JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Itkemisen lahja

24.3.2021 8.51

Juttua muokattu:

24.3. 08:59
2021032408591820210324085100

Maalaus: Liisa Lilvanen-Pelkonen

Maalaus: Liisa Lilvanen-Pelkonen

Yh­te­nä aa­mu­na it­ket­ti. Kaik­ki tun­tui niin vai­ke­al­ta, pe­lot­ta­val­ta, olin pet­ty­nyt­kin ja loma tun­tui lop­pu­van ihan kes­ken. Oli sel­lai­nen kaik­ki ah­dis­taa -olo. Hain loh­du­tus­ta koi­ral­ta, ma­koi­lin sen vie­res­sä kun rin­taa pu­ris­ti kaik­ki mur­heet. Sii­nä kun vä­hän ai­kaa si­lit­te­lin kar­va­turk­kia ja an­noin kyy­nel­ten va­lua, niin koi­ra ai­na nuo­li sil­mät kui­vik­si.

Koh­ta jo vä­hän nau­rat­ti­kin ja mie­les­sä al­koi soi­da psal­min teks­tis­tä teh­ty lau­lu, mis­sä sa­no­taan: "Siel­lä ei ole enää näl­kä, ei jano, ei­kä au­rin­gon hel­le pol­ta mei­tä, ja it­se Ju­ma­la kait­see mei­tä ja joh­taa mei­dät elä­vien vet­ten tykö ja Ju­ma­la on pyyh­ki­vä kaik­ki kyy­ne­leet hei­dän sil­mis­tän­sä…" Al­koi tun­tua tur­val­li­sel­ta. Ju­ma­la tie­tää sen­kin, mil­tä mi­nus­ta nyt tun­tuu.

Mi­nul­la mie­li­a­la muut­tuu het­kes­sä. Ihan pie­ni­kin jut­tu saat­taa kään­tää hy­vän olon ah­dis­tuk­sek­si, rau­hal­li­suu­den pa­nii­kik­si, ja mie­leen hii­pii pel­ko, hai­keus, suru ja pet­ty­mys. Jos­kus sel­lai­ses­sa olo­ti­las­sa saa­tan huo­kais­ta Tai­vaan Isän puo­leen, et­tä ot­tai­si mi­nut jo tai­vaan ko­tiin. Sit­ten kun olo muut­tuu taas pa­rem­mak­si, mel­kein yh­tä no­pe­as­ti kuin päin­vas­toin­kin, tuol­lai­nen aja­tus tun­tuu ou­dol­ta, kos­ka elä­mä taas tun­tuu hy­vin­kin elet­tä­väl­tä.

Olen saa­nut täl­lai­sen herk­kyy­den pe­ri­mäs­sä­ni. Äi­ti on sa­man­lai­nen, mum­mo oli sa­man­lai­nen – eh­kä se on sitä kar­ja­lai­suut­ta sel­lai­nen herk­kyys.

On­nek­si ah­dis­tus-olo on mel­ko har­vi­nai­nen it­kun syy mi­nul­la. Ylei­sem­pää on, et­tä it­ken ilos­ta, lii­ku­tuk­ses­ta, kau­neu­des­ta, hy­väs­tä olos­ta. Tai jos en ai­na ihan it­ke­kään, niin kui­ten­kin tu­lee ve­det sil­miin mil­loin min­kä­kin asi­an vuok­si.

Nuo­rem­pa­na se oli tosi ra­sit­ta­vaa ja sitä yrit­ti ko­vas­ti pei­tel­lä. Seu­rois­sa­kin, kun oli niin hyvä olo vaik­ka jon­kun lau­lun ai­ka­na, hä­vet­ti, kun kyy­ne­leet al­koi­vat va­lua. Tun­tui, et­tei ke­nel­le­kään muul­le käy­nyt niin. Vä­hi­tel­len asi­an kans­sa on tot­tu­nut elä­mään. Olen op­pi­nut it­ku­herk­kyy­des­tä hy­vi­ä­kin asi­oi­ta. On­han se iso etu, et­tä jos vaik­ka it­se sa­non jol­le­kin pa­has­ti, en pys­ty kau­aa elä­mään sen asi­an kans­sa. On pak­ko so­pia asia.

Kun olen jo yli vii­si­kym­men­tä vuot­ta saa­nut elää tä­män asi­an kans­sa, olen huo­man­nut, et­ten ole edes yk­sin sen kans­sa. On­han nii­tä pal­jon mui­ta­kin ih­mi­siä, joil­la on sama "on­gel­ma". Ei­kä se enää oi­ke­as­taan tun­nu edes on­gel­mal­ta, vaan lah­jal­ta.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
LiisaLilvanen-Pelkonen

Nämä viikot olen elänyt muistoissa

29.11.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Näkökulmia

30.10.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Yllätin itseni!

11.9.2022 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kiitoslauluja ja ilonkyyneleitä

11.7.2022 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Varjoja keväässä

3.6.2022 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Uskollinen ystävä

27.4.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tallin haju

21.3.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

“Liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani”

16.12.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lomailua

8.11.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuinka paljon pitää jaksaa?

19.9.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siniritareita

14.8.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Hautausmaan rauhaa

18.7.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lilvasjärven onnea

9.6.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Suviseurasukkia odotellessa

27.4.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuusivanhusten kaatuessa

17.2.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kalailo

24.1.2021 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Saamattomuutta

29.12.2020 6.10
LiisaLilvanen-Pelkonen

Muistelen isää

15.11.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

"Riemuitse, tytär Siionin!"

10.10.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kurkien siivittämänä syksyyn

18.9.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Opettajan huolet

19.8.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siipien kauneutta

16.7.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Äitiä ikävä

21.6.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tuoksuu keväälle

18.5.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kaakaota vuohenmaidon kera

20.4.2020 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Metsätöissä on mukavaa

20.3.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mökistä kodiksi

11.2.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mielessä jo kylvölaatikot ja taimet

22.1.2020 6.30
3.12.2022

Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Ps. 25:9

Viikon kysymys