JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kyl­lä minä niin mie­le­ni pa­hoi­tan

15.3.2020 6.20

Juttua muokattu:

16.3. 15:40
2020031615400420200315062000

Sii­tä minä mie­le­ni pa­hoi­tan, kun joka pai­kas­sa on lii­kaa ta­va­raa.

En­ti­van­ha­nen köy­hyys tai­si ol­la ar­vok­kaam­paa kuin mil­le se sil­loin tun­tui. Ta­val­li­nen köy­hä ih­mi­nen oli ai­ka nor­maa­li ih­mi­nen. Muut­kin kul­ki­vat pe­ri­tyis­sä vaat­teis­sa, ja uu­si ta­va­ra toi tyy­ty­väi­sen mie­len. Ja tur­has­ta oli mah­dol­li­suus luo­pua, kun saat­toi teh­dä iloi­sek­si jon­kun, jol­le voi lah­joit­taa van­han pu­se­ron­sa.

Toki vaih­toa on edel­leen. Päi­vä­seu­rois­sa pyö­räh­tää nuo­ren äi­din kas­sis­ta toi­sen äi­din kas­siin muo­vi­pus­sil­li­nen (tai ny­kyi­sin kan­gas­kas­sil­li­nen!) haa­la­rei­ta ja pie­nek­si jää­nei­tä ken­kiä. Ko­to­na lap­si ve­täi­see vik­ke­läs­ti kas­sin au­ki, nuuh­kai­see ja to­te­aa, et­tä nämä ovat Es­poos­ta. Il­mei­ses­ti lap­si op­pii tun­nis­ta­maan eri per­hei­den pe­su­ai­nei­den tuok­sun.

Ker­ran ja­oin tal­vi­lo­ma­ni kah­tia: en­sin olin Sa­vos­sa su­ku­lais­per­hees­sä, sit­ten Ou­lun puo­les­sa isos­sa lap­si­per­hees­sä. Al­ku­lo­mas­ta päi­vit­te­lim­me kä­lyn kans­sa hei­dän ko­me­roi­taan: yli­mää­räis­tä vaa­tet­ta oli pal­jon, kun lap­set oli­vat taas kas­va­neet ulos vaat­teis­taan.

In­nos­tuim­me sii­vo­a­maan. Suu­ri jä­te­säk­ki täyt­tyi no­pe­as­ti. Sit­ten käly au­kai­si mie­hen­sä kaa­pin: hä­nel­lä oli usei­ta pu­ku­ja, jot­ka oli­vat jää­neet uu­dem­pien jal­koi­hin. Jäl­kim­mäi­sen vie­rai­lu­paik­ka­ni isä oli vas­ta ase­tet­tu pu­hu­jak­si. Hän siis tar­vit­si uu­sia pu­ku­ja.

Jä­te­säk­ki avat­tiin. Ja sit­ten vie­lä uu­del­leen, kun in­ven­toim­me pai­ta­kaa­pin. Ni­pin na­pin pus­sin suu saa­tiin kiin­ni. Käly vei mi­nut lin­ja-au­tol­le. Sitä en­nen avat­tiin säk­ki vie­lä ker­ran, kun hän muis­ti kra­vat­ti­va­ras­ton.

Kul­jet­ta­ja nos­te­li jo tois­ten kap­säk­ke­jä ruu­maan. Ne oli­vat eri­nä­köi­siä kuin jä­te­säk­ki­ni. Hä­pe­sin ”ros­ka­pus­si­a­ni” ja yri­tin ke­ven­tää ti­lan­net­ta:

– Varo, et­tei kiil­to­nah­ka­lauk­kuu­ni tule naar­mua.

Kul­jet­ta­ja vil­kai­si säk­ki­ni sol­mua ja to­te­si:

– Koha ee luk­ko aa­keis.

Noi­den vaat­tei­den koh­dal­la kävi hy­vin. Ne löy­si­vät uu­den tyy­ty­väi­sen omis­ta­jan.

Mut­ta pal­jon meil­lä ny­kyih­mi­sil­lä oli­si pa­ran­net­ta­vaa suh­tau­tu­mi­ses­sa käy­tet­tyi­hin ta­va­roi­hin. Lu­ke­mat­to­mis­ta lu­ke­mat­to­mis­ta kir­jois­ta (lu­e­tuis­ta­kin, jol­len it­se aio lu­kea nii­tä uu­del­leen) on kuu­lem­ma ero­tet­ta­va kan­net ener­gi­a­jät­tee­seen ja vie­tä­vä si­säl­tö pa­pe­rin­ke­räyk­seen.

Erääs­tä kau­niis­ta le­nin­gis­tä­ni, jota olin käyt­tä­nyt vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen, rip­pi­kou­lu­tyt­tö ar­ve­li, et­tä mi­nul­la oli ol­lut sel­lai­nen jo hä­nen äi­tin­sä rip­pi­ku­vas­sa. Kirp­pu­to­rin pi­tä­jä puo­les­taan to­te­si sa­mai­ses­ta vaa­te­kap­pa­lees­ta, et­tä sort­ti­a­se­ma ot­taa il­mai­sek­si vas­taan tie­tyn mää­rän puh­tai­ta lump­pu­ja.

Mi­ten se Sa­nan­las­ku­jen kir­jan te­ki­jä sa­noo­kaan: ”Älä köy­hyyt­tä, älä rik­kaut­ta mi­nul­le an­na; an­na mi­nul­le ra­vin­nok­si mää­rä­o­sa­ni lei­pää” (Snl. 30:8). Sil­loin ei tar­vit­se pa­hoit­taa miel­tään omas­ta ei­kä toi­sen va­ral­li­suu­des­ta tai va­rat­to­muu­des­ta.

KirstiWallenius-Riihimäki
Olen eläkkeellä oleva uskonnon ja psykologian opettaja. Työurani loppupuolella menin naimisiin ja sain suuren perheen. Nyt lapset ovat siirtyneet keski-ikään. Heidän eri-ikäisten lastensa elämään sopeutumista seuraan siinä määrin kuin he sen sallivat. Itse aloittelen yhdeksättä vuosikymmentäni. Kaiken ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa ja osin sen kirvoittamana seuraan nyt uteliaana omaa vanhenemistani. Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen kirsti.riihimaki@gmail.com
30.10.2020

Her­ra, si­nua ylis­tä­kööt kaik­ki luo­tu­si, us­kol­li­set pal­ve­li­ja­si kiit­tä­kööt si­nua! Ju­lis­ta­koot he val­ta­kun­ta­si kun­ni­aa, ker­to­koot mah­ta­vis­ta te­ois­ta­si. Ps. 145:10–11

Viikon kysymys