JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kuin­ka pal­jon pi­tää jak­saa?

19.9.2021 7.00

Juttua muokattu:

20.9. 09:15
2021092009155520210919070000

Liisa Pelkonen-Lilvanen

Liisa Pelkonen-Lilvanen

Lil­va­nen-Pel­ko­nen Lii­sa

Olen tä­nään­kin koit­ta­nut jak­saa. Siis jak­saa ol­la rei­pas ja käy­dä töis­sä ja teh­dä ruo­kaa ja syö­dä. Ja kä­vin­pä­hän me­hu­a­se­mal­la­kin ja tu­lin siel­tä mu­ka­na­ni 63 lit­raa iha­naa ome­na­me­hua.

Ei­len­kin jak­soin ha­kea Lid­lis­tä muo­vin­tor­jun­ta­jouk­ko­jen eväät ja muut tal­koo­här­päk­keet, jak­soin teh­dä kan­te­le­lei­ri­kir­jeen ja töit­ten jäl­keen jak­soin miet­tiä, mi­ten ja­kaa työ­voi­ma en­si sun­nun­tain va­rain­han­kin­ta­lou­naan jär­jes­tä­mi­sek­si. Ope­tuk­sia en jak­sa­nut suun­ni­tel­la, mut­ta sen ver­ran kau­an olen tun­te­ja pi­tä­nyt, et­tä me­nee ne suun­nit­te­le­mat­ta­kin jos­kus. Jak­soin pyy­tää Tai­vaan Isäl­tä voi­mia äi­dil­le­ni, it­sel­le­ni ja mie­hel­le­ni jak­sa­mi­seen.

Mie­tin, et­tä kuin­ka pal­jon pi­tää jak­saa. Voi­si­ko vaan sa­noa, et­tei jak­sa. Ja jät­tää kaik­ki mui­den huo­lek­si. Vaik­ka Tai­vaan Isä on lu­van­nut an­taa voi­mia ja var­mas­ti an­taa­kin.

Kun mie­tin, mitä oli­si tär­kein­tä jak­saa, tu­len sii­hen tu­lok­seen, et­tä esi­mer­kik­si tä­nään on ol­lut tär­kein­tä jak­saa hoi­taa äi­tiä, kuun­nel­la Sii­o­nin lau­lu -cd ja si­lit­tää koi­raa. Niis­tä on tul­lut hyvä mie­li. Ei­kä ol­len­kaan vä­häi­sin mie­len­vir­kis­tys ol­lut se, kun en­ti­nen työ­ka­ve­ri tie­tä­mät­tä tä­män päi­vän olos­ta­ni lait­toi vies­tin: “Muis­tat­han, et­tä jos ah­dis­taa tai tur­haut­taa, mul­le voi ai­na soit­taa.”

Kun on tot­tu­nut sii­hen, et­tä jak­saa teh­dä ja aja­tel­la mo­nia asi­oi­ta, on tot­tu­nut ole­maan mu­ka­na kai­kes­sa mah­dol­li­ses­sa, on ai­na naut­ti­nut uu­sis­ta ju­tuis­ta ja ha­lun­nut op­pia ai­na li­sää, jak­sa­mi­sel­le on vai­kea ve­tää raja. Sit­ten yh­täk­kiä vaan huo­maa, et­tä ei jak­sa. Kun läh­tee aja­maan au­tol­la, koh­ta miet­tii, et­tä kum­paan suun­taan ris­teyk­ses­sä pi­tää­kään kään­tyä, mi­hin on­kaan nyt me­nos­sa. Kun pi­täi­si hoi­taa yk­si pu­he­lu, se pai­naa miel­tä mon­ta päi­vää, en­nen kuin sen saa teh­tyä. Vaik­ka en­nen on hoi­ta­nut kym­me­nen asi­aa päi­väs­sä hel­pos­ti. Kun yrit­tää lu­kea, muu­ta­man si­vun jäl­keen aja­tuk­set ovat juos­seet jo kym­me­niä ki­lo­met­re­jä pois kir­jan ta­pah­tu­mis­ta.

Olen huo­man­nut, et­tä vaik­ka ei ai­na jak­sa­kaan, sil­ti on pal­jon asi­oi­ta, jois­ta on on­nel­li­nen. Eh­kä pie­net

ilo­nai­heet huo­maa vä­hä­voi­mai­se­na pa­rem­min. Eh­kä ko­kee asi­oi­ta her­kem­min ja tun­teik­kaam­min. Ja tur­val­li­sel­ta tun­tuu, et­tä hius­kar­va­kaan ei pu­toa Ju­ma­lan tie­tä­mät­tä; voi luot­taa sii­hen et­tä kai­kel­la on tar­koi­tuk­sen­sa.

Huo­men­na ai­on men­nä mö­kil­lä käy­mään. Siel­lä voi is­tua ran­nas­sa, nuuh­kia nuo­ti­on sa­vua ja kat­sel­la jär­vel­le. Sitä jak­sai­sin teh­dä vaik­ka ai­na.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys