JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kuin keväinen päivä

30.3.2020 6.20

Juttua muokattu:

30.3. 08:43
2020033008434120200330062000

Au­rin­ko pais­taa pil­vet­tö­mäl­tä tai­vaal­ta ja puh­taan val­kea, yöl­lä sa­ta­nut, uu­si lumi häi­käi­see niin, et­tä sil­miin sat­tuu. Het­ken ku­lut­tua on kuin joku sam­mut­tai­si va­lot. Mai­se­ma on har­maa ja täyn­nä tuu­les­sa len­tä­viä hiu­ta­lei­ta.

Mie­tin, et­tä ke­väi­nen päi­vä on jos­kus kuin ih­mis­mie­li, sa­maan het­keen kät­key­tyy sekä ilo et­tä kai­puu.

Nel­jä­kym­men­tä vuot­ta sit­ten sain pik­ku­sis­kon. Hä­nen syn­ty­mäs­tään en juu­ri­kaan muis­ta mi­tään, mut­ta mie­lee­ni on jää­nyt se, kun viik­koa ai­kai­sem­min muu­tim­me uu­teen, vas­ta ra­ken­net­tuun ko­tiin. Pie­nen mat­kan pää­hän, tien taak­se. Muut­to­a­pu­na oli­vat opis­ton po­jat, opis­ton trak­to­rin kera. Muu­tim­me siis opis­tol­ta omaan ko­tiin.

Muis­tan myös tuo­hon muut­to­ai­kaan liit­ty­vän har­mi­tuk­sen, kun serk­ku­tyt­tö eh­ti viet­tää vii­si­vuo­tis­synt­tä­rin­sä uu­des­sa ko­dis­saan, ihan mei­dän naa­pu­ris­sa, mut­ta mi­nun syn­ty­mä­päi­vää juh­lit­tiin van­has­sa ko­dis­sa, opis­tol­la.

Eh­kä oma syn­ty­mä­päi­vä oli vii­si­vuo­ti­aal­le mer­kit­tä­väm­mäl­tä tun­tu­va asia kuin pik­ku­sis­kon syn­ty­mä, kun tuo ti­lan­ne jäi mie­leen.

Nyt, kun pik­ku­sis­ko­ni täyt­ti vas­ti­kään 40 vuot­ta, olen ym­mär­tä­nyt, mi­ten tär­keä ih­mi­nen hän mi­nul­le on!

En pääs­syt sis­ko­ni syn­ty­mä­päi­vä­juh­liin, mut­ta sain ku­via siel­tä ja iloit­sin hä­nen on­nes­taan. Sa­mal­la tun­sin hai­keut­ta, kun en it­se pääs­syt mu­kaan.

Jäin miet­ti­mään, on­ko mi­nul­la oi­keus ker­toa oma kai­pauk­se­ni yh­des­sä­o­los­ta naut­ti­vil­le. Lai­men­nan­ko hei­dän ilo­aan, jos ker­ron? Vai it­ken­kö yk­sin, pii­los­sa, omaa yk­si­näi­syyt­tä­ni?

Ker­roin kui­ten­kin vä­hän tun­teis­ta­ni. Tar­koi­tuk­se­ni ei ol­lut la­tis­taa hei­dän ilo­aan, vaan ker­toa sii­tä, et­tä kai­paan hei­tä. Hei­dän seu­raan­sa, yh­des­sä­o­loa. Et­tä olen kii­tol­li­nen si­sa­ruk­sis­ta puo­li­soi­neen, sii­tä et­tä meil­lä on hy­vät vä­lit – muus­sa­kin mie­les­sä kuin maan­tie­teel­li­ses­ti, sa­dois­sa ki­lo­met­reis­sä!

Jäin myös miet­ti­mään sitä, et­tä voin­ko va­li­ta nä­kö­kul­ma­ni: ajat­te­len­ko, et­tä minä jään pait­si jos­tain vai huo­maan­ko sen, mitä mi­nul­la on. Voi­han ol­la, et­tä joku muu toi­voi­si it­sel­leen juu­ri sitä, mitä minä olen saa­nut.

Vuo­sia sit­ten eräs ys­tä­vä poh­ti juu­ri tuo­ta sis­kol­le­ni. Et­tä mi­nul­la on pal­jon sel­lais­ta, mitä moni ha­lu­ai­si elä­mään­sä.

Sil­loin­kin oli­vat muut si­sa­ruk­set ys­tä­vien kera yh­des­sä ja minä tääl­lä kau­ka­na yk­sin.

Tai en ol­lut yk­sin, mut­ta eh­kä yk­si­näi­nen. Se oli ai­kaa, kun vie­lä hain paik­kaa­ni tääl­lä poh­joi­ses­sa, uu­des­sa pai­kas­sa, ym­pä­ris­tös­sä, yh­tei­sös­sä.

Mi­nus­ta tuon ys­tä­vän, lap­suus­ko­ti­ni naa­pu­rin isän, aja­tuk­ses­sa oli vii­saut­ta – niin kuin hä­nen sa­nois­saan mo­nes­ti muul­loin­kin!

Anop­pi­ni, hän, jon­ka pa­ras mi­niä olen, ky­syi pari viik­koa sit­ten, et­tä olen­ko kos­kaan ka­tu­nut tän­ne tu­lo­a­ni. Li­sä­si vie­lä, et­tei tar­vit­se vas­ta­ta. Vas­ta­sin, ja mie­les­tä­ni re­hel­li­ses­ti: "En ole ka­tu­nut!"

Ai­na ei ole ol­lut help­poa, mut­ta tän­ne tu­lo­a­ni en ole ka­tu­nut. Koen sen suu­re­na joh­da­tuk­se­na. On­han tämä elä­mä­ni yh­den tai use­am­man­kin unel­ma­ni täyt­ty­mys.

Tääl­lä on koti ja rak­kai­ta ih­mi­siä. Tääl­lä viih­dyn. Yk­si­no­los­ta­kin olen op­pi­nut naut­ti­maan. Ja täs­sä­kin pä­tee se, et­tä on hyvä tyy­tyä on­neen­sa.

Unel­mien­sa eteen­hän kan­nat­taa teh­dä töi­tä ja näh­dä vai­vaa­kin.

Lap­set ja mies kuu­le­vat ja muis­ta­vat var­mas­ti toi­sen­lai­si­a­kin tun­te­muk­sia ja sa­no­mi­sia, jot­ka on sa­not­tu tur­me­luk­ses­sa ja vä­sy­nee­nä. Mut­ta mi­nua tun­tien he eh­kä osaa­vat kui­ta­ta ne äi­din tun­teen­pur­kauk­si­na tai pal­jon pu­hu­val­la vil­kai­sul­la sei­nä­ka­len­te­riin.

Ih­mis­mie­li, ai­na­kin mi­nun, on to­del­la­kin kuin ke­väi­nen päi­vä. Myrs­kyä ja au­rin­koa lo­mit­tain, va­roit­ta­mat­ta­kin.

Pal­jon vaa­di­taan kär­si­väl­li­syyt­tä, ym­mär­rys­tä, jous­toa, rak­kaut­ta ja an­teek­si­an­ta­mus­ta. Nii­tä on on­nek­si riit­tä­nyt, puo­lin ja toi­sin.

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
SallaPätsi

Ei tullut uutista

3.12.2022 6.00
SallaPätsi

Pörröisessä tukassa auringonpaisteen ilo

1.11.2022 6.00
SallaPätsi

Kesän kokemuksissa muistojen tulva

9.9.2022 10.05
SallaPätsi

Talkoilu verissä

6.6.2022 6.00
SallaPätsi

Elämä on tässä hetkessä

20.5.2022 6.00
SallaPätsi

Opettajana opiston kurssilla

11.4.2022 6.00
SallaPätsi

Kummittelua

12.2.2022 7.00
SallaPätsi

Vedetön vuodenalku

15.1.2022 6.00
SallaPätsi

Joulumietteitä

30.12.2021 12.00
SallaPätsi

Lasten oikeuksia

18.11.2021 6.00
SallaPätsi

Kassi-ihminen

16.11.2021 6.00
SallaPätsi

Hopeahäämatka

17.10.2021 6.00
SallaPätsi

Seuramatkahaaveita ja leiritahtoa

11.9.2021 7.00
SallaPätsi

Lohtu löytyy läheltä

1.8.2021 7.05
SallaPätsi

Karitsaterapiaa tähtitaivaan alla

13.5.2021 7.00
SallaPätsi

Tasa-arvopohdintoja lipputangon juurella

10.4.2021 7.00
SallaPätsi

Yhden hengen ryhmätyö

14.3.2021 7.05
SallaPätsi

Uusia ja vanhoja toiveita

3.2.2021 6.15
SallaPätsi

Odotusten joulukuu

30.12.2020 14.30
SallaPätsi

Monenlaisia enkeleitä

5.12.2020 7.05
SallaPätsi

Aikaa ei saa kiinni juoksemalla – vaan pysähtymällä

1.11.2020 6.05
SallaPätsi

Onnellisena elämänmittaisessa ihmissuhteessa

30.9.2020 10.05
SallaPätsi

Menneen kesän makustelua

24.8.2020 6.15
SallaPätsi

Jutellaan uskosta, välitetään

28.7.2020 6.30
SallaPätsi

Pala tuttua kattoa

24.6.2020 6.00
SallaPätsi

Ymmärtäväisiä sanoja

1.6.2020 6.00
SallaPätsi

Töitä nahkaverstaalla etäopiskelun tahdissa

27.4.2020 6.10
SallaPätsi

Kirje ystävälle

22.2.2020 6.25
SallaPätsi

Maailman lyhin ja mieluisin työmatka

20.1.2020 6.55
3.12.2022

Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Ps. 25:9

Viikon kysymys