JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Joulukertomuksia

18.12.2021 7.30

Juttua muokattu:

14.12. 15:52
2021121415520320211218073000

Suvi Myl­ly­mä­ki

Eläm­me ad­ven­tin ai­kaa, ja jou­lun odo­tus täyt­tää mie­let. Jou­lu­va­lot si­säl­lä ja ul­ko­na, jou­lui­set ver­hot ja kai­ta­lii­nat, jou­lu­täh­det ja ama­ryl­lik­set sekä kau­neim­mat jou­lu­lau­lut tuo­vat mu­ka­naan herk­kää, kau­nis­ta tun­nel­maa. Las­ten kans­sa py­säh­dym­me tun­nel­moi­maan kir­jo­jen kaut­ta. Jou­lun odo­tuk­seen kuu­lu­vat tie­tyt, pe­rin­tei­set jou­lu­sa­dut. Py­säh­ty­mi­nen sa­tu­jen ää­rel­le kes­keyt­tää hyö­ri­nän ja au­kai­see mie­leen rei­tin oi­ke­an­lai­sel­le mie­len­ti­lal­le.

Jou­lu­kir­ja­pi­no on jo kas­va­nut ai­ka suu­rek­si ja si­säl­tää klas­si­koi­den li­säk­si myös uu­dem­pia kir­jo­ja. Ast­rid Lindg­re­nin Kat­so, Ma­rik­ki, lun­ta sa­taa! on eh­kä pi­sim­pään ol­lut lu­et­ta­va­na. Se on pe­rin­tö­kir­ja lap­suu­den­ko­dis­ta­ni. Lu­et­tu­a­ni kir­jaa rei­lu­na kym­me­ne­nä jou­lu­na pe­räk­käin pys­tyn ny­ky­ään ole­maan it­ke­mät­tä kir­jan lo­pus­sa, jo­hon on niin kau­niis­ti ku­vat­tu äi­din ja isän hel­po­tus pik­ku-Lii­san löy­dyt­tyä omas­ta sän­gys­tä nuk­ku­mas­ta. Ta­ri­na vie lap­set­kin men­nes­sään ja kaik­ki pie­net tont­tu­set is­tua na­pot­ta­vat tiu­kas­ti äi­din kyl­jes­sä kiin­ni jän­nit­tä­es­sään Lii­san ret­ken vai­hei­ta.

Mau­ri Kun­nak­sen nel­jä jou­lu­kir­jaa ovat tie­ten­kin mei­dän jou­lu­lä­jäs­säm­me. Niis­tä tär­keim­pä­nä Jou­lu­puk­ki, jota on kään­net­ty 26 kie­lel­le ja myy­ty 1,5 mil­joo­naa kap­pa­let­ta. Niis­tä yk­si on meil­lä. Sii­hen kir­jaan on jou­lu­pu­kin ta­ri­na ker­rot­tu yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti mut­ta sa­mal­la kui­ten­kin niin, et­tä jou­lun tai­ka säi­lyy. Kun­nak­sen kir­jo­jen ku­vi­tus it­ses­sään on hy­vin ri­kas­ta. 3-vuo­ti­aal­la on te­ke­mis­tä, kun yrit­tää las­kea kir­jan tont­tu­ja.

Omaa jou­lu­kir­ja­lä­jää voi li­säk­si pai­ka­ta kir­jas­ton va­li­koi­mal­la. Su­loi­se­na ta­ri­na­na on jää­nyt mie­leen Ivan Gantsc­he­vin Jou­lu­ju­na, joka ker­too ra­ta­var­ti­jan pie­nes­tä Ma­li­na-ty­tös­tä. Kir­ja on to­si­ta­ri­na jou­lu­aa­tos­ta, jol­loin ju­na­ra­dal­le vyö­ryi vuo­ril­ta val­ta­va ki­ven­loh­ka­re. Pie­ni Ma­li­na-tyt­tö kis­koi jou­lu­kuu­sen ra­dal­le ja sy­tyt­ti sen pa­la­maan. Tu­len näh­ty­ään ve­tu­rin­kul­jet­ta­ja veti hä­tä­jar­rus­ta ja sai ju­nan py­säh­ty­mään. Pie­ni tyt­tö es­ti neu­vok­kuu­del­laan ju­naa tör­mää­mäs­tä loh­ka­ree­seen.

