JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Koulutiellä

3.11.2022 13.19

Juttua muokattu:

3.11. 13:22
2022110313222120221103131900

Jou­ni Le­so­nen

Suun­nit­te­lin, et­tä aloi­tan tä­män ker­ran blo­gi­ni en­sim­mäi­ses­tä työ­päi­väs­tä­ni 52 vuo­den ta­kaa. Hou­ku­tus hy­pä­tä vie­lä kau­em­mak­si oli kui­ten­kin niin vah­va, et­tä pää­dyin muis­te­le­maan en­sim­mäis­tä kou­lu­syk­sy­ä­ni kuu­den­kym­me­nen vuo­den ta­kaa.

Jos­kus sa­no­taan, et­tä vuo­det ei­vät ole vel­jiä kes­ke­nään. Mut­ta kyl­lä ne jon­kin ver­ran ovat. Syk­syi­sin päi­vät ly­he­ne­vät ja yöt pi­te­ne­vät ja sa­taa enem­män kuin sy­dän­ke­säl­lä. Sa­teet ovat ai­na­kin lop­pu­syk­sys­tä jo ko­vin vii­lei­tä. Lo­ka­kuus­sa Kai­nuun ja Poh­jois-Sa­von kor­keu­del­la näh­dään syk­syn en­sim­mäi­set lu­met, tai ai­na­kin rän­tää. Aa­mui­sin ra­pa­kot ovat jääs­sä, ja kyl­mi­nä aa­mui­na ka­toil­la on kuu­raa. Näin oli sil­loin kuu­si­kym­men­tä­lu­vul­la ja näin on nyt, ku­lu­va­na syk­sy­nä.

Mut­ta sitä kou­lu­tie­tä­ni mi­nun piti muis­tel­la. Odo­tin vuo­den 1962 syys­kuun en­sim­mäis­tä päi­vää jän­ni­tyk­sel­lä. Kou­lut al­koi­vat tuol­loin syys­kuun alus­sa. Lau­an­tait­kin oli­vat kou­lu­päi­viä, tosi ly­hyi­tä sel­lai­sia, sil­loin pääs­tiin vii­kon­lop­pu­va­paal­le kel­lo 13:n ai­koi­hin. En­sim­mäi­sen vii­kon päät­ty­es­sä muis­tan käy­nee­ni poi­mi­mas­sa puo­lu­koi­ta ko­tim­me ta­ka­na ole­vas­sa met­säs­sä. Har­mit­te­lin siel­lä, mi­ten jak­san odot­taa vii­kon­lo­pun yli kou­lun jat­ku­mis­ta. Odot­taa siis yh­den sun­nun­tai­päi­vän, joka jäi va­paak­si.

Hy­vin se vii­kon­lop­pu var­maan­kin meni. Ja mo­net sitä seu­raa­vat vii­kon­lo­put vuo­des­ta toi­seen. Muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua oli­vat lau­an­tait­kin jo va­pai­ta. Sii­hen­kin to­tuin, en­kä enää har­mi­tel­lut vii­kon­lo­pun pi­tuut­ta.

En enää ai­van tark­kaan muis­ta, mut­ta ole­tan, et­tä tie­don­ja­no­ni oli val­ta­va. Lu­ke­maan op­pi­mi­nen ava­si ai­van uu­den maa­il­man. Op­pi­kir­jo­jen li­säk­si kou­lul­la oli pie­ni kir­jas­to, jos­ta sai lai­na­ta kir­jo­ja ko­tiin. Tein niin usein.

Muu­ta­mas­sa vuo­des­sa en­sim­mäi­nen kou­lu jäi. Siir­ryin seu­raa­vaan, jos­ta sain kan­sa­lais­kou­lun lop­pu­to­dis­tuk­sen vuo­den 1970 tou­ko­kuun lo­pus­sa. Se oli ai­van ta­val­li­nen tou­ko­kuun lo­pun au­rin­koi­nen ja läm­min päi­vä.

