Rakastan eläimiä! Minulla on ollutkin niitä melkein aina, silloinkin kun elelin yksin täällä ”korvessa”.
Eläinystäville voi jutella ihan mitä vain, ja ne kuuntelevat. Kun niillä on perusasiat kunnossa, ne ovat tyytyväisiä oloonsa ja ilostuvat aina, kun näkevät isäntänsä. Niiden turkkiin voi painaa päänsä (mikäli niillä on turkki) ja itkeä surut pois. Eläinten kanssa voi juosta pihalla hassuttelemassa ja makoilla pellonreunassa timotei suussa ja nauttia keväästä ja kesästä.
Ensimmäiset erikoisemmat eläimeni olivat vuohia. Kun vuohet kasvoivat, niitä pystyi lypsämään. En ollut koskaan ennen lypsänyt, mutta siihenkin hommaan oppi pian.
Kun ensimmäisen kerran lypsin vuohtani, oli kevättalvi. Lähdin lypsyn jälkeen retkelle metsänreunaan. Mukaan olin ottanut termospullon, jossa oli kaakaota – vuohenmaidon kera! Vähän jännitti, miltä se maistuisi, mutta sehän oli herkkua. Kutunjuusto se vasta herkunherkkua onkin!
Kun minulla oli ollut jo pidempään vuohia, sain myös kaksi lammasta. Ajattelin että ne olisivat yksi lauma, mutta eihän se niin helppoa ollutkaan: ne eivät tottuneet koskaan toisiinsa. Molemmilla oli omat johtajansa. Lampaille piti rakentaa uusi talvipesäkin, kun ne eivät suostuneet yhteiseloon vuohien kanssa.
Suurin osa vuohistani on ollut sarvettomia. Viimeinen sarvellinen väänsi toisen sarvensa poikki, kun jäi jumiin, joten se oli yksisarvinen siitä lähtien. Vuohet ovat myös kulkeneet yhdessä toistensa kanssa eli ovat laumaeläimiä. Ne myös seuraavat isäntäänsä.
Monesti vuosien aikana olen miettinyt Raamatun vertausta vuohista ja lampaista. Sitä, että vuohet olisivat jotenkin pahoja ja lampaat hyviä. Se on tuntunut ristiriitaiselta, koska minusta vuohet ovat niin suloisia eläimiä.
Matteuksen evankeliumissahan kerrotaan, että viimeisellä tuomiolla ihmiset erotetaan toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Lampailla kuvataan ihmisiä, jotka pelastuvat, ja vuohilla ihmisiä, jotka joutuvat kadotukseen. Ehkä Raamatussa tuolla vertauksella halutaan kuvata hyvää ja pahaa, eikä niinkään noita eläimiä?
Minun vuoheni ovat olleet hyviä, mukavia eläimiä. Ehkä vuohet kuitenkin ovat itsepäisempiä ja ovelampia kuin lampaat, jotenkin viisaampia. Ja rohkeampia.
Nyt meillä ei ole muita isoja eläimiä kuin kaksi lammasta: 12-vuotias valkoinen Hilla ja muutaman vuoden vanhempi musta Miina. Hillasta ja Miinasta olen saanut paljon villaa, josta olen tehnyt jonkin verran lankaa. Iso määrä villaa odottaa vielä karstaamista ja kehräämistä. Lampaiden ansiosta olen saanut opetella myös näitä perinnetaitoja.
Lampaista on myös se hyöty, että pihan nurmikko pysyy lyhyenä koko kasvukauden. Meillä lampaat saavat olla vapaana koko piha-alueella, ja metsäänkin ne pääsevät kuljeskelemaan jonkin matkaa, kunnes tulee aita vastaan. Lampaat ovat mukana monissa ulkopuuhissa ja haluavat rapsutuksia, ne tuntuvat perheenjäseniltä yhtä lailla kuin koira ja kissakin.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys