JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kir­je kum­mi­lap­sel­le

24.4.2020 12.35

Juttua muokattu:

24.4. 15:43
2020042415434720200424123500

Ra­kas kum­mi­lap­se­ni, pää­tin kir­joit­taa si­nul­le kir­jeen. Tätä kir­joit­ta­mis­ta olen miet­ti­nut jo jon­kin ai­kaa. Ha­lu­an muis­taa tei­tä jo­kais­ta kum­mi­las­ta­ni täs­sä kir­jees­sä. Kir­jeen kir­joit­ta­mi­nen nou­si vah­vas­ti aja­tuk­sii­ni lu­kies­sa­ni erään kum­miut­ta kä­si­tel­leen kir­joi­tuk­sen leh­des­tä.

Aja­tuk­se­ni va­el­ta­vat sii­hen hie­noon het­keen, kun pi­din si­nua kas­te­ti­lai­suu­des­sa sy­lis­sä­ni. Kas­te­ti­lai­suu­des­sa sain kuul­la kum­mil­le koh­dis­te­tut sa­nat, jois­sa ker­rot­tiin täs­tä ar­vok­kaas­ta teh­tä­väs­tä.

Kun olen jos­kus ky­sy­nyt lap­sil­ta, mil­lai­nen on hyvä kum­mi, he ovat to­den­neet, et­tä hyvä kum­mi an­taa lah­jo­ja. Pel­käs­tään lah­jo­jen an­ta­mi­nen ei ole kui­ten­kaan kum­min tär­kein teh­tä­vä tai vel­voi­te, vaik­ka lap­ses­ta se saat­taa­kin tun­tua sel­lai­sel­ta. Kum­miu­des­sa tär­kein­tä on tu­kea lap­sen kris­til­lis­tä us­koa yh­des­sä lap­sen van­hem­pien kans­sa. Kum­mius voi ol­la elä­män mit­tai­nen ys­tä­vyys­suh­de lap­sen ja ai­kui­sen vä­lil­lä.

Ra­kas kum­mi­lap­se­ni, olem­me saa­neet ko­kea yh­des­sä mo­nia iha­nia yh­des­sä­o­lon het­kiä – ihan ta­val­li­sia ar­ki­sia asi­oi­ta teh­des­säm­me. Mie­les­sä­ni ovat muun mu­as­sa yh­tei­set lei­von­ta­het­ket ja muis­tot mo­nil­ta mat­koil­ta ja ret­kil­tä. On ol­lut ri­kas­tut­ta­vaa myös ol­la mu­ka­na syn­ty­mä­päi­vil­lä­si ja muis­sa juh­lis­sa. Odo­tan ai­na ko­vas­ti si­nun ta­paa­mis­ta­si ja ky­läi­ly­jä­si mei­dän luo­nam­me. Toi­von, et­tä saam­me ko­kea yh­tei­siä mu­ka­via het­kiä jat­kos­sa­kin.

Koen, et­tä kum­min teh­tä­vä muut­tuu enem­män taus­tal­la ole­mi­sek­si, kun lap­si kas­vaa ai­kui­sek­si. Se ei kui­ten­kaan mer­kit­se unoh­ta­mis­ta. Jo­kai­sel­la kum­mi­lap­sel­la­ni on edel­leen oma paik­ka mi­nun sy­dä­mes­sä­ni ja ru­kouk­sis­sa­ni.


Suk­kaa ku­to­es­sa

ajat­te­len si­nua,

olet elä­män kyn­nyk­sel­lä, ovi au­ki,

nuo­ruu­den in­toa täyn­nä

Si­nua ajat­te­len,

mon­ta hil­jais­ta ru­kous­ta,

mon­ta kuis­kaus­ta

rai­to­jen se­kaan lii­tän.


Yk­si kum­min kal­li­sar­voi­sim­pia teh­tä­viä on­kin muis­taa kum­mi­las­ta ja hä­nen per­het­tään ru­kouk­sin. Mo­nes­ti ru­kouk­se­ni ovat ol­leet hil­jai­sia huo­kauk­sia. Eri­tyi­ses­ti olen muis­ta­nut si­nua, ra­kas kum­mi­lap­se­ni, sil­loin, kun olen tien­nyt, et­tä si­nul­la on vai­ke­aa.

Tätä kir­jet­tä kir­joit­ta­es­sa­ni muis­tan eri­tyi­sel­lä läm­möl­lä si­nua, ra­kas kum­mi­lap­se­ni, joka olet luo­pu­nut lap­suu­de­nus­kos­ta­si. Lä­he­tän tai­vaan Isäl­le pyyn­tö­ni, et­tä hä­nen sa­nan­sa kut­su ta­voit­tai­si si­nut.

”Her­ra, osoi­ta mi­nul­le tie­si, ope­ta mi­nua kul­ke­maan pol­ku­ja­si” (Ps. 25:4).


Is­tuim­me pöy­dän ää­res­sä

piir­te­le­mäs­sä

kuun­te­lin pu­hee­si kirk­kaut­ta.

Vie­rel­lä toi­set kas­vot

sil­mil­lään lap­se­ni­lo.

Nyt sei­son ik­ku­nas­sa

kuun­te­len,

syk­syn leh­dil­lä

le­vo­ton kai­ku.

Vä­hin­tä mitä voin teh­dä

on kä­sien ris­ti­mi­nen.


Ha­lu­an kiit­tää si­nua, kum­mi­lap­se­ni, niis­tä kai­kis­ta mu­ka­vis­ta lap­sen kä­si­a­lal­la kir­joi­te­tuis­ta pie­nis­tä kir­jeis­tä ja kor­teis­ta sekä va­lo­ku­vis­ta, joi­ta olen saa­nut. Muis­ta­mi­set ovat tun­tu­neet hy­väl­tä. Tänä ai­ka­na, kun kir­jei­den ja kort­tien lä­het­tä­mi­nen on jää­nyt lä­hes ko­ko­naan, oli­si mu­ka­va saa­da si­nul­ta kort­ti tai uu­si va­lo­ku­va it­ses­tä­si tai per­hees­tä­si!

Rak­kau­del­la

kum­mi­tä­ti­si

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys