JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jo­kai­nen tar­vit­see koh­taa­mis­ta ja kuun­te­lua

4.7.2020 6.55

Juttua muokattu:

3.7. 10:05
2020070310054020200704065500

Kun olin tei­ni, asuin Min­ne­so­tas­sa Min­ne­a­po­lik­sen esi­kau­pun­ki­a­lu­eel­la, jon­ka nimi oli Gol­den Val­ley. Suo­raan kään­net­ty­nä se tar­koit­taa kul­tais­ta laak­soa.

Ko­tim­me ala­ker­ras­sa oli isä­ni työ­huo­ne. Se oli ko­din­hoi­to­huo­neen vie­res­sä, ja usein kun kä­ve­lin sii­tä ohi, kur­kis­tin oven ra­os­ta ja kat­soin, oli­ko isä­ni pu­he­li­mes­sa. Ovi oli tum­man­rus­kea puu­o­vi ja lä­hes­tul­koon ai­na ra­ol­laan, kun se ei kun­nol­la men­nyt kiin­ni el­lei sitä voi­mak­kaas­ti kis­ko­nut. Py­säh­dyin sii­hen het­kek­si ja kuun­te­lin ja ar­vi­oin, et­tä oli­ko jo­tain tär­ke­ä­tä me­neil­lään. Sit­ten ava­sin oven va­ro­vai­ses­ti sen ver­ran, et­tä kas­vot mah­tui­vat sin­ne vä­liin.

Mel­kein joka päi­vä mi­nul­la oli isäl­le jo­tain asi­aa, jo­tain jota mie­tin. Jos­kus kes­kus­te­lim­me pit­ki­ä­kin ai­ko­ja ja koin, et­tä sil­loin tu­lin kuul­luk­si ja koh­da­tuk­si. Vä­lil­lä ai­heet oli­vat ai­ka ar­ki­sia ja vä­lil­lä sy­väl­li­sem­piä. Kou­lus­sa va­lit­sin es­see­kir­joi­tuk­siin usein po­liit­ti­sia tai kan­san­ta­lou­del­li­sia ai­hei­ta. Yh­teis­kun­nal­li­set asi­at kiin­nos­ti­vat mi­nua jo sil­loin.

Näis­sä oven­ra­ko­kes­kus­te­luis­sa usein poh­dim­me­kin noi­ta tee­mo­ja isä­ni kans­sa. Mi­nul­la saat­toi ol­la eh­do­tuk­sia, mi­ten jo­tain asi­aa yh­teis­kun­nas­sam­me pi­täi­si koh­da­ta tai vaik­ka­pa kor­ja­ta. Hän ei tyr­män­nyt aja­tuk­si­a­ni, vaik­ka eh­do­tuk­se­ni oli­vat­kin var­mas­ti vä­lil­lä ai­ka suo­ra­su­kai­sia. Vas­ta­pai­nok­si hän usein esit­ti eri­lai­sia nä­kö­kul­mia, joi­ta jäin sit­ten miet­ti­mään.

Kes­kus­te­lu­jen jäl­keen oli ai­na hel­pom­pi kir­joit­taa kou­lu­teh­tä­viä. Löy­sin ihan vas­ta kan­si­on, joka oli täyn­nä näi­tä ylä-as­te- ja lu­ki­oai­kai­sia kir­joi­tel­mia. Oli mu­ka­va su­kel­taa kir­joi­tus­ten kaut­ta nuo­ruu­sai­kaan. Näin jäl­keen­päin olen miet­ti­nyt, et­tä eh­kä noi­den isän kans­sa käy­ty­jen kes­kus­te­lu­jen tär­kein an­ti oli­kin koh­taa­mi­sen ko­ke­mus, ei niin­kään ne ai­he­pii­rit, jot­ka su­ju­vas­ti vaih­te­li­vat päi­väs­tä toi­seen. Jo­kai­nen ih­mi­nen ha­lu­aa tul­la ai­dos­ti koh­da­tuk­si ja kuul­luk­si.

Olen koko ke­vään seu­ran­nut yh­teis­kun­nal­li­sia ta­pah­tu­mia tääl­lä Suo­mes­sa ja Ame­ri­kas­sa. On ol­lut ko­ro­na­ke­vät ja ra­ju­ja mel­la­koi­ta Min­ne­a­po­lik­ses­sa ja myös muu­al­la Yh­dys­val­lois­sa. On ol­lut asi­oi­ta, jot­ka ovat yh­dis­tä­neet ja el­vyt­tä­neet tal­koo­hen­keä, mut­ta on myös asi­oi­ta, jot­ka ovat ai­heut­ta­neet suu­ria ris­ti­rii­to­ja.