Vii­me tal­ve­na ruo­ka­kau­pas­sa osui sil­mään ko­ko­el­ma van­ho­ja sa­tu­ja. Kir­jan nimi on Jou­lu­ruu­su­ja, kau­neim­mat jou­lu­ta­ri­nat. Sii­hen on ke­rät­ty H.C. An­ders­so­nin, Tove Jans­so­nin sekä mui­den klas­sik­ko­kir­jai­li­joi­den aar­tei­ta. Lu­es­ke­lin nii­tä it­sek­se­ni, mut­ta lap­sil­le luin ta­ri­nan Karl-Ber­til Jons­so­nin jou­lu­aat­to. Se ker­too pos­ti­toi­mis­tos­sa työs­ken­te­le­väs­tä po­jas­ta, joka nap­paa omaan pus­siin­sa rik­kail­le ih­mi­sil­le me­ne­vät pa­ke­tit ja lah­joit­taa ne jou­lu­aat­to­na köy­hien per­hei­den lap­sil­le. Hä­nen hui­jauk­sen­sa pal­jas­tuu, ja hän jou­tuu läh­te­mään isän­sä kans­sa ker­to­maan ih­mi­sil­le, et­tä on va­ras­ta­nut hei­dän lah­jan­sa. Mut­ta sen si­jaan, et­tä he suut­tui­si­vat, he ovat­kin kaik­ki iloi­sia ja sa­no­vat, et­tä poi­ka on teh­nyt ihan oi­kein. Isän viha lap­sen­sa käyt­täy­ty­mi­ses­tä muut­tuu pik­ku­hil­jaa yl­pey­dek­si, kun poi­ka saa kii­tos­ta jo­kai­sel­ta, jon­ka lah­ja oli pää­ty­nyt sitä enem­män tar­vit­se­val­le.

Uu­sim­mis­sa jou­lu­sa­duis­sa ei ole vält­tä­mät­tä mi­tään ope­tus­ta tai sy­väl­lis­tä mer­ki­tys­tä, ku­ten van­hois­sa ta­ri­nois­sa usein on. Uu­dem­mat sa­dut ker­to­vat vain jou­lun ajas­ta, jou­lu­lah­jois­ta ja an­ta­mi­sen ilos­ta. Yk­si par­haim­mis­ta ja her­kul­li­sim­mis­ta jou­lu­kir­jois­ta on Ta­tun ja Pa­tun ih­meel­li­nen jou­lu. Tatu ja Patu sää­tä­vät ja sös­si­vät mon­ta asi­aa pää­dyt­ty­ään jou­lun viet­toon vää­rään ta­loon, mut­ta ovat sil­ti niin sö­pö­jä kai­kes­sa hy­vän­tah­toi­ses­sa höl­möy­des­sään.

Myös ly­hy­em­mät teks­tit voi­vat ol­la mer­ki­tyk­sel­li­siä. Las­ten po­lus­sa oli ker­ran jou­lu­ta­ri­na en­ke­lis­tä, joka il­moit­ti Jee­sus-lap­sen syn­ty­mäs­tä. Leik­ka­sin si­vun ja pääl­lys­tin kon­tak­ti­muo­vil­la. Lai­toin sen ai­na jou­luk­si sei­näl­le, kos­ka en­ke­lin sa­no­ma kos­ket­ti mi­nua. En­ke­li muis­tut­ti, et­tei­vät ih­mi­set unoh­tai­si jou­lun las­ta. Koin, et­tä sei­näl­lä ol­les­saan ta­ri­na py­säyt­ti ja muis­tut­ti sii­tä, mik­si jou­lua vie­te­tään. Nyt tuo muo­vi­tet­tu läm­pöi­nen ker­to­mus on jou­tu­nut huk­kaan. Toi­vot­ta­vas­ti se il­mes­tyi­si jon­kin sii­vouk­sen yh­tey­des­sä vie­lä sei­näl­le lai­tet­ta­vak­si.

Jou­lun ker­to­muk­sis­ta tär­kein on tie­ten­kin jou­lu­e­van­ke­liu­mi, joka lu­e­taan jou­lu­pöy­däs­sä. Pöy­tä on ka­tet­tu, kynt­ti­lät pa­la­vat ja koko per­he on yh­del­lä kool­la. Vuo­ro­jou­luin joku lap­sis­ta saa teh­tä­väk­seen lu­kea tuon tu­tun evan­ke­liu­mi­koh­dan: ”Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra."

Ha­lu­an toi­vot­taa kai­kil­le lu­ki­joil­le rau­hal­lis­ta ja iha­naa jou­lun ai­kaa!

SuviMyllymäki
Kuudesta pojastaan ja neljästä tytöstään onnellinen "palijasjalakane raahelaine" vaimo. Terveyshallintotiedettä opiskeleva maailmanparantaja, joka voimaantuu ihanista ihmisistä ympärillään, uppoutuu hyviin kirjoihin ja sanoittaa joskus lasten laulut uusiksi. Haaveilee, että "olis kovasa kunnosa". Voit kertoa minulle ajatuksistasi, suvimy@gmail.com
26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys