JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Nämä viikot olen elänyt muistoissa

29.11.2022 6.00

Juttua muokattu:

25.11. 12:23
2022112512231020221129060000

Lii­sa Lil­va­nen-Pel­ko­nen

Vii­me viik­koi­hin on mah­tu­nut mo­nen­lai­sia tun­te­muk­sia. En­sin iloa ja hel­po­tus­ta, sit­ten ah­dis­tus­ta, ikä­vää, huol­ta, pal­jon muis­to­ja ja jon­kin ver­ran myös tun­tei­ta, joi­ta ei osaa sa­noit­taa. Ne vain ryöp­säh­tä­vät jo­nain päi­vän het­ke­nä yl­lät­tä­en il­moil­le, ja huo­maan it­ke­vä­ni.

Ilo ja hel­po­tus tu­li­vat sii­tä, kun äi­ti sai van­hain­ko­ti­pai­kan hy­väs­tä van­hain­ko­dis­ta mel­ko lä­hel­tä mi­nun asun­to­a­ni, mikä tar­koit­taa sitä, et­tä voin käy­dä päi­vit­täin äi­tiä pi­ris­tä­mäs­sä ja ul­koi­lut­ta­mas­sa. Ja hel­pot­taa­han se mi­nun­kin ar­ke­a­ni, kun ei tar­vit­se koko ajan ol­la val­miu­des­sa tie­tä­es­sä­ni, et­tä äi­ti ei jou­du ole­maan yk­sin.

Elän yleen­sä joko tu­le­vai­suu­des­sa tai ny­ky­het­kes­sä, to­del­la har­voin men­nei­syy­des­sä, mut­ta nämä vii­kot olen elä­nyt myös muis­tois­sa. Olen tyh­jen­tä­nyt äi­din ker­ros­ta­lo­a­sun­non, jos­sa it­se­kin asuin yk­si­tois­ta­vuo­ti­aas­ta noin kol­me­kymp­pi­sek­si. Sen jäl­keen olen lä­hes päi­vit­täin, tai ai­na­kin vii­koit­tain, käy­nyt siel­lä 25 vuo­den ajan. Ihan vii­me vuo­si­na olen käy­nyt mon­ta ker­taa päi­väs­sä.

Olen iloi­nen, kun äi­ti on vie­lä ole­mas­sa ja voin ja­kaa muis­to­ja hä­nen kans­saan. Hä­nel­lä on vie­lä jär­ki tal­lel­la, vaik­ka lä­hi­muis­tia ei juu­ri­kaan ole. Kaik­kea vaan ei osaa ja­kaa, se pi­tää vaan tun­tea. Kä­ve­lin asun­nos­sa edes­ta­kai­sin saa­mat­ta pal­jo­a­kaan ai­kaan päi­vän ai­ka­na. Se­lai­lin kir­jo­ja ja va­lo­ku­via ja kau­niis­sa pel­ti­ra­si­as­sa ole­via jou­lu­kort­te­ja. La­jit­te­lin lan­ko­ja ja om­pe­lu­tar­vik­kei­ta ja hy­pis­te­lin kau­nii­ta kä­si­töi­tä, jot­ka ei­vät mah­tu­neet van­hain­ko­din pie­neen huo­nee­seen. Löy­sin as­kar­te­lu­tar­vik­kei­ta ja kau­nii­ta ku­via, joi­ta äi­ti on lei­kan­nut leh­des­tä ja tal­let­ta­nut.

Löy­sin myös Päi­vä­mie­hen leh­ti­leik­kei­tä kir­joi­tuk­sis­ta, jot­ka kos­ki­vat mei­dän omaa rau­ha­nyh­dis­tys­tä tai teks­te­jä, joi­ta minä olin kir­joit­ta­nut. As­kar­te­lu­tar­vik­keis­ta­kin tuli niin läm­pi­mät muis­tot: äi­ti jak­soi ai­na as­kar­rel­la kans­sam­me, kun olim­me pie­niä. Ja vä­ri­tel­lä. Ja kuin­ka mo­net lau­ta­pe­lit pe­lat­tiin­kaan ai­na lau­an­tai-il­tai­sin, kun olim­me pie­nem­piä. Ja jak­soi hän läh­teä hiih­tä­mään tai luis­te­le­maan­kin, mikä tuli mie­lee­ni kun löy­sin kau­niit mo­not, joi­ta ei ol­tu käy­tet­ty enää kym­me­niin vuo­siin. En raas­ki­nut heit­tää nii­tä pois, vaan säi­ly­tän muis­to­na. Kir­ja­hyl­ly oli täyn­nä, etu­pääs­sä SRK:n kir­jo­ja. Meil­le os­tet­tiin ai­na kaik­ki uu­det jul­kai­sut, ja kyl­lä nii­tä lu­et­tiin­kin ei­kä os­tet­tu vain kir­ja­hyl­lyn täyt­teek­si.

Tun­tui vä­hän has­sul­ta kan­taa ta­va­roi­ta omaan ko­tiin ikään kuin pe­rin­nök­si, vaik­ka toi­nen ei ole vie­lä kuol­lut. Eh­kä mi­nun pi­tää saa­da luo­pua hi­taas­ti ja vä­hi­tel­len. Vie­lä saan joka päi­vä ha­la­ta äi­tiä, pu­ris­taa kä­des­tä ja siu­na­ta syn­nit an­teek­si. Sii­tä jää var­mas­ti se kai­kis­ta pa­ras muis­to; niis­tä pie­nis­tä het­kis­tä, kun us­ko nä­kyy kirk­kaa­na hau­raas­sa ke­hos­sa.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
LiisaLilvanen-Pelkonen

Erilainen joulu

23.12.2022 7.45
LiisaLilvanen-Pelkonen

Näkökulmia

30.10.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Yllätin itseni!

11.9.2022 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kiitoslauluja ja ilonkyyneleitä

11.7.2022 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Varjoja keväässä

3.6.2022 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Uskollinen ystävä

27.4.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tallin haju

21.3.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

“Liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani”

16.12.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lomailua

8.11.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuinka paljon pitää jaksaa?

19.9.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siniritareita

14.8.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Hautausmaan rauhaa

18.7.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lilvasjärven onnea