JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ko­ro­na-ajan viih­tei­tä

12.3.2021 7.15

Juttua muokattu:

5.3. 13:49
2021030513495320210312071500

Kirsti Wallenius-Riihimäki

Kirsti Wallenius-Riihimäki

Jo toi­nen ka­ran­tee­ni­vuo­si on al­ka­mas­sa. Mer­kil­lis­tä ai­kaa! Joku ku­vai­li kii­rei­tään niin, et­tä jos on ha­et­ta­va pos­tis­ta pa­ket­ti, sii­hen päi­vään ei sit­ten enää muu­ta sovi. Nyt oli­sin tyy­ty­väi­nen, jos ku­hun­kin päi­vään tu­li­si edes yk­si hoi­det­ta­va asia. Ai­na ei tule. Sil­loin päi­vän leh­ti tu­lee lu­et­tua en­tis­tä tar­kem­min. Muuk­si vi­rik­keek­si täy­tyy riit­tää, et­tä käym­me tar­kis­ta­mas­sa, ovat­ko lä­hei­sel­lä rai­de­jo­ke­ri­työ­maal­la työt edis­ty­neet.

On toki pal­jon muu­ta­kin te­ke­mis­tä. Mo­nen­lai­set tie­do­tus­ka­na­vat ovat tuo­neet ajan­ku­lua. Ei vä­hi­ten pu­he­lin. Sen käy­tös­tä on tul­lut jon­kin­lai­nen tai­de­la­ji tä­hän ta­paan: Aja­tus­vir­ta aje­leh­tii ja tuo muis­tiin van­ho­ja asi­oi­ta. Nii­hin liit­tyy ih­mi­siä, joi­hin oli­si nyt mah­dol­li­suus ot­taa yh­teyt­tä. Yh­teys­tie­to­jen löy­ty­mi­nen voi se­kin ol­la oh­jel­ma­nu­me­ro. Ja sit­ten soit­to.

Pu­he­lu al­kaa usein vä­ki­näi­ses­ti. Vas­taa­ja ei mie­lel­lään vas­taa tun­te­mat­to­maan nu­me­roon, vaan luu­lee soit­ta­jaa leh­den myy­jäk­si, ei­kä heti ym­mär­rä, kuka soit­ta­ja on. Mie­les­tä­ni sa­noin kyl­lä ni­me­ni ihan sel­väs­ti. Voi ol­la niin­kin, et­tä luu­len ole­va­ni hä­nel­le tu­tum­pi kuin olen­kaan.

Sit­ten muis­ti­lo­ke­rot al­ka­vat avau­tua, ää­net voi­mis­tu­vat, ta­pah­tu­mia vyö­ryy kuu­li­jal­ta toi­sel­le. Kun lo­pul­ta pu­he­lun voi­si jo lo­pet­taa, kuu­luu toi­ses­ta pääs­tä: ”Ja kuu­le, vie­lä se, et­tä…” Kah­den van­huk­sen ko­ro­na­päi­vä on pe­las­tet­tu.

Me­nin elä­kei­än kyn­nyk­sel­lä nai­mi­siin ja sain myö­tä­jäi­si­nä hy­vin suu­ren per­heen. ”Äi­ti­puo­len” tu­le­mi­nen su­kuun on vaa­ti­nut toi­sil­ta ly­hem­män, toi­sil­ta pi­dem­män so­peu­tu­mi­sa­jan. Ko­ro­na-ai­ka on teh­nyt ih­mis­suh­teis­sa mel­koi­sen loi­kan. Huo­li lä­hei­sis­tä van­huk­sis­ta syn­nyt­ti huol­to­rin­gin, ja yk­si or­ga­ni­soi si­sa­ruk­sil­le vas­tuu­vii­kot. Suu­res­sa per­hees­sä sel­lai­nen eh­tii tul­la kul­le­kin vain muu­ta­man ker­ran vuo­des­sa.

