Vesa Kumpula
Olin lähdössä koulun kuusijuhlaan. Laitoin jalkaani isoveljeni mustat juhlakengät. Ehkä kärjistä vähän kippuraan menneet kengät saivat voidetta voipaketin kääreestä. Koulussa eräs ylemmän luokan oppilas totesi, että nuohan ovat veljesi kengät. Hävetti.
Kengillä on merkittävä tehtävä. Kävely hyvin jalassa istuvilla kengillä on miellyttävää. Joskus kengät ovat olleet aivan liian pienet, ja ne ovat hiertäneet jaloissa. Sama tapahtuu myös silloin, kun kengät ovat liian isot.
Joskus perheemme oli taloudellisesti niin tiukoilla, että ei ollut varaa ostaa lapsille kunnollisia kenkiä. Kerran eräs opettaja antoi yhdelle pojallemme perheensä ylimääräiset kengät, jotka olivat muutamia numeroita liian isot. Jonkun aikaa poikamme piti niitä, mutta jostain sain kaivettua sen verran rahaa, että ostin pojallemme uudet kengät.
Taloudellisen asemamme hiukan hellitettyä lähdin kaupunkiin kenkäostoksille. Sanoin tutulle kenkäkauppiaalle, että katsotaan nyt vähän suurempi erä kenkiä. Tarvitsimme kenkiä lähes joka numerokokoa, ja siksi kenkien osto oli mahdollista ilman sovitustakin. Muutama kassillinen kenkiä saattoi olla kenkäkauppiaalle hänen uransa suurin yksittäinen kauppa. Kenkien hinnatkin olivat sopuisat.
Kerran eräs kenkä sai epämiellyttävän tehtävän. Jollain lailla ärsytti, kun apukeittiössä oli kenkiä keskellä lattiaa. Potkaisin yhtä kenkää niin, että se lensi vauhdilla suoraan lavuaariin. Eihän tuo posliininen lavuaari kestänyt voimakkaasti lentäneen kengän korkoa, vaan teki siihen halkeaman. Siihen se halkeama jäi vuosiksi pikaliimalla korjattuna, muistuttamaan maltin merkityksestä.
Ajelin kerran töistä kotiin ja matkalla ajattelin, että nyt olen kunnon isä. Päätin, että huomioin kaikki aivan erikseen ja olen läsnä. Avatessani ulko-oven näin edessäni kenkä- ja vaatevuoren aivan oven edustalla. Unohdin hetkessä kunnon isänä olemisen ajatukset.
Lapsuudessani minulla oli vain yhdet kengät kerrallaan. Kesällä oli kesäkengät, talvella talvikengät tai joskus myös huopatossut. Nykyään kenkiä on joka tilanteeseen erikseen. On juhlakengät, kävelykengät, lenkkikengät, vaelluskengät, remmikengät, Crocsit, sisäpelikengät, kumisaappaat ja nahkasaappaat. En itse olisi älynnyt hankkia nahkasaappaita, mutta kerran eräs ystävä kysyi, haluanko sovittaa jalkaani hänen saappaitaan. Nehän olivat sopivan kokoiset, ja hän halusi myydä ne minulle, koska ne olivat hänelle liian pienet. Teimme kaupat. Talvipakkasilla pidän mielelläni noita saappaita, vaikka joskus vaimo on huomauttanut, miksi nuo nytkin laitat.
Myös Raamatussa puhutaan kengistä. Herra puhutteli palavasta pensaasta Moosesta ja kehotti häntä riisumaan kengät jaloista, koska se paikka oli pyhä.
Kengät tulevat esille myös tuhlaajapoikavertauksessa, jossa isäntä kehotti palvelijoitaan: ”Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan” (Luuk. 15:22). Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa Jumalan lasten taisteluvarustuksesta ja kehottaa sitomaan jalkineiksi alttiuden saarnata rauhan evankeliumia.
Olin vuoristoretkellä. Kävelimme auringon paahteessa kivikkoista polkua. Polulla oli irtokiviä ja kuivaa hiekkaa. Reitillä näkyi kaktuksia ja kuivuneita pensaita. Sellaisissa paikoissa, jossa oli vettä, luonto oli vihreää.
Jouduimme ylittämään pienen kosteikon, ja sen jälkeen polku kaventui niin, että jalkani osui kaktukseen. Tunsin pikkuvarpaassani kipeän pistoksen. Istuin kivelle ja otin lenkkikengän jalastani. Yhdessä ystävien kanssa varvasta sitten tutkittiin. Pieni kipu tuntui, mutta piikkiä ei löytynyt.
Kävellessäni kipu välillä tuntui, ja loppumatkasta se paheni. Asunnollani tutkin pikkuvarvasta tarkemmin ja huomasin kynnen alla jonkun nystyrän. Sain siitä otteen ja vedin kynnen alta puolitoistasenttisen kaktuksen piikin. Tuolle retkelle olisi kannattanut valita erilaiset kengät.
Vesa Kumpula
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys