JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ho­pe­a­hää­mat­ka

17.10.2021 6.00

Juttua muokattu:

15.10. 10:09
2021101510092620211017060000

Sal­la Pät­si

Hopeahääpari vihkikirkkonsa, Pielpajärven erämaakirkon, maisemissa.

Hopeahääpari vihkikirkkonsa, Pielpajärven erämaakirkon, maisemissa.

Tänä syk­sy­nä on saa­tu naut­tia kau­niis­ta ja pit­kään kes­tä­nees­tä rus­kas­ta. Sitä on saa­tu ihail­la ihan omal­la pi­hal­la, mut­ta pi­ti­hän se käy­dä "py­hiin­va­el­lus­mat­kal­la­kin", Ina­rin Piel­pa­jär­vel­lä.

Ihan al­kuun haa­vei­lin saa­va­ni reis­sul­le enem­män­kin po­ruk­kaa, lä­hi­su­kua ai­na­kin, mut­ta jo oman per­heen ai­ka­tau­lu­jen so­vit­ta­mi­ses­sa oli haas­tet­ta. Niin­pä läk­sim­me reis­suun vii­den lap­sen kans­sa. Tun­nel­ma oli taat­tu ja tii­vis, kun Hi­a­ces­sa ja So­li­fe­ris­sa mat­kus­ti ja ma­joit­tui seit­se­män ih­mis­tä.

Asun­to­vau­nuun ei saa­tu läm­mi­tys­tä pe­laa­maan, mut­ta hy­vät nuk­ku­ma­kamp­peet ja lä­hei­syys läm­mit­ti­vät! Oli­pa kiva ol­la reis­sus­sa jo iso­jen las­ten kera. Osal­la heis­tä oli sel­väs­ti per­he-elä­män yh­teen­so­vit­te­le­va jous­ta­vuus unoh­tu­nut. Tai ai­na­kin mei­dän per­heen hie­man bo­hee­mi ja ai­ka­tau­lu­ton ryt­mi. Mut­ta huu­mo­ril­la sel­vit­tiin, ja luu­len, et­tä kai­kil­le jäi hyvä mie­li mat­kas­ta.

Olem­me per­hee­nä teh­neet Piel­pa­jär­ven erä­maa­kir­kol­le jo use­am­man reis­sun näin syk­syi­sin, kos­ka hää­päi­väm­me on syys­kuus­sa ja vih­ki­kirk­kom­me on juu­ri tuo his­to­ri­aa huo­ku­va erä­maa­kirk­ko. Ja me, ku­ten kaik­ki muut­kin kä­vi­jät, saam­me ol­la pala kir­kon his­to­ri­aa!

Lä­hes 30 vuot­ta sit­ten opis­kel­les­sa­ni Ina­ris­sa saa­men­kä­si­töi­tä hiih­dim­me lii­kun­ta­tun­nil­la kir­kol­le, ja sil­loin pää­tin et­tä siel­lä me­nen nai­mi­siin, jos jos­kus me­nen! On­nek­si löy­tyi, tois­ten epäi­lyis­tä huo­li­mat­ta, mies, joka myös ha­lu­si vih­ki­kir­kok­seen sen.

Vie­rai­ta häis­säm­me oli noin 80. Nuo­rin oli pa­ri­kui­nen, van­hin 88 vuot­ta. Kir­kos­sa vie­raat oli­vat ret­ki­vaat­teis­sa, mut­ta juh­laan, Ina­rin srk-ta­lol­le, he vaih­toi­vat yl­leen juh­la­vaat­teet, vaik­ka pu­ku­e­ti­ket­ti an­toi­kin lu­van myös ren­nom­piin.

Morsiuskimppu 25 vuoden takaa

Morsiuskimppu 25 vuoden takaa

Yh­teis­tä tai­val­ta on nyt ta­ka­na tuo 25 vuot­ta. Mo­nes­ti yh­tei­se­lon tai­val on ol­lut yh­tä juu­rak­kois­ta ja ki­vik­kois­ta, sa­teen liu­kas­ta­maa ja pe­tol­lis­ta lan­ke­a­mi­sil­le kuin pol­ku Piel­pa­jär­vel­le. Vä­liin on pi­tä­nyt py­säh­tyä huo­kai­se­maan, ja sa­mal­la on huo­man­nut lä­hel­lä ole­van kau­neu­den, mat­ka­kump­pa­nin, voi­maa an­ta­van hil­jai­suu­den tai vaik­ka­pa tas­kus­sa ole­van Sisu-as­kin, jos­ta on voi­nut ja­kaa ka­ve­ril­le­kin. Mat­ka on jat­ku­nut taas uu­sin mie­lin.

Koh­taa­mi­set mat­kal­la, näil­lä mo­lem­mil­la, ovat tuo­neet oman maus­teen­sa eloon. Ri­kas­tut­ta­neet ja an­ta­neet uu­sia aja­tuk­sia ja uut­ta nä­kö­kul­maa omaan kat­san­toon. Täl­lä vii­mei­sim­mäl­lä Piel­pa­jär­ven-reis­sul­lam­me ta­pa­sim­me yh­den va­el­ta­jan, joka saa­vut­ti mei­dät me­no­mat­kal­la. Mo­nes­ti on help­po ju­tel­la ihan ohi­men­nen, vie­raal­le ih­mi­sel­le sy­väl­li­sem­pi­ä­kin. Hän­kin ker­toi­li reis­suis­taan ja kuul­tu­aan mei­dän reis­sun syyn, ho­pe­a­hää­mat­ka, ot­ti ihan ai­dos­ti iloom­me ja on­neem­me osaa. Hän ker­toi, et­tä he­kin viet­ti­vät 30-vuo­tis­hää­päi­vää, mut­ta sit­ten toi­nen läk­si ja jät­ti hä­net. Kyy­ne­leet nou­si­vat ker­to­jan ja kuu­li­jan sil­miin, mut­ta iloit­sen hä­nen roh­keu­des­taan ja­kaa tois­ten ilo ja omaa ta­ri­naa. “Ta­pah­tu­nut kos­ket­taa yhä, mut­ta elä­mä jat­kuu”, hän to­te­si.