Mie­les­tä­ni po­liit­ti­nen il­ma­pii­ri sekä Suo­mes­sa et­tä län­si­mais­sa yleen­sä on vii­mei­sen kah­den vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na po­la­ri­soi­tu­nut eli kah­ti­a­ja­kau­tu­nut. Ol­laan vah­vas­ti puo­les­ta ja vas­taan, ja mie­li­pi­teet kär­jis­ty­vät. Eri­tyi­sen huo­les­tut­ta­vaa on mie­les­tä­ni se, jos kes­ki­näi­nen kun­ni­oi­tus ka­to­aa.

Olen jos­kus miet­ti­nyt, et­tä voi­ko so­si­aa­li­nen me­dia ol­la yk­si te­ki­jä täs­sä po­la­ri­soi­tu­mi­ses­sa. Kun kir­joi­tam­me no­pei­ta vies­te­jä, vies­ti saat­taa kär­jis­tyä ihan eri ta­val­la kuin sil­loin, kun ol­laan kas­vo­tus­ten. Si­nän­sä tämä kär­jis­ty­mi­nen ei ole uu­si il­miö ja sitä ei voi­da ko­ko­naan lait­taa so­si­aa­li­sen me­di­an syyk­si. Ih­mis­kun­nan his­to­ria on aal­to­lii­ket­tä: vä­lil­lä on kau­sia, jol­loin asi­at kär­jis­ty­vät ja vä­lil­lä ti­lan­ne taas on rau­hal­li­sem­pi.

Sil­loin kun ti­lan­teet kär­jis­ty­vät, kuun­te­le­mi­nen usein lop­puu. Sei­so­taan ikään kuin huo­neen vas­tak­kai­sil­la sei­nil­lä, ja ää­net ko­ho­a­vat. Ih­mi­si­nä olem­me va­ja­vai­sia, ja haas­ta­vis­sa ti­lan­teis­sa saat­taa tul­la yli­lyön­te­jä. Syn­ty­vät­kö nämä kär­jis­ty­mi­set sil­loin, kun ih­mi­set ko­ke­vat, et­tä hei­tä ei kuun­nel­la ei­kä koh­da­ta?

Jos em­me koh­taa tois­ta, unoh­tuu myös hel­pos­ti ar­mol­li­suus, ja saa­tam­me ym­mär­tää ta­hal­laan vää­rin. Eh­kä taus­tal­la on pel­ko, et­tä jos tu­lem­me koh­ti toi­si­am­me, jou­dum­me luo­pu­maan meil­le tär­keis­tä pe­ri­aat­teis­ta. Tätä se ei kui­ten­kaan vält­tä­mät­tä tar­koi­ta. Voim­me kun­ni­oit­taa kans­saih­mi­siä, vaik­ka ar­vo­maa­il­ma ei oli­si­kaan sa­man­lai­nen. Tämä on hyvä huo­mi­oi­da myös per­heis­säm­me ja yh­tei­söis­säm­me.

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min koh­ta pu­hut­te­lee mi­nua: ”Teil­le on ope­tet­tu: ’Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si ja vi­haa vi­ha­mies­tä­si,’ Mut­ta minä sa­non teil­le: ra­kas­ta­kaa vi­ha­mie­hi­än­ne ja ru­koil­kaa vai­noo­jien­ne puo­les­ta, jot­ta oli­sit­te tai­vaal­li­sen Isän­ne lap­sia. Hän an­taa au­rin­kon­sa nous­ta niin hy­vil­le kuin pa­hoil­le ja lä­het­tää sa­teen niin hurs­kail­le kuin ju­ma­lat­to­mil­le. Jos te ra­kas­tat­te nii­tä, jot­ka ra­kas­ta­vat tei­tä, min­kä pal­kan te sii­tä an­sait­set­te? Ei­vät­kö pub­li­kaa­nit­kin tee niin? Jos te ter­veh­dit­te vain ys­tä­vi­än­ne, mitä eri­no­mais­ta sii­nä on? Ei­vät­kö pa­ka­nat­kin tee niin? Ol­kaa siis täy­del­li­siä, niin kuin tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne on täy­del­li­nen.” (Matt. 5:43-48.)

Olen huo­man­nut, et­tä kun­ni­oit­ta­va koh­taa­mi­nen on val­ta­van tär­keä asia avi­o­lii­tos­sa­kin. Mi­nun ja mie­he­ni suh­tees­sa eri­lai­set yh­teis­kun­nal­li­set tee­mat ovat jo­ka­päi­väi­nen pu­hee­nai­he. Si­nän­sä nau­tin suu­res­ti, et­tä voim­me puo­li­so­ni kans­sa pa­ran­taa maa­il­maa sau­nan lau­teil­la tai kah­vi­pöy­däs­sä. Iloit­sen, et­tä hä­nel­lä on sel­kei­tä mie­li­pi­tei­tä, vaik­ka se jos­kus är­syt­tää­kin. Eh­kä hän­kin jos­kus häi­riin­tyy mi­nun mie­li­pi­teis­tä­ni.

Olem­me so­pi­via toi­sil­lem­me, spar­raam­me toi­si­am­me yleen­sä hy­väs­sä hen­ges­sä ja kes­kus­te­lem­me pal­jon. Mei­dän haas­te on se, et­tä lä­hes­tym­me yh­teis­kun­nal­li­sia on­gel­mia eh­kä hiu­kan eri nä­kö­vink­ke­lis­tä. Kum­pi­kaan ei si­nän­sä ole vää­räs­sä, mut­ta jos­kus saam­me ai­kaan ai­ka­moi­sen väit­te­lyn. Tun­teet käy­vät pin­nal­la ja sil­loin täl­löin saat­taa syn­tyä rii­dan­poi­ka­nen.

Olen yrit­tä­nyt har­joi­tel­la sel­lais­ta tak­tiik­kaa, et­tä kun tun­teet käy­vät tur­han kuu­mi­na ja kuun­te­le­mi­nen on vai­ke­aa, ve­täy­tyi­sin het­kek­si kau­em­mak­si, jot­ta aja­tuk­set ta­soit­tui­si­vat. Sen jäl­keen on hel­pom­pi pa­la­ta ta­kai­sin sil­lä mie­lel­lä, et­tä ha­lu­an ai­dos­ti kuun­nel­la ja koh­da­ta. Oma ko­ke­muk­se­ni on, et­tä yleen­sä löy­däm­me yh­tei­siä sil­lan­ra­ken­nu­sai­nek­sia ja huo­maam­me, et­tä poh­jim­mil­taan olem­me kui­ten­kin tär­keim­mis­sä ar­vo­ky­sy­myk­sis­sä sa­maa miel­tä. On tie­ten­kin myös sel­lai­sia pie­nem­piä asi­oi­ta, jois­ta voim­me so­vus­sa to­de­ta, et­tä olem­me niis­tä eri miel­tä. Ne ei­vät on­nek­si hait­taa mei­dän ar­ki-elä­mää. Tär­kein­tä on toi­sen kuun­te­le­mi­nen ja ai­to koh­taa­mi­nen.

Lä­him­mäi­sen­rak­kaus on ki­tey­tet­ty ih­meel­li­ses­ti Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa: ”Kaik­ki, min­kä tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, teh­kää te heil­le. Täs­sä on laki ja pro­fee­tat.” (Matt. 5:12.)

LailaUljas
Olen nelikymppinen ison perheen äiti, äitiyslomalla oleva yrittäjä, valtiotieteiden maisteri ja ikuinen opiskelija. Olen syntynyt yhdysvalloissa, mutta asunut Suomessa puolet elämästäni. Lähellä sydäntäni ovat erityisesti lasten, nuorten, vanhusten ja vähäosaisten asema yhteiskunnassamme. Asioiden jäsentäminen kirjoittamisen kautta on minulle tärkeää. Olen aikaisemmin kirjoittanut paria ruokablogia. Palautetta voi vapaasti antaa osoitteeseen laila.uljas@gmail.com
4.8.2020

Kar­me­lin­vuo­rel­la Elia kään­tyi kan­san puo­leen ja sa­noi: "Kuin­ka kau­an te hor­jut­te puo­lel­ta toi­sel­le? Jos Her­ra on Ju­ma­la, seu­rat­kaa hän­tä, jos taas Baal, seu­rat­kaa sit­ten hän­tä!" 1 Kun. 18:21

Viikon kysymys