Vii­den­tois­ta vuo­den ikäi­se­nä pää­sin mu­kaan työ­e­lä­mään. Vuo­den 1970 lo­ka­kuun en­sim­mäi­nen päi­vä val­ke­ni ko­le­an au­rin­koi­se­na. Olin jäl­leen kuin kou­lun­sa aloit­ta­va pie­ni poi­ka: ute­li­as, jän­nit­ty­nyt ja in­nois­sa­ni. Tu­le­va työ­paik­ka­ni oli huol­to­a­se­ma, jon­ne so­vin kah­den vuo­den op­pi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sen. Va­jaan kah­den vuo­den ai­ka­na opin pal­jon au­tois­ta, asi­a­kas­pal­ve­lus­ta ja kau­pan­käyn­nis­tä. Huol­to­myy­jää mi­nus­ta ei kui­ten­kaan tul­lut.

Vuo­den 1972 syk­syl­lä aloi­tin ”pos­ti­poi­ka­na”. Vi­ral­li­sem­pi ni­mi­tys oli pos­ti­mies, vaik­ka en­hän minä mi­kään mies vie­lä ol­lut. Mut­ta olin jäl­leen yh­tä in­nok­kaa­na, ute­li­aa­na ja val­mii­na op­pi­maan uut­ta. Pal­jon opin­kin nel­jäs­sä vuo­des­sa. Työn oheen kuu­lui myös opis­ke­lu. Tuol­ta ajal­ta jäi mie­leen koko Suo­men pos­ti­nu­me­ro­a­lu­eet. Vie­lä­kin – lä­hes 50 vuot­ta myö­hem­min – tie­dän, mis­tä paik­ka­kun­nas­ta pu­hu­taan, kun mai­ni­taan pos­ti­nu­me­ro 20100 tai 60100. Edel­li­nen on Tur­ku, jäl­kim­mäi­nen Sei­nä­jo­ki. Ou­lu on 90-al­kui­nen, ja Lap­pi al­kaa nu­me­rol­la 9.

Jou­duim­me tent­ti­mään nu­me­ro­a­lu­eet ko­keil­la. Pos­ti­mie­hen vi­ral­lis­ta tit­te­liä ei saa­nut, jos ei ko­keis­ta sel­vin­nyt hy­väk­sy­tys­ti. Pos­ti­au­toil­la kul­jim­me laa­joil­la alu­eil­la Kai­nuus­sa, Poh­jois-Sa­vos­sa, Poh­jois-Kar­ja­las­sa ja Poh­jois-Poh­jan­maal­la. Kel­tai­ses­ta, liik­ku­vas­ta pos­ti­au­tos­ta hei­tin pos­ti­nip­pu­ja kel­tai­siin laa­ti­koi­hin. Myin mat­ka­lip­pu­ja ja haas­te­lin asi­ak­kai­den kans­sa. Siel­lä­kin opin pal­jon, mitä on asi­a­kas­pal­ve­lu.

1970-lu­vun puo­li­vä­lis­sä tein vuo­den työ­reis­sun pa­pe­ri­ko­neel­le. Siel­lä ei tul­lut ih­mis­kon­tak­te­ja ei­kä asi­a­kas­pal­ve­lua. Huo­ma­sin vuo­des­sa, et­tä se ei ole mi­nun tu­le­va am­mat­ti­ni.

Seit­se­män työ­vuo­den jäl­keen, vuon­na 1977, aloi­tin taas ”alus­ta”: otin re­pun sel­kää­ni ja aloi­tin kou­lu­poi­ka­na. Eh­dot­to­mas­ti jän­ni­tin jäl­leen, olin in­nois­sa­ni ja ute­li­as op­pi­maan ai­van uut­ta.

Lä­hes kaik­ki kou­lu­tie­ni olen aloit­ta­nut syk­syl­lä. Kou­lu­vuo­den jäl­keen, kyl­män syk­syi­se­nä lo­ka­kuun kuu­ra-aa­mu­na aloi­tin Ka­jaa­nin pa­lo­lai­tok­sel­la uu­des­sa työs­sä, ute­li­aa­na ja in­nok­kaa­na sai­raan­kul­jet­ta­ja­na, ku­ten ni­mi­tys sil­loin kuu­lui. Ny­kyi­sin tun­nem­me hei­dät en­si­hoi­ta­ji­na.

Sii­tä tu­li­kin pit­kä­ai­kai­nen työ, var­si­nai­nen elä­män­teh­tä­vä­ni, jos­sa olin yli 42 vuot­ta. En­si­hoi­ta­ja, jos kuka, on asi­a­kas­pal­ve­li­ja. Ei ole yh­tään teh­tä­vää, et­tei kes­kus­tel­tai­si ih­mis­ten – po­ti­laan, omais­ten ja tois­ten hoi­ta­jien – kans­sa.

