JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kuu­si­van­hus­ten kaa­tu­es­sa

17.2.2021 7.05

Juttua muokattu:

15.2. 14:41
2021021514412220210217070500

Vä­lil­lä ah­dis­taa tosi pal­jon luon­non puo­les­ta. Ja vaik­kei ai­na niin pal­jon ah­dis­tai­si­kaan, niin sit­ten kun ta­pah­tu­mat osu­vat omiin muis­toi­hin ja omaan lä­hiym­pä­ris­töön, tun­tuu joka ta­pauk­ses­sa pa­hal­ta. Yl­lät­tä­vän pa­hal­ta.

Kun puu­tar­hu­ri on is­tut­ta­nut kuu­si­ai­dan 96 vuot­ta sit­ten, ovat kuu­set tä­hän päi­vään men­nes­sä näh­neet jo kai­ken­lais­ta. Paik­ka on muu­ta­man sa­dan met­rin pääs­sä ky­läl­tä ja reu­nus­taa puu­tar­haa. Tai­mia on sil­lä reu­nal­la yli sata. Toi­sel­la puo­lel­la on kas­vi­huo­nei­ta ja toi­sel­la ku­rai­nen pie­ni tie.

Kuu­set oli­vat jo puo­les­sa vä­lis­sä ikään­sä, kun minä kul­jin kou­luun nii­den ohi. Tie­kin oli jo vä­hän le­ve­äm­pi, as­falt­ti­pin­tai­nen. Toi­sel­la puo­lel­la ei enää ol­lut puu­tar­haa vaan vii­si tor­ni­ta­loa, jois­ta yh­teen (lä­hin­nä kuu­sia ole­vaan) muu­tim­me vuon­na 1977.

Ei sitä lap­se­na sen kum­mem­min kuu­sia ajat­te­le, ne vaan ovat. Ai­dan­teen läpi kul­jet­tiin luis­te­le­maan nii­den toi­sel­la puo­lel­la ole­val­le ken­täl­le. Ei se ai­ta al­haal­ta enää ko­vin tuu­hea ol­lut, ihan run­gol­li­sia pui­ta niis­tä kuu­sis­ta oli kas­va­nut. Tal­vi­sin lu­met au­rat­tiin run­koi­hin kiin­ni ja teim­me nii­hin hie­no­ja lin­no­ja ja liu­ku­mä­kiä.

Ora­vat juok­sen­te­li­vat puis­sa, ras­taat ja pie­nem­mät­kin lin­nut löy­si­vät pesä- ja suo­ja­paik­ko­ja. Pi­tuut­ta kuu­sil­la al­koi ol­la jo kuu­si­ker­rok­si­sen ta­lon ver­ran. Le­veyt­tä jou­dut­tiin vä­hän kar­si­maan tien puo­lel­ta, et­tä au­tot mah­tui­vat kul­ke­maan. Tal­ven ai­ka­na ora­vat ja myrs­kyt pu­dot­te­li­vat kä­py­jä maa­han use­am­man kot­ti­kär­ryl­li­sen ver­ran.

Rei­lut 20 vuot­ta sii­nä asuin kuu­sien naa­pu­ri­na, myö­hem­min osa-ai­kai­ses­ti ai­na äi­din luo­na käy­des­sä­ni eli ny­ky­ään päi­vit­täin. Ei sitä ai­kui­se­na­kaan nii­tä kuu­sia sen kum­mem­min ole aja­tel­lut, en­nen kuin nyt kun nii­tä ei yh­täk­kiä enää ole­kaan.

Kau­pun­ki on ke­hit­ty­nyt ja laa­jen­tu­nut. Tiel­lä on lii­ken­net­tä niin pal­jon, et­tä vaa­ra­ti­lan­tei­ta syn­tyy usein. On tul­lut pa­kol­li­sek­si ra­ken­taa tien vie­rel­le kä­ve­ly- ja pyö­rä­tie. Sil­loin jol­la­kin kuu­si­ai­dal­la ei ole enää mi­tään mer­ki­tys­tä. Päi­väs­sä ai­ta oli men­nyt­tä.

Use­an tun­nin ajan ku­va­sin ja vi­de­oin pui­den kaa­toa. Joka puu vei men­nes­sään ikään kuin jo­tain mi­nus­ta, jo­tain lap­suu­des­ta­ni ja elä­mäs­tä­ni. Yl­lät­tä­en rin­taan tuli ah­dis­tus. Mi­hin ora­vat ja lin­nut nyt me­ne­vät? Mi­ten ih­mi­sil­lä on oi­keus noin vain tu­ho­ta puu­van­huk­sia? Mitä tar­koit­taa käs­ky vil­jel­lä ja var­jel­la?

Suru ja ah­dis­tus tuli yl­lä­tyk­se­nä it­sel­le­ni. Mi­ten olen voi­nut kiin­tyä kuu­siin niin pal­jon, et­tä re­a­goin noin voi­mak­kaas­ti! Olen­han it­se­kin kaa­ta­nut iso­ja pui­ta omaa met­sää­ni har­ven­ta­es­sa­ni. Ei­kä puil­la ole sie­lua, vaik­ka elä­viä ovat­kin. On­han siis ih­mis­ten tur­val­li­suus täs­sä ta­pauk­ses­sa tär­ke­äm­pi kuin kuu­set.

Il­lal­la kä­ve­lin hä­vi­te­tyn ai­dan vier­tä ja otin tal­teen kak­si ok­saa. Ai­on teh­dä niis­tä jo­tain kau­nis­ta muis­tok­si elä­mä­ni nä­kö­jään tär­keim­mis­tä kuu­sis­ta.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää.Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies