JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kuusivanhusten kaatuessa

17.2.2021 7.05

Juttua muokattu:

15.2. 14:41
2021021514412220210217070500

Vä­lil­lä ah­dis­taa tosi pal­jon luon­non puo­les­ta. Ja vaik­kei ai­na niin pal­jon ah­dis­tai­si­kaan, niin sit­ten kun ta­pah­tu­mat osu­vat omiin muis­toi­hin ja omaan lä­hiym­pä­ris­töön, tun­tuu joka ta­pauk­ses­sa pa­hal­ta. Yl­lät­tä­vän pa­hal­ta.

Kun puu­tar­hu­ri on is­tut­ta­nut kuu­si­ai­dan 96 vuot­ta sit­ten, ovat kuu­set tä­hän päi­vään men­nes­sä näh­neet jo kai­ken­lais­ta. Paik­ka on muu­ta­man sa­dan met­rin pääs­sä ky­läl­tä ja reu­nus­taa puu­tar­haa. Tai­mia on sil­lä reu­nal­la yli sata. Toi­sel­la puo­lel­la on kas­vi­huo­nei­ta ja toi­sel­la ku­rai­nen pie­ni tie.

Kuu­set oli­vat jo puo­les­sa vä­lis­sä ikään­sä, kun minä kul­jin kou­luun nii­den ohi. Tie­kin oli jo vä­hän le­ve­äm­pi, as­falt­ti­pin­tai­nen. Toi­sel­la puo­lel­la ei enää ol­lut puu­tar­haa vaan vii­si tor­ni­ta­loa, jois­ta yh­teen (lä­hin­nä kuu­sia ole­vaan) muu­tim­me vuon­na 1977.

Ei sitä lap­se­na sen kum­mem­min kuu­sia ajat­te­le, ne vaan ovat. Ai­dan­teen läpi kul­jet­tiin luis­te­le­maan nii­den toi­sel­la puo­lel­la ole­val­le ken­täl­le. Ei se ai­ta al­haal­ta enää ko­vin tuu­hea ol­lut, ihan run­gol­li­sia pui­ta niis­tä kuu­sis­ta oli kas­va­nut. Tal­vi­sin lu­met au­rat­tiin run­koi­hin kiin­ni ja teim­me nii­hin hie­no­ja lin­no­ja ja liu­ku­mä­kiä.

Ora­vat juok­sen­te­li­vat puis­sa, ras­taat ja pie­nem­mät­kin lin­nut löy­si­vät pesä- ja suo­ja­paik­ko­ja. Pi­tuut­ta kuu­sil­la al­koi ol­la jo kuu­si­ker­rok­si­sen ta­lon ver­ran. Le­veyt­tä jou­dut­tiin vä­hän kar­si­maan tien puo­lel­ta, et­tä au­tot mah­tui­vat kul­ke­maan. Tal­ven ai­ka­na ora­vat ja myrs­kyt pu­dot­te­li­vat kä­py­jä maa­han use­am­man kot­ti­kär­ryl­li­sen ver­ran.

Rei­lut 20 vuot­ta sii­nä asuin kuu­sien naa­pu­ri­na, myö­hem­min osa-ai­kai­ses­ti ai­na äi­din luo­na käy­des­sä­ni eli ny­ky­ään päi­vit­täin. Ei sitä ai­kui­se­na­kaan nii­tä kuu­sia sen kum­mem­min ole aja­tel­lut, en­nen kuin nyt kun nii­tä ei yh­täk­kiä enää ole­kaan.

Kau­pun­ki on ke­hit­ty­nyt ja laa­jen­tu­nut. Tiel­lä on lii­ken­net­tä niin pal­jon, et­tä vaa­ra­ti­lan­tei­ta syn­tyy usein. On tul­lut pa­kol­li­sek­si ra­ken­taa tien vie­rel­le kä­ve­ly- ja pyö­rä­tie. Sil­loin jol­la­kin kuu­si­ai­dal­la ei ole enää mi­tään mer­ki­tys­tä. Päi­väs­sä ai­ta oli men­nyt­tä.

Use­an tun­nin ajan ku­va­sin ja vi­de­oin pui­den kaa­toa. Joka puu vei men­nes­sään ikään kuin jo­tain mi­nus­ta, jo­tain lap­suu­des­ta­ni ja elä­mäs­tä­ni. Yl­lät­tä­en rin­taan tuli ah­dis­tus. Mi­hin ora­vat ja lin­nut nyt me­ne­vät? Mi­ten ih­mi­sil­lä on oi­keus noin vain tu­ho­ta puu­van­huk­sia? Mitä tar­koit­taa käs­ky vil­jel­lä ja var­jel­la?

Suru ja ah­dis­tus tuli yl­lä­tyk­se­nä it­sel­le­ni. Mi­ten olen voi­nut kiin­tyä kuu­siin niin pal­jon, et­tä re­a­goin noin voi­mak­kaas­ti! Olen­han it­se­kin kaa­ta­nut iso­ja pui­ta omaa met­sää­ni har­ven­ta­es­sa­ni. Ei­kä puil­la ole sie­lua, vaik­ka elä­viä ovat­kin. On­han siis ih­mis­ten tur­val­li­suus täs­sä ta­pauk­ses­sa tär­ke­äm­pi kuin kuu­set.

Il­lal­la kä­ve­lin hä­vi­te­tyn ai­dan vier­tä ja otin tal­teen kak­si ok­saa. Ai­on teh­dä niis­tä jo­tain kau­nis­ta muis­tok­si elä­mä­ni nä­kö­jään tär­keim­mis­tä kuu­sis­ta.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
LiisaLilvanen-Pelkonen

Nämä viikot olen elänyt muistoissa

29.11.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Näkökulmia

30.10.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Yllätin itseni!

11.9.2022 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kiitoslauluja ja ilonkyyneleitä

11.7.2022 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Varjoja keväässä

3.6.2022 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Uskollinen ystävä

27.4.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tallin haju

21.3.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

“Liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani”

16.12.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lomailua

8.11.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuinka paljon pitää jaksaa?

19.9.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siniritareita

14.8.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Hautausmaan rauhaa

18.7.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lilvasjärven onnea

9.6.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Suviseurasukkia odotellessa

27.4.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Itkemisen lahja

24.3.2021 8.51
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kalailo

24.1.2021 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Saamattomuutta

29.12.2020 6.10
LiisaLilvanen-Pelkonen

Muistelen isää

15.11.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

"Riemuitse, tytär Siionin!"

10.10.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kurkien siivittämänä syksyyn

18.9.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Opettajan huolet

19.8.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siipien kauneutta

16.7.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Äitiä ikävä

21.6.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tuoksuu keväälle

18.5.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kaakaota vuohenmaidon kera

20.4.2020 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Metsätöissä on mukavaa

20.3.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mökistä kodiksi

11.2.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mielessä jo kylvölaatikot ja taimet

22.1.2020 6.30
3.12.2022

Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Ps. 25:9

Viikon kysymys