­lä ja kat­sel­lut hau­taus­maan kau­neut­ta. Hel­le­jak­so on pa­laut­ta­nut mie­lee­ni myös sen ajan, kun olin kah­te­na ke­vää­nä ja ke­sä­nä töis­sä hau­taus­maal­la. Toi­nen kesä niis­tä oli hel­le­ke­sä, jol­loin iso osa työ­a­jas­ta meni kas­te­lu­kan­nu­ja kan­ta­es­sa, ja öi­sin piti roi­kot­taa kä­siä sän­gyn lai­dan yli, kun ne puu­tui­vat. Sil­loin ei ol­lut let­ku­ja kas­te­luun vaan ai­noa kei­no oli kan­taa kan­nu­ja tun­ti­kau­pal­la, kun ku­kat oli­vat nuo­kuk­sis­sa kuu­muu­des­sa. Sil­ti pi­din työs­tä hau­taus­maal­la. Uu­sien hau­to­jen kun­toon lait­to oli mu­ka­vin­ta puu­haa. Työ­ka­ve­rit kut­sui­vat mi­nua hau­ta­tai­tei­li­jak­si, kos­ka sain hau­dat kuu­lem­ma näyt­tä­mään niin tai­teel­li­sil­ta ja siis­teil­tä. Eh­kä he ha­lu­si­vat vain tsem­pa­ta uut­ta työn­te­ki­jää.

En ole en­nen aja­tel­lut, et­tä niin mo­net ih­mi­set käy­vät lä­hes päi­vit­täin hau­taus­maal­la. Nyt kun it­se käy usein, nä­kee sa­mo­ja ih­mi­siä lä­hi­hau­doil­la. Toi­set tu­le­vat kii­reel­lä ja hoi­ta­vat ku­kat, toi­sil­la on ai­kaa kä­ve­les­kel­lä pit­kin poi­kin tai is­tus­kel­la pen­kil­lä. Ajat­te­len, et­tä jo­kai­sen kul­ki­jan pi­tää saa­da ol­la omas­sa rau­has­saan, ja väl­tän tun­te­mat­to­mien koh­taa­mi­sia, kos­ka en voi tie­tää mil­lä mie­lel­lä ku­kin lä­hei­sen­sä hau­dal­la käy. Oli­si no­loa hy­myil­lä iloi­ses­ti vas­taan­tu­li­jal­le, jos hän on su­rul­li­nen. Eri asia on tie­tys­ti koh­da­ta tut­tu­ja, sil­loin ju­tel­laan kuin mis­sä vaan muu­al­la.

Kun on asu­nut yli 50 vuot­ta sa­mal­la paik­ka­kun­nal­la, on hau­taus­maal­la mel­ko pal­jon tut­tu­ja hau­dat­tu­na. On tut­tu­ja su­ku­ja ja yk­sit­täi­siä ih­mi­siä, on muu­ta­ma oma opet­ta­ja, ei on­nek­si vie­lä op­pi­lai­ta­ni. Vä­lil­lä olen neu­vo­nut jon­kun hau­dan et­si­jäl­le oi­ke­an pai­kan.

Mi­nul­le hau­taus­maal­la olo on rau­hoit­ta­vaa. Isän ja isä­puo­len hau­doil­la käy­des­sä on hyvä ol­la, kos­ka tie­dän et­tä he odot­ta­vat ylös­nou­se­muk­sen aa­mua, jol­loin pää­se­vät pe­ril­le tai­vaan ko­tiin. Muu­ta­mia mui­ta­kin us­ko­vai­sia on hau­dat­tu Toi­ja­lan hau­taus­maal­le, mut­ta ai­ka vä­häi­nen se mää­rä on. En osaa ol­la su­rul­li­nen sitä hau­taus­maal­la kier­rel­les­sä, ei­kä var­maan ole tar­peen­kaan ol­la.

Eh­kä tä­män ke­sän hau­taus­maa­käyn­nit ovat myös val­mis­ta­mas­sa mi­nua sii­hen, et­tä eh­kä pi­an­kin myös äi­ti­ni ruu­mis on mul­lan al­la ja hau­dan hoi­to saa uu­den mer­ki­tyk­sen, kun hau­dal­la voi käy­dä myös muis­te­le­mas­sa kai­kis­ta lä­hei­sin­tä ih­mis­tä. Olen sil­ti var­ma, et­tä sil­loin­kin eh­kä het­kel­li­nen suru muut­tuu ilok­si sii­tä, et­tä vä­sy­nyt mat­ka­lai­nen on saa­nut las­kea mat­ka­sau­van­sa.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
LiisaLilvanen-Pelkonen

Erilainen joulu

23.12.2022 7.45
LiisaLilvanen-Pelkonen

Nämä viikot olen elänyt muistoissa

29.11.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Näkökulmia

30.10.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Yllätin itseni!

11.9.2022 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kiitoslauluja ja ilonkyyneleitä

11.7.2022 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Varjoja keväässä

3.6.2022 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Uskollinen ystävä

27.4.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tallin haju

21.3.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

“Liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani”

16.12.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lomailua

8.11.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuinka paljon pitää jaksaa?

19.9.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siniritareita

14.8.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lilvasjärven onnea

9.6.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Suviseurasukkia odotellessa

27.4.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Itkemisen lahja

24.3.2021 8.51
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuusivanhusten kaatuessa

17.2.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kalailo

24.1.2021 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Saamattomuutta

29.12.2020 6.10
LiisaLilvanen-Pelkonen

Muistelen isää

15.11.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

"Riemuitse, tytär Siionin!"

10.10.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kurkien siivittämänä syksyyn

18.9.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Opettajan huolet

19.8.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siipien kauneutta

16.7.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Äitiä ikävä

21.6.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tuoksuu keväälle

18.5.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kaakaota vuohenmaidon kera

20.4.2020 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Metsätöissä on mukavaa

20.3.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mökistä kodiksi

11.2.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mielessä jo kylvölaatikot ja taimet

22.1.2020 6.30
14.11.2024

Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

Viikon kysymys