Ku­kin hoi­taa vas­tuu­viik­kon­sa lail­laan. Ta­po­ja on ol­lut pal­jon, ei­kä niis­tä yk­si­kään ole ol­lut huo­no. Usein viik­ko al­kaa pu­he­lin­soi­tol­la. Jos­kus se tu­lee pal­jon en­nen vas­tuu­viik­koa, jos­kus sen lop­pu­puo­lel­la. Klas­si­set ky­sy­myk­set ovat ”mi­ten jak­sat­te?” ja ”mitä tar­vit­set­te?” Var­si­nai­set huo­let olem­me ker­to­neet jo What­sApp-rin­gis­sä, mut­ta tar­vit­sem­me ai­na apua di­gi­lait­tei­den käy­tös­sä. Muu­ten konk­reet­ti­sen avun tar­ve on vä­häi­sem­pää. Olem­me yleen­sä käy­neet mas­kit kas­voil­la kau­pas­sa, ja ko­ti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen tur­vin saam­me tar­vit­ta­es­sa näp­pä­räs­ti muu­ta apua. Moni asia, ku­ten pa­kas­ti­men in­ven­toin­ti tai ik­ku­noi­den pesu on kui­ten­kin lä­heis­ten kans­sa pal­jon mu­ka­vam­paa.

Ar­vok­kain­ta on ol­lut saa­da kos­ke­tus ih­mi­siin. Pu­he­luis­sa ja pie­nen jou­kon ta­paa­mi­sis­sa kes­kus­te­lu voi kul­kea asi­oi­hin, jot­ka pir­teis­sä What­sApp-ju­tuis­sa jää­vät ker­to­mat­ta. Van­hus voi ol­la sil­loin myös aut­ta­va­na osa­puo­le­na.

Olem­me hank­ki­neet ja saa­neet eri­lai­sia ää­nen­tois­to­lait­tei­ta. Pala pa­lal­ta opim­me nii­tä käyt­tä­mään. Book Be­a­tin avul­la olem­me kuun­nel­leet eri­lai­sia kir­jo­ja. On tul­lut ta­vak­si et­siä ne­tis­tä taus­ta­tie­to­ja kir­joit­ta­jas­ta, kir­jas­ta ja kir­jaan liit­ty­väs­tä ai­ka­kau­des­ta.

Yli kaik­kien ai­kai­sem­pien vi­ri­tys­ten me­nee kui­ten­kin se, et­tä saim­me Kuu­le-so­vel­luk­sen jo sen jul­kai­se­mis­päi­vä­nä. Sii­tä tuli kir­kot­to­man jou­lum­me hen­gel­li­nen hit­ti. Py­säy­täm­me usein oh­jel­man ja kes­kus­te­lem­me kuu­le­mas­tam­me. En­sim­mäi­sek­si meil­le osui Heik­ka­lan teos Ylös rim­mi­kois­ta. Saim­me tun­tu­man es­poo­lais­ten ruuh­ka­vuo­sis­sa ja tä­män vuo­si­kym­me­nen ar­ki­hou­ku­tuk­sis­sa ole­vien ih­mis­ten elä­mään ja rat­kai­sui­hin. Vä­lil­lä eläy­dyim­me niin, et­tä it­ku tirs­kah­ti.

Sit­ten mais­te­lim­me Har­ri Vä­hä­jyl­kän avi­o­liit­to­kir­jaa, joka on ai­kan­sa kier­tä­nyt nuo­ris­sa per­heis­sä. Huo­ma­sim­me, et­tä kir­ja on tar­peen myös van­hem­mil­le lii­toil­le. Ja pa­pis­ta oli hyvä kuun­nel­la toi­sen pa­pin vih­ki­kes­kus­te­lua. Joi­ta­kin lu­ku­ja täy­ty­nee kuun­nel­la uu­del­leen­kin.

Vien­pä kän­ny­kän piu­haan, jot­ta voi­sin koh­ta ru­ve­ta kuun­te­le­maan.

KirstiWallenius-Riihimäki
Olen eläkkeellä oleva uskonnon ja psykologian opettaja. Työurani loppupuolella menin naimisiin ja sain suuren perheen. Nyt lapset ovat siirtyneet keski-ikään. Heidän eri-ikäisten lastensa elämään sopeutumista seuraan siinä määrin kuin he sen sallivat. Itse aloittelen yhdeksättä vuosikymmentäni. Kaiken ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa ja osin sen kirvoittamana seuraan nyt uteliaana omaa vanhenemistani. Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen kirsti.riihimaki@gmail.com
14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys