JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Muis­te­len isää

15.11.2020 7.30

Juttua muokattu:

13.11. 14:53
2020111314531120201115073000

Olin to­ka­luok­ka­lai­nen, kun isä kuo­li. Mi­nul­la on hy­vin vä­hän muis­ti­ku­via niis­tä päi­vis­tä. Muis­tan kui­ten­kin, mi­ten odo­tin sis­ko­ni kans­sa sai­raa­lan käy­tä­väs­sä, kun äi­ti kävi vii­mei­sen ker­ran teho-osas­tol­la isää kat­so­mas­sa. Mei­tä ei var­maan­kaan pääs­tet­ty huo­nee­seen tai sit­ten äi­ti ajat­te­li, et­tä on pa­rem­pi, et­tem­me näe isää sai­ras­vuo­teel­la. En tie­dä, oli­ko se hyvä vai huo­no rat­kai­su.

Isä ha­lu­si kuo­lin­vuo­teel­laan us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si. Hän ker­toi asi­oi­taan ja sa­lai­suuk­si­a­kin. Hä­nen kil­voi­tuk­sen­sa mat­ka ei ol­lut pit­kä, kos­ka jo seu­raa­va­na aa­mu­na äi­ti ker­toi, et­tä isää ei enää ole. Mi­nua tie­ten­kin al­koi it­ket­tä­mään, eh­kä sik­si et­tä äi­ti it­ki.

Äi­ti oli vie­lä il­lal­la pyy­tä­nyt mei­tä­kin ru­koi­le­maan il­ta­ru­kouk­ses­sa Tai­vaan Isäl­tä, et­tä isä vie­lä pa­ra­ni­si. Muis­tan, kun sän­gys­sä kat­se­lin ja si­lit­te­lin sei­näl­lä ole­vaa peu­ra­go­be­lii­nia. Olo oli epä­var­ma, kos­ka mi­nun muis­ti­ku­va­ni isäs­tä oli­vat vä­hän pe­lot­ta­via ja su­rul­li­sia, en­hän ol­lut koko eli­nai­ka­na­ni näh­nyt isää us­ko­vai­se­na. Vii­me ai­koi­na olim­me usein läh­te­neet äi­din kans­sa mum­mon luo vii­kon­lo­puk­si, jos isä ei tul­lut ajois­sa ko­tiin töis­tä. Se tar­koit­ti sitä, et­tä isä oli jää­nyt ra­vin­to­laan ja ko­tiin tul­les­saan pu­hui­si ko­val­la ää­nel­lä ja ok­sen­tai­si ja oli­si pe­lot­ta­va, vaik­ka ei hän kos­kaan meil­le ol­lut paha.

Su­ru­aa­mu­na olin läh­dös­sä kou­luun, mut­ta äi­ti sa­noi, et­tei tar­vit­se men­nä. Muis­tan kun läh­dim­me sit­ten kaup­paan, ja näin siel­lä ty­tön, joka oli kans­sa­ni sa­mal­la luo­kal­la. En pu­hu­nut hä­nel­le kau­pas­sa mi­tään. Seu­raa­va­na päi­vä­nä sit­ten me­nin nor­maa­lis­ti kou­luun, ja opet­ta­ja ky­syi, mik­sen ol­lut ei­len kou­lus­sa, vaik­ka olin ol­lut kau­pas­sa aa­mul­la. Ker­roin sii­nä koko luo­kan kuul­len, et­tä isä kuo­li. Jäl­keen­päin mie­tin, mik­sei äi­ti il­moit­ta­nut sitä opet­ta­jal­le, mut­ta luul­ta­vas­ti syy oli se, et­tei meil­lä ol­lut pu­he­lin­ta vie­lä sil­loin.

En ole oi­kein kos­kaan osan­nut naut­tia isän­päi­väs­tä. En muis­ta, juh­lit­tiin­ko sitä mi­ten­kään isän elä­es­sä, mut­ta ai­na­kin sen jäl­keen se oli vä­lil­lä stres­sin­kin ai­he, kos­ka kou­lus­sa piti teh­dä isän­päi­vä­kort­ti. Opet­ta­ja sa­noi, et­tä voit­han vie­dä kor­tin vaik­ka hau­dal­le.

Kun on tul­lut enem­män ikää, on al­ka­nut muis­ta­maan enem­män hy­viä muis­to­ja isäs­tä: sitä kuin­ka hän ha­lu­si hy­vää toi­sil­le, oli ah­ke­ra työs­sään, huo­leh­ti et­tä meil­lä oli ai­na kaik­kea, mitä tar­vit­tiin.

Jos­kus ku­vit­te­len, mil­lais­ta mei­dän elä­mä oli­si ol­lut, jos isä oli­si vie­lä saa­nut elin­päi­viä us­ko­vai­se­na. Oli­sim­me men­neet koko per­heel­lä seu­roi­hin ja meil­lä oli­si käy­nyt us­ko­vai­sia ky­läs­sä, mui­ta­kin kuin su­ku­lai­sia. En oli­si tun­te­nut it­se­ä­ni niin eri­lai­sek­si. Mut­ta us­kon, et­tä näin oli pa­ras ja isä odot­taa mei­tä ja sitä päi­vää, kun saam­me kaik­ki käy­dä ikui­seen iloon tai­vaan kun­ni­aan.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää.Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys