JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

”Kotisiioni – onko se joku kotona oleva ikoni?”

9.11.2022 6.00

Juttua muokattu:

4.11. 09:00
2022110409001620221109060000

Vesa Kum­pu­la

Lau­an­tai-il­lan kes­kus­te­lu ys­tä­vä­ni luo­na oh­jau­tui elä­män­muu­tok­siin. Ys­tä­vä ker­toi, mil­loin hän kävi en­sim­mäi­sen ker­ran rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­rois­sa.

Erään ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen jäl­keen kir­kon ovel­la ja­et­tiin esit­tei­tä rau­ha­nyh­dis­tyk­sen syys­seu­rois­ta, ja sel­lai­sen esit­teen joh­dat­ta­ma­na ys­tä­vä­ni päät­ti men­nä rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Mo­nes­ti ul­ko­puo­li­nen saat­taa miet­tiä, voi­ko seu­roi­hin men­nä pel­käs­tään ute­li­ai­suu­des­ta. En­sim­mäi­set ys­tä­vä­ni rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä koh­taa­mat ih­mi­set roh­kai­si­vat hän­tä jää­mään seu­roi­hin ja pyy­si­vät ys­tä­väl­li­ses­ti hän­tä is­tu­maan vie­reen­sä.

”Ha­lu­sin kui­ten­kin men­nä yk­sin. Is­tuin seu­ra­sa­lin ta­ka­sei­näl­lä ole­vaan penk­kiin ja seu­ra­sin, mitä tääl­lä ta­pah­tuu.”

En­sim­mäis­tä ker­taa seu­rois­sa ole­va ei luon­nol­li­ses­ti tie­dä seu­ra­oh­jel­maa. Myös pu­hees­sa esiin­ty­vät us­ko­vai­sel­le tu­tut asi­at tun­tu­vat vie­rail­ta. Pu­hu­ja voi pu­hees­saan lai­na­ta vir­ren sa­no­ja, ja kuu­li­jat voi­vat pyy­tää omal­le koh­dal­leen evan­ke­liu­min siu­nauk­sen nos­ta­mal­la kät­tä ylös – ne­kin voi­vat ol­la ul­ko­puo­li­sel­le ou­to­ja asi­oi­ta.

”Ih­met­te­lin, kun seu­ra­pu­heen ai­ka­na jot­kut nos­ti­vat kä­den ylös. Mie­tin, kum­pi käsi pi­tää nos­taa ja mitä se tar­koit­taa.”

Seu­ra­käy­tän­nöt ovat eri paik­ka­kun­nil­la jok­seen­kin sa­man­lai­set. Sen voi to­de­ta, kun käy ko­ti­sii­o­nin ul­ko­puo­lel­la seu­rois­sa. Usein pu­hu­jat me­ne­vät vä­li­a­jal­la sa­kas­tiin, ja jos joku ha­lu­ai­si kes­kus­tel­la, sii­hen ei ole vält­tä­mät­tä mah­dol­li­suut­ta. Joil­la­kin paik­ka­kun­nil­la täs­tä käy­tän­nös­tä on­kin luo­vut­tu.

”Seu­ra­pu­hees­sa lai­nat­tiin joi­tain vir­ren sä­keis­tö­jä. Kir­joi­tin noi­ta vir­ren sä­kei­tä käyn­ti­kort­tie­ni ta­ka­puo­lel­le. Oli­sin ha­lun­nut ky­syä pu­hu­jal­ta nois­ta vir­ren sä­keis­töis­tä, mut­ta pu­hu­jat me­ni­vät vä­li­a­jal­la jo­hon­kin huo­nee­seen, ka­bi­net­tiin.”

Pu­hu­jat käyt­ti­vät mo­nes­ti us­ko­vai­sil­le tut­tu­ja sa­non­to­ja ja kä­sit­tei­tä. Pal­jon seu­rois­sa käy­neet tie­tä­vät, mitä tar­koi­te­taan ko­ti­sii­o­nil­la tai Kris­tuk­sen kirk­ko­lail­la.

”Aloin käy­dä seu­rois­sa muu­al­la­kin. Kä­vin ko­ti­paik­ka­kun­ta­ni li­säk­si lä­hi­rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­rois­sa. Kuun­te­lin pu­hei­ta, ja mi­nul­la oli edel­leen mo­nia ky­sy­myk­siä. Aloin ih­me­tel­lä, mik­si seu­ra­pu­heis­sa mai­ni­taan sana 'veri'. Myö­hem­min tut­kin Sii­o­nin lau­lu­ja ja to­te­sin, et­tä noin puo­les­sa lau­luis­ta esiin­tyi sana veri. Seu­rois­sa myös pu­hut­tiin ko­ti­sii­o­nis­ta. En osan­nut yh­dis­tää sitä mi­hin­kään, mut­ta päät­te­lin, et­tä se on joku ko­to­na ole­va esi­ne, esi­mer­kik­si iko­ni. Eräis­sä seu­rois­sa pu­hut­tiin Kris­tuk­sen kirk­ko­lais­ta. Ajat­te­lin, et­tä se var­maan tar­koit­taa sel­lais­ta sään­tö­kir­jaa, jos­sa ker­ro­taan mitä saa teh­dä ja mitä ei. Seu­ro­jen vä­li­a­jal­la me­nin usein sel­lai­siin pöy­tiin is­tu­maan, jois­sa oli mui­ta­kin. Esit­te­lin ai­na it­se­ni. En osan­nut kui­ten­kaan ky­syä miel­tä­ni as­kar­rut­ta­vis­ta asi­ois­ta näil­tä pöy­tä­ka­ve­reil­ta. Jo­ten­kin ajat­te­lin, et­tä ha­lu­an ky­syä niis­tä pu­hu­jil­ta. Sii­hen ei kui­ten­kaan tul­lut mah­dol­li­suut­ta. Kul­jin seu­rois­sa ai­na puku pääl­lä, kos­ka ajat­te­lin, et­tä seu­roi­hin ja kirk­koon men­nään juh­la­vaat­teis­sa.”

Seu­rois­sa kut­su­taan ih­mi­siä si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Ju­ma­lan las­ten rak­kaus ja ys­tä­väl­li­syys myös omal­ta osal­taan ovat kut­su­mas­sa ih­mi­siä ar­mo­val­ta­kun­taan.

”Mi­nua pu­hut­te­li voi­mak­kaas­ti se tapa, mi­ten us­ko­vai­set suh­tau­tui­vat mi­nuun ul­ko­puo­li­se­na. Hei­dän rak­kau­ten­sa veti voi­mak­kaas­ti puo­leen­sa. Sama asia nä­kyi kai­kis­sa niis­sä seu­ra­pai­kois­sa, jois­sa kä­vin. Oli ih­meel­lis­tä, et­tä näin sa­man­lais­ta oli joka pai­kas­sa.

Ko­men­nus­paik­ka­kun­nan seu­rois­sa huo­ma­sin, et­tä kym­me­nen penk­ki­ri­viä edes­tä oli mel­kein ai­na tyh­jä­nä. Siel­lä is­tui vain yk­si sa­nan­kuu­li­ja. Pää­tin men­nä hä­nen vie­reen­sä is­tu­maan. Sii­tä tuli tapa, ja näin tu­tus­tuin tuo­hon ys­tä­vään. Tuo ys­tä­vä sa­noi, et­tä olen huo­lis­sa­ni si­nus­ta. Usein seu­ro­jen ai­ka­na hän ky­syi, joko on ai­ka, et­tä hän sai­si saar­na­ta syn­nit an­teek­si. Lo­pul­ta tuli se päi­vä, jol­loin vas­ta­sin myön­tä­väs­ti. Tuo ys­tä­vä lait­toi kä­ten­sä ol­ka­pääl­le­ni ja saar­na­si evan­ke­liu­min. Sii­tä al­koi mi­nun kil­voi­tuk­se­ni Ju­ma­lan lap­se­na.

En­sim­mäi­sis­sä seu­rois­sa kuu­le­ma­ni vir­ren sa­nat as­kar­rut­ti­vat mi­nua, ja sel­vi­tin, mikä vir­si se oli, jota pu­hu­ja lai­na­si. Huo­ma­sin, et­tä nuo sa­nat oli­vat vir­res­tä 'Kir­kas­ta oi Kris­tus meil­le'. Vii­den­nen sä­keis­tön sa­nat vei­vät mi­nut tut­tui­hin muis­toi­hoin, myrs­kyi­sel­le me­rel­le. Myö­hem­min eräs seu­ra­kä­vi­jä, joka oli näh­nyt mi­nut en­sim­mäi­sen ker­ran seu­rois­sa, tuli ky­sy­mään, mitä kir­joi­tin nii­hin lap­pui­hin. Ker­roin, et­tä kir­joi­tin pu­hu­jan lai­naa­mia vir­ren sä­keis­tö­jä.”

– –

Is­tuin ys­tä­vä­ni vie­res­sä seu­ra­pen­kis­sä. Hä­nes­tä pais­toi le­vol­li­suus ja rau­ha. Ju­ma­la on syn­nyt­tä­nyt rak­kau­den toi­siin us­ko­vai­siin, ja ko­ti­sii­o­ni on löy­ty­nyt. Ko­to­na pöy­däl­lä ei ole sään­tö­kir­jaa, vaan sy­dä­mes­sä asu­va Pyhä Hen­ki oh­jaa elä­män va­lin­nois­sa; ar­mo on opet­ta­ja­na.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
VesaKumpula

”Tuli tuikkaa pärehessä”

16.12.2022 6.00
VesaKumpula

"Vaikka raha ei tuo onnea, kyllä se helpottaa elämää"

29.9.2022 6.10
VesaKumpula

Lapsi tuo siunauksen tullessaan – suurperheen isän ajatuksia

13.9.2022 6.00
VesaKumpula

Apua voi saada yllättävissä tilanteissa

5.8.2022 7.20
VesaKumpula

Tahdon

1.7.2022 6.00
VesaKumpula

Kummin tehtävä

28.5.2022 6.00
VesaKumpula

Ystävyys

2.5.2022 6.00
VesaKumpula

Kuolema koskettaa

3.3.2022 7.00
VesaKumpula

Myhäilevä hymy

17.1.2022 6.00
VesaKumpula

Kengät

24.11.2021 6.00
VesaKumpula

Seurapenkkimuistoja vuosikymmenten varsilta

3.11.2021 6.15
VesaKumpula

Käänteentekevä suviseuramatka

9.10.2021 6.00
VesaKumpula

Aivoverenkiertohäiriö

7.9.2021 7.00
VesaKumpula

Opistoa viidessä sukupolvessa

9.8.2021 7.00
VesaKumpula

Kelpuutammeko vain "hyvät" omiksi ystäviksemme?

8.7.2021 10.59
VesaKumpula

Sitä ihmistä en halua tavata koskaan

13.6.2021 7.05
VesaKumpula

Anna minulle aikaa!

11.5.2021 7.05
VesaKumpula

Onneksi olette olemassa, ystävät

18.4.2021 6.15
VesaKumpula

Yksin

18.3.2021 7.05
VesaKumpula

Iloa elämään

23.2.2021 7.00
VesaKumpula

Tahdon voima

5.2.2021 6.15
VesaKumpula

Älkää pelätkö

21.12.2020 6.05
VesaKumpula

Isä

7.11.2020 6.05
VesaKumpula

Jospa kuitenkin

18.10.2020 6.00
VesaKumpula

Työtä voi löytyä yllättävistä paikoista

2.10.2020 7.05
VesaKumpula

He saivat toisensa

20.7.2020 6.15
VesaKumpula

Yrittänyttä ei laiteta

13.6.2020 6.00
VesaKumpula

Kirje äidilleni

11.5.2020 6.35
VesaKumpula

Uusi normaali

18.4.2020 6.25
VesaKumpula

Kotipesän neljä vuosikymmentä

9.3.2020 6.15
VesaKumpula

Silmiä avaava kurssiviikonloppu

9.2.2020 6.30
VesaKumpula

Äiti

4.1.2020 6.01
24.4.2024

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2. Kor. 4:16

Viikon kysymys