JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Huhtikuussa ilon kautta

1.5.2021 7.00

Juttua muokattu:

30.4. 14:08
2021043014082620210501070000

1.4. tors­tai

Yö on tul­lut. Koh­ta vaih­tuu vuo­ro­kau­si. On vie­lä het­ki kuun en­sim­mäis­tä päi­vää. Täs­sä kuus­sa kaik­ki ilon kaut­ta, toi­von.

Saim­me pal­mu­sun­nun­tai­na eri­tyi­sen iha­nan tu­li­ai­sen luo­nam­me vie­rail­leel­ta sis­kol­ta­ni. Mikä ta­han­sa tu­li­ai­nen on iha­na, oli­pa se sit­ten proo­sal­li­nen tai juh­laa ko­hot­ta­va. Ku­kat ovat iha­nia ja kynt­ti­lät ja ser­ve­tit. Kah­vi tai tee tai he­del­mät ovat iha­nat saa­da. Mut­ta tämä pal­mu­sun­nun­tain tu­li­ai­nen oli vieh­kois­ta vieh­koin: saim­me Sha­kes­pe­a­ren So­ne­tit! Sii­nä on pe­reh­ty­mis­haas­tet­ta lo­puk­si elä­mää. Täs­sä ky­sei­ses­sä pai­nok­ses­sa kun­kin au­ke­a­man va­sem­mal­la puo­lel­la on so­net­ti eng­lan­nik­si ja oi­ke­al­la puo­lel­la sama Aa­le Tyn­nin kään­nök­se­nä. Täs­tä päi­väs­tä al­koi So­net­ti päi­väs­sä -haas­te. Haas­tet­ta näyt­tää ole­van jo ai­van tar­peek­si pel­käl­lä suo­men­ne­tul­la au­ke­a­man­puo­lis­kol­la…

Nämä 1500- ja 1600-lu­vuil­la syn­ty­neet rak­kaus­ru­not ovat elä­viä vie­lä tä­nään­kin. Per­hees­säm­me on juu­ri nyt il­mas­sa nuor­ta rak­kaut­ta. Toi­vo­kaam­me, et­tä nuo­ret ra­kas­ta­vai­set voi­si­vat jos­kus lau­sua Sha­kes­pe­a­ren 62. so­ne­tin lop­pu­sä­keen toi­sil­leen:

” Si­nua, toi­nen mi­nuu­te­ni, kii­tän, / ikää­ni päi­vie­si vä­rit lii­tän.”

9.4. per­jan­tai

Lun­ta sa­taa sa­ke­a­naan. Näim­me töyh­tö­hyy­pän vii­kol­la. On var­maa, et­tä ke­vät on pian luo­nam­me.

Pää­si­äi­sen tulp­paa­nit le­ven­te­le­vät mal­ja­kois­sa. Tulp­paa­ni on kau­nis kuk­ka vie­lä täy­del­li­ses­ti au­en­nee­na­kin.

Kat­soim­me van­ho­ja va­lo­ku­via äi­ti­ni luo­na pää­si­äi­sen ai­kaan. Iha­nia ku­via per­hees­tä, su­vus­ta, juh­lis­ta, ar­jes­ta, ke­säs­tä, elä­mäs­tä. Erääs­sä ku­vas­sa äi­ti­ni on oman isän­sä ha­lauk­ses­sa. Äi­ti on juu­ri val­mis­tu­nut Ke­mi­jär­ven se­mi­naa­ris­ta, ja saa ilon­täy­tei­sen on­nit­te­lu­ha­lauk­sen isäl­tään. Oli­si­ko­han äi­ti tul­lut juu­ri Ke­mi­jär­vel­tä ko­tiin ja juos­sut ko­ti­por­tail­la odot­ta­van isän­sä sy­lei­lyyn? Äi­dil­tä ni­mit­täin puut­tuu ku­vas­sa toi­ses­ta ja­las­ta san­daa­li. San­daa­lit­to­man ja­lan nilk­ka on hie­nos­ti ojen­tau­tu­nee­na. Kuva kos­ket­taa sy­dä­meen as­ti. Sota on ko­et­tu ja elä­mä jat­kuu. Van­ha isä iloit­see lap­sen­sa kans­sa. Ku­vas­ta huo­kuu tun­nel­ma: täs­sä minä olen, elä­mä! On ilon ja rak­kau­den het­ki!

Kat­se­lem­me äi­din ja isän kih­la­jais­ku­vaa ja ku­via häis­tä.

Seu­raa­van ke­sän ku­vis­sa äi­dil­lä on sy­lis­sään en­sim­mäi­nen lap­si, iso­sis­ko­ni.

Al­bu­mei­den jois­sa­kin ku­vis­sa ovat isä­näi­ti ja äi­di­näi­ti: mum­mi ja äm­mi. Van­ho­ja nai­sia. Pit­kän elä­män elä­nei­tä ja ko­vas­ti työ­tä teh­nei­tä.

On myös pal­jon ku­via meis­tä vii­des­tä sis­kok­ses­ta. On ku­via tä­deis­tä­ni, joi­ta on koko jouk­ko. Ku­vis­sa on pal­jon su­vun nai­sia, joi­den jouk­koon mi­nä­kin kuu­lun. Sii­hen jouk­koon kuu­lu­vat myös mi­nun tyt­tä­re­ni.

On jän­nit­tä­vää miet­tiä, mis­tä minä olen koos­tu­nut ja mik­si olen täl­lai­nen kuin olen. Mitä mi­nus­sa on isä­näi­dil­tä ja mitä äi­di­näi­dil­tä? Kuin­ka pal­jon muis­tu­tan äi­ti­ä­ni ja tä­te­jä­ni? Yk­si tä­deis­tä­ni on ol­lut ai­na ihai­lu­ni koh­de. Oli­sin­pa kuin hän! On myös jän­nit­tä­vää miet­tiä, mis­tä piir­teis­tä koos­tu­vat iha­nat tyt­tä­re­ni.

Per­heen ja su­vun po­jat ja mie­het an­sait­se­vat oman ta­ri­nan­sa. Tä­nään ajat­te­len su­vun nai­sia.

Sha­kes­pe­a­re ru­noi­lee kol­man­nen so­net­tin­sa lo­pus­sa näin:

”Äi­ti­si si­nuun kat­soo: olet pei­li,

hän nä­kee kuk­ka­kuun­sa, huh­ti­kuun;

kun kur­tis­tut, niin iän ik­ku­nois­ta

si­nä­kin kat­sot ai­kaan kul­tai­seen.

Jos elät vaa­li­mat­ta muis­to­a­si,

niin ku­va­si­kin kuo­lee kuol­les­sa­si.”

11.4. sun­nun­tai

En ole sit­ten­kään var­ma, tu­lee­ko ke­vät vii­kon­lo­pun pit­kän lu­mi­sa­teen jäl­keen. En ole myös­kään var­ma, voi­ko koko huh­ti­kuu­ta elää ilon kaut­ta.

Nyt kyl­lä tun­tuu, et­tä sai­si tul­la vä­lil­lä on­nis­tu­mi­si­a­kin. Elä­mä li­puu ohit­se­ni. Mi­hin on men­nyt vii­mei­set kym­me­nen vuot­ta? Ja sitä edel­tä­vät kym­me­nen? En­si vuon­na täy­tän 60. Kan­nat­taa­ko suun­ni­tel­la enää mi­tään ih­meel­li­syyk­siä? Kur­jaa! Mi­nua ope­te­taan ala­ti per­hees­sä­ni, et­tä it­seä ei saa mol­la­ta ei­kä sät­tiä. Tyy­dyn­kin ih­met­te­le­mään, olen­ko saa­nut osu­man etä­la­maut­ti­mes­ta.

Sha­kes­pe­a­re lu­rit­te­lee mi­nul­le so­net­tin­sa nu­me­ro 73 lop­pu­ri­veil­lä: ”Lu­jit­tuu rak­kaus, kun näet sen, / kun tie­dät: ai­kam­me on vä­häi­nen.”

18.4. sun­nun­tai

Sää sää­te­lee tun­ne­ti­lo­ja. Au­rin­koi­se­na päi­vä­nä olo on ker­ta kaik­ki­aan pa­rem­pi kuin päi­vä­nä, jol­loin sa­taa vi­noon, tuu­lee ja pel­ti­kat­to ry­ti­see ja pa­mah­te­lee.

Tä­nään on eh­kä ol­lut ke­vään hie­noin päi­vä. Au­rin­ko on pais­ta­nut aa­mus­ta saak­ka. Joki on jääs­sä ja pel­lot lu­mi­set, mut­ta lin­tu­jen vi­ser­rys on jo täy­del­lis­tä.

Oli­si var­maan ai­van ter­veel­lis­tä, et­tä sää EI sää­te­li­si tun­ne­ti­lo­ja. Se­kin oli­si kyl­lä ter­veel­lis­tä, et­tä tämä oma elä­mä sol­jui­si ta­sai­se­na eteen­päin. Et­tä sil­lä, mil­tä tun­tuu, EI oli­si niin suur­ta mer­ki­tys­tä. Et­tä asi­at me­ni­si­vät vain eteen­päin. Et­tä ei tun­tui­si usein niin kum­mal­ta. Tai et­tä kum­mal­li­sel­ta tun­tu­mi­nen ei sai­si ai­na niin isoa mer­ki­tys­tä.

Voi­si­ko­han it­seä kou­lia ajat­te­le­maan sääs­tä po­si­tii­vi­ses­ti? Jos otan­kin uu­den haas­teen! Hei­tän syr­jään nuo kryp­ti­set so­ne­tit, ja alan ke­hit­te­le­mään sää­rak­kaus­ru­no­ja! Vaik­ka Sha­kes­pe­a­ria mu­ka­el­len näin:

”Ah, tweed-tak­ki­ni, siis voit kas­tua sa nii­tyn lail­la,

ma ul­ko­na viih­dyn, kir­maan huol­ta vail­la!"

Hanna-MariaJurmu
Olen vuonna 1962 syntynyt tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen Kaarin sekä Sulon ja Alvan isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
Hanna-MariaJurmu

Taivaassa ei enää kukaan tiuski

26.7.2022 10.15
Hanna-MariaJurmu

Ideointia ja harkittua hyötykäyttöä

23.6.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Pala maisemaa

26.5.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Perintö

21.4.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

”Koko maailma jakaa kyyneleenne”

20.3.2022 7.00
Hanna-MariaJurmu

Suuri helmikuu

17.2.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Kirjalahjoja

29.1.2022 8.30
Hanna-MariaJurmu

Pieniä joulukuisia muistiinmerkintöjä

30.12.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Puu

26.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Laulu, jossa on kaikki

1.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Sävellytyttää

23.9.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Joko menit pois, minun kesäni?

30.8.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Kaksi tarinaa, yksi tarina

28.7.2021 8.00
Hanna-MariaJurmu

Koulunkäyntiä ja opiskelua

28.6.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Arkea ja pyhää

30.5.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Murheen miekka

30.3.2021 7.15
Hanna-MariaJurmu

Peruskysymysten äärellä

19.2.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Liian suuria sammakoita ja ihanan kauniita rinnesoita

1.2.2021 6.15
Hanna-MariaJurmu

Vuodet vaihtuvat

6.1.2021 7.20
Hanna-MariaJurmu

Puhdetöitä

29.11.2020 6.15
Hanna-MariaJurmu

Päiväkirjamerkintöjä

30.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Marjastussähläystä

4.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Lasten ystävä, kiitos lasten ystävistä

28.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Psalmien kesä

1.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Miksi puut elävät kauemmin kuin ihmiset?

28.6.2020 6.45
Hanna-MariaJurmu

Alttoelämää

30.5.2020 6.55
Hanna-MariaJurmu

Pieniä onnellisia hetkiä

29.4.2020 6.05
Hanna-MariaJurmu

Öljylehdon nyyhkytykset

10.4.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Mitä olette, taivas ja avaruus?

23.2.2020 6.10
Hanna-MariaJurmu

Joulu hellii meitä

6.1.2020 6.05
13.8.2022

Jeesus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” Matt. 7:21

Viikon kysymys