Erä­maa­kir­kos­sa käyn­ti it­ses­sään­kin, vai­val­loi­si­ne mat­koi­neen ja vuo­si­sa­tai­si­ne ker­to­muk­si­neen, on ko­ke­mus, mut­ta eri­lai­set ti­lai­suu­det siel­lä tuo­vat ko­ke­muk­seen sy­vyyt­tä. Omat häät, muis­tot niis­tä. Seu­rat, joil­la Iva­lon­laak­son syys­seu­rat ny­kyi­sin al­ka­vat. Va­lit­sim­me so­pi­van ajan­koh­dan häil­lem­me, kos­ka syys­seu­rat ajoit­tu­vat ny­kyi­sin juu­ri sa­moi­hin ai­koi­hin. Häi­dem­me ai­kaan nii­tä ei vie­lä ol­lut.

Syys­seu­roi­hin em­me tänä vuon­na pääs­seet, kos­ka ai­ka­tau­lum­me meni mu­ka­na ol­lei­den työ­läis­ten va­pai­den mu­kaan. Yk­sin ei sil­ti tar­vin­nut (tai saa­nut) tai­val­taa: kir­kol­le oli löy­tä­nyt moni muu­kin mat­kaa­ja, ku­ten ko­ro­na-ai­ka­na mui­hin­kin ko­ti­maan koh­tei­siin.

On tosi hie­noa, et­tä Piel­pa­jär­ven erä­maa­kir­kon, mui­nai­sen Ina­rin kes­kuk­sen, ar­vos­tus on pa­lan­nut ja kirk­koa ja sen ym­pä­ris­töä huol­le­taan tar­peen mu­kaan. V.A. Tör­mä­sen lau­lun sa­nat "Van­ha kirk­ko yk­sin erä­maas­sa, la­sit rik­ki, ovet tus­kin haas­sa..." ovat men­nyt­tä ai­kaa, ja toi­si­naan taas "...kai­kui saar­na, vir­si, mur­tui jos­kus syn­nin synk­kä kir­si."

Pielpajärven erämaakirkon alttarilla maljakon virkaa edelleen toimittava “tuohitölhö” poimittiin kirkkoon menevän polun varrelta 25 vuotta sitten häihin mennessä.

Pielpajärven erämaakirkon alttarilla maljakon virkaa edelleen toimittava “tuohitölhö” poimittiin kirkkoon menevän polun varrelta 25 vuotta sitten häihin mennessä.

Ilok­se­ni olen huo­man­nut et­tä häi­him­me mat­kan var­rel­ta poi­mit­tu tuo­hi­töl­hö, joka toi­mit­ti alt­ta­ril­la mal­ja­kon vir­kaa rus­ka­ok­si­neen, on kir­kos­sa yhä! Ku­kat ovat vaih­tu­neet var­mas­ti mo­neen ker­taan, mut­ta mal­jak­ko on py­sy­nyt. Näin se ih­mi­nen on osal­li­nen his­to­ri­an kul­kuun: ker­ran teh­dys­tä tu­lee py­sy­vää, pe­rin­ne.

Kii­tol­li­suut­ta koen sii­tä­kin, et­tä mie­he­ni pys­tyi taas kä­ve­le­mään tuon mat­kan – kii­tos on­nis­tu­nei­den jal­ka­leik­kaus­ten. Kym­me­nen vuot­ta sit­ten hän ni­mit­täin ar­ve­li, et­tä tai­si ol­la vii­mei­nen ker­ta, kun hän pys­tyy kä­ve­le­mään niin vai­ke­aa maas­toa.

Per­he­reis­suil­lam­me pa­ras pa­lau­te lap­sil­ta on ol­lut se, et­tä kir­kol­la käyn­ti on ol­lut ai­na se reis­sun hui­pen­nus, ho­tel­li­aa­mu­pa­lan tai kyl­py­län­kin rin­nal­la. Niin mi­nul­le­kin! Ja kun sen ko­ke­muk­sen saa ja­kaa mui­den kans­sa, ja­et­tu ilo on mo­nin­ker­tai­nen!

Toi­von meil­le yh­tä on­nel­li­sia ja rak­kau­den täy­tei­siä vuo­si­kym­me­niä täs­tä eteen­päin­kin! An­teek­si­an­toa ja -saa­mis­ta, pit­kä­mie­li­syyt­tä ja kär­si­väl­li­syyt­tä. Huu­mo­ria unoh­ta­mat­ta.

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
28.11.2021

– Hoo­si­an­na! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä! Siu­nat­tu isäm­me Daa­vi­din val­ta­kun­ta, joka nyt tu­lee! Hoo­si­an­na kor­keuk­sis­sa! Mark. 11:9–10

Viikon kysymys