JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Lasten oikeuksia

18.11.2021 6.00

Juttua muokattu:

17.11. 15:03
2021111715034320211118060000

Sal­la Pät­si

Lap­sen oi­keuk­sien päi­vän lä­hei­syy­des­sä mie­tin jäl­leen ker­ran, mitä se tar­koit­taa. Omia oi­keuk­si­aan lap­se­na – tai nyt ai­kui­se­na – ei tule sy­väl­li­sem­min mo­nes­ti­kaan aja­tel­tua, kun koen, et­tä ai­na­kin minä olen saa­nut syn­tyä ja kas­vaa yl­tä­kyl­läi­syy­den ja oi­keuk­sien kes­kel­lä. Ei tule aja­tel­tua, et­tä moni meil­le suo­ma­lai­sil­le it­ses­tään­sel­vyyk­si­nä pi­tä­mis­täm­me asi­ois­ta ei ole lä­hes­kään kai­kil­le maa­il­man ih­mi­sil­le saa­vu­tet­ta­vis­sa. Tai ai­na­kin se on suu­ren työn ja jos­kus hen­ge­nu­han­kin ta­ka­na.

Mie­les­tä­ni lap­sen oi­keuk­siin kuu­lui­si myös sa­no­ma ar­mol­li­ses­ta Ju­ma­las­ta, Jee­suk­ses­ta syn­tiem­me so­vit­ta­ja­na, suo­je­lu­sen­ke­leis­tä ja tur­val­li­ses­ta il­ta­ru­kouk­ses­ta. Ilol­la kuun­te­lin pa­rin nuo­ren ko­ke­muk­sia ja muis­to­ja us­ko­vai­ses­ta lap­suus­ko­dis­ta. He ker­toi­vat, et­tä vaik­ka ei­vät täl­lä het­kel­lä us­ko sa­mal­la lail­la kuin van­hem­pan­sa, eri­tyi­ses­ti kuun­nel­les­saan ka­ve­rei­den­sa jut­tu­ja omis­ta ko­ti­o­lois­taan tai käy­des­sään hei­dän ko­deis­saan he ovat tosi kii­tol­li­sia saa­mas­taan kas­va­tuk­ses­ta, tur­val­li­ses­ta ko­dis­ta ja il­ta­ru­kouk­ses­ta. He ko­ke­vat, et­tä se kan­taa hei­tä edel­leen.

On joku suu­rem­pi tur­va, jo­hon voi luot­taa. On koti, jos­sa ra­kas­te­taan ja vä­li­te­tään heis­tä juu­ri sel­lai­si­na kuin ovat. Vaik­ka hei­dän elä­män­tyy­lin­sä ja -va­lin­tan­sa tuo­vat­kin ko­ti­vä­el­le mur­het­ta, he ko­ke­vat, et­tä sil­ti heis­tä vä­li­te­tään. He ko­ke­vat esi­mer­kik­si ol­leen­sa yl­lät­ty­nei­tä van­hem­pien­sa su­vait­se­vai­ses­ta suh­tau­tu­mi­ses­ta va­lin­toi­hin­sa.

Myös sii­tä ilah­duin, kun kuu­lin, et­tä he ha­lu­a­vat puo­lus­taa van­hem­pien­sa us­koa ja kor­jaa­vat mui­den vää­riä pu­hei­ta, "kos­ka tämä on asia, jon­ka minä tie­dän sii­nä po­ru­kas­sa par­hai­ten!" He ei­vät kan­na kat­ke­ruut­ta ko­ti­aan koh­taan, vaan ar­vos­ta­vat sitä ja keh­taa­vat sen sa­no­a­kin. Oli­pa sitä joku ai­kui­nen­kin ih­me­tel­lyt.


Minä koen kai­ken tuon kuu­le­ma­ni hy­vä­nä, kos­ka us­ko­vai­si­na van­hem­pi­na me ha­lu­am­me an­taa lap­sil­lem­me pa­ras­ta mitä voim­me. Em­me tyr­ky­tä em­me­kä pa­ko­ta. Yri­täm­me ym­mär­tää sen­kin, et­tä lap­sem­me va­lin­nat ei­vät ole mei­dän va­lin­to­jam­me. Vaik­ka, kiel­tä­mät­tä, on se niin­kin, ku­ten eräs äi­ti sa­noi: "Omien las­ten us­kon kiel­tä­mi­nen lait­taa oman­kin us­kon ko­e­tuk­sel­le, tun­tuu, et­tä us­ko­mi­sen ilo ka­to­aa. Miet­tii, on­ko kas­va­tuk­se­ni men­nyt ihan huk­kaan".

Voin­pa sa­noa yh­te­nä us­kon­sa kiel­tä­nei­den las­ten van­hem­pa­na, et­tä on­nek­si kaik­ki aja­tuk­set ei­vät näy ulos­päin. On­nek­si jos­kus eh­tii etu­kä­teen miet­tiä omia re­a­goi­mi­si­aan asi­oi­hin. Ja on­nek­si vää­rät sa­no­mi­set ja te­ke­mi­set saa so­pia ja koit­taa unoh­taa, puo­lin ja toi­sin. Epä­us­koi­sen­kin kans­sa voi an­taa ja saa­da an­teek­si, niin olen ko­ke­nut, sy­dä­mes­tään as­ti. Ja jat­kaa puh­taal­ta pöy­däl­tä. Vaik­ka evan­ke­liu­mi puut­tuu­kin. Hoi­taa asi­at asi­oi­na ja ol­la ar­mol­li­nen it­sel­le ja toi­sel­le.


Lap­sen oi­keuk­siin kuu­luu saa­da elää lap­se­na, il­man suu­rem­pia ai­kuis­ten huo­lia. Saa­da elää huo­le­ton­ta elä­mää, leik­kien. Kuul­la sa­tu­ja, pe­la­ta pe­le­jä tois­ten ih­mis­ten kans­sa, ol­la vaan, tai ju­tel­la ja poh­tia elä­män suu­ri­a­kin asi­oi­ta. Saa­da vas­tauk­sia, ikäi­sel­leen so­pi­via. Saa­da tur­vaa ja sy­liä. Puh­taut­ta ja läm­pöä. Ja toi­vo­en sitä, et­tä "un­ta ja näl­kää riit­täi­si", ku­ten mie­he­ni mo­nes­ti sa­noo.

Mei­dän per­hees­sä se on ol­lut isi, joka on "pus­so­tel­lut ja ha­li­nut" lap­sia. Ja jos­kus reis­su­työs­sä, viik­ko­ja­kin pois ko­toa ol­tu­aan, isi sai kuul­la lap­sen suus­ta kom­men­tin "Äi­ti ei kos­kaan pus­sot­te­le. Mut­ta äi­ti sen si­jaan lu­kee meil­le!"

Tuo oli mi­nul­le ai­ka py­säyt­tä­vä kom­ment­ti. Ja se on tosi. Mi­nul­le lä­hei­syy­den osoit­ta­mi­nen on vai­ke­aa. Kos­ket­ta­mi­nen. Oman­kin lap­sen sy­liin ot­ta­mi­nen. Mut­ta minä ko­e­tan vä­lit­tä­mi­sen osoit­taa jo­ten­kin muu­ten. Ku­ten lu­ke­mal­la ää­neen sa­tu­ja ja ker­to­muk­sia, joi­ta ra­kas­tan. Lu­ke­mal­la il­ta­ru­kouk­sen, sa­man, jota kuu­lem­ma jo äi­di­näi­ti­ni luki. Siu­naa­mal­la, lau­la­mal­la ja jut­te­le­mal­la. Ko­e­tan ope­tel­la myös ole­maan hil­jaa ja kuun­nel­la, mitä lap­sel­la on oi­ke­as­ti asi­aa. An­taa ai­kaa.


Il­ta­ru­kous on tär­keä ja yh­dis­tä­vä­kin asia. Olin oman tyt­tö­ni ja vel­je­ni ty­tön kans­sa mö­kil­lä yö­tä ja vä­hän mie­tin, viit­sin­kö vie­lä sen ikäi­sil­le ää­neen lu­kea il­ta­ru­kouk­sen. Aloi­tin, ja myös vel­jen­tyt­tö yh­tyi sii­hen. Huo­ma­sin, et­tä meil­lä on­kin sama il­ta­ru­kous. Ja ilok­se­ni olen huo­man­nut, et­tä use­am­mal­la serk­ku­ni per­heel­lä on myös! Ajat­te­len, et­tä mum­mon ru­kous on kan­ta­nut tän­ne as­ti. Voi­ko mum­mo pa­rem­paa pe­rin­töä jäl­ki­pol­vil­le an­taa­kaan? Oi­keu­den il­ta­ru­kouk­seen, jos­sa it­se ai­na­kin toi­si­naan ru­koi­len koko maa­il­man puo­les­ta! Olen ko­ke­nut, et­tä ai­kui­se­na­kin sii­tä saa rau­han ja moni asia aset­tuu uo­miin­sa. Voi aja­tel­la tur­val­li­ses­ti: "Jos Ju­ma­la suo, sitä taik­ka tätä saam­me teh­dä… Ei­kä mei­dän tar­vit­se huo­leh­tia asi­ois­ta, jot­ka ei­vät ole mei­dän kä­sis­säm­me!"

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
SallaPätsi

Lohiranta vaikenee blogien osalta

30.12.2022 7.00
SallaPätsi

Ei tullut uutista

3.12.2022 6.00
SallaPätsi

Pörröisessä tukassa auringonpaisteen ilo

1.11.2022 6.00
SallaPätsi

Kesän kokemuksissa muistojen tulva

9.9.2022 10.05
SallaPätsi

Talkoilu verissä

6.6.2022 6.00
SallaPätsi

Elämä on tässä hetkessä

20.5.2022 6.00
SallaPätsi

Opettajana opiston kurssilla

11.4.2022 6.00
SallaPätsi

Kummittelua

12.2.2022 7.00
SallaPätsi

Vedetön vuodenalku

15.1.2022 6.00
SallaPätsi

Joulumietteitä

30.12.2021 12.00
SallaPätsi

Kassi-ihminen

16.11.2021 6.00
SallaPätsi

Hopeahäämatka

17.10.2021 6.00
SallaPätsi

Seuramatkahaaveita ja leiritahtoa

11.9.2021 7.00
SallaPätsi

Lohtu löytyy läheltä

1.8.2021 7.05
SallaPätsi

Karitsaterapiaa tähtitaivaan alla

13.5.2021 7.00
SallaPätsi

Tasa-arvopohdintoja lipputangon juurella

10.4.2021 7.00
SallaPätsi

Yhden hengen ryhmätyö

14.3.2021 7.05
SallaPätsi

Uusia ja vanhoja toiveita

3.2.2021 6.15
SallaPätsi

Odotusten joulukuu

30.12.2020 14.30
SallaPätsi

Monenlaisia enkeleitä

5.12.2020 7.05
SallaPätsi

Aikaa ei saa kiinni juoksemalla – vaan pysähtymällä

1.11.2020 6.05
SallaPätsi

Onnellisena elämänmittaisessa ihmissuhteessa

30.9.2020 10.05
SallaPätsi

Menneen kesän makustelua

24.8.2020 6.15
SallaPätsi

Jutellaan uskosta, välitetään

28.7.2020 6.30
SallaPätsi

Pala tuttua kattoa

24.6.2020 6.00
SallaPätsi

Ymmärtäväisiä sanoja

1.6.2020 6.00
SallaPätsi

Töitä nahkaverstaalla etäopiskelun tahdissa

27.4.2020 6.10
SallaPätsi

Kuin keväinen päivä

30.3.2020 6.20
SallaPätsi

Kirje ystävälle

22.2.2020 6.25
SallaPätsi

Maailman lyhin ja mieluisin työmatka

20.1.2020 6.55
13.10.2024

Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla.” Matt. 22:1–3

Viikon kysymys