Taas on sa­man­lai­nen syk­sy kuin on ol­lut ai­em­min­kin. Run­sas vuo­si sit­ten vii­mei­nen työ­ni päät­tyi. Siir­ryin täy­sin pal­vel­lee­na seu­raa­vaan ”vir­kaa­ni”, eläk­keel­le. Olen jäl­leen op­pi­mas­sa uut­ta, mut­ta vie­lä­kin ute­li­aa­na ja in­nok­kaa­na, eh­kä jän­ni­tyk­seen ei enää ole syy­tä. Nyt on ai­kaa mo­nil­le sel­lai­sil­le asi­oil­le, joi­hin ei ol­lut mah­dol­li­suut­ta ai­em­min.

Kou­lu- ja työ­pol­ku­jen ää­rel­lä muis­te­len Väi­nö Ha­vak­sen ru­noa. Sii­hen on hyvä päät­tää tä­män­ker­tai­nen blo­gi­ni.


Olen taas yhä kou­lu­tiel­lä,

ujo köm­pe­lö poi­ka vain.

Koti kau­ka­na, muis­tot siel­lä.

Kivi al­la on an­tu­rain.


Runo päät­tyy kau­niis­ti ru­kouk­seen:


Tule, siu­naa mun kou­lu­tie­ni,

älä mie­hek­si kos­kaan tee.

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
JouniLesonen

Kolmekymmentäkuusi pylvästä takana

1.12.2023 6.00
JouniLesonen

"Tehkää kehtoja"

2.11.2023 6.00
JouniLesonen

"Salassa pidettävä"

10.10.2023 8.00
JouniLesonen

Hyvä todistus

2.9.2023 6.15
JouniLesonen

Sinulle saa huutaa

2.8.2023 14.15
JouniLesonen

Kiven aika

2.7.2023 6.00
JouniLesonen

Neljäs pyyntö

1.6.2023 6.00
JouniLesonen

Jalon kirjoittajan kynä

1.5.2023 6.00
JouniLesonen

Tässäkö se oli?

8.4.2023 6.00
JouniLesonen

"Jerusalem, jos sinut unohdan"

5.3.2023 6.00
JouniLesonen

Onko paha paikka?

6.2.2023 6.00
JouniLesonen

Mihin olet matkalla?

7.1.2023 7.00
JouniLesonen

Yhteinen kieli

1.12.2022 6.00
JouniLesonen

Tie

5.10.2022 6.15
JouniLesonen

Kuuskymmentä hummaa nokalla

2.9.2022 6.00
JouniLesonen

Hehkuva kukka ja koukkusormi

1.8.2022 7.00
JouniLesonen

Kun minä olin nuori

9.7.2022 6.00
JouniLesonen

Joka uniinsa uskoo

12.6.2022 6.15
JouniLesonen

Säästetään aikaa

6.5.2022 6.00
JouniLesonen

Täydellistä

16.4.2022 6.00
JouniLesonen

”Tähän päättyi kesä”

11.3.2022 6.00
JouniLesonen

Matkan kauneus

10.2.2022 6.00
JouniLesonen

Pitkä on matka

2.1.2022 7.30
JouniLesonen

Pois juoksee aika

4.12.2021 6.00
JouniLesonen

Elämänlanka ja karpalonkukka

23.10.2021 6.15
JouniLesonen

Mitähän tällä tehdään?

29.9.2021 8.00
JouniLesonen

Älä vastaa outoon numeroon

24.8.2021 7.00
JouniLesonen

Viaton kiisken poikanen

3.8.2021 7.00
JouniLesonen

Elämää pitempi tarina

2.7.2021 7.05
JouniLesonen

Varjoja ja valoa auringon alla

3.6.2021 7.00
JouniLesonen

Särkyvää

3.5.2021 7.05
JouniLesonen

Ja tintti lauloi

1.4.2021 7.05
JouniLesonen

Voimaannuttavia muistoja

4.3.2021 7.05
JouniLesonen

Romanttinen korpivaellus

28.1.2021 7.00
JouniLesonen

Varpuluuta

2.1.2021 6.05
24.4.2024

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2. Kor. 4:16

Viikon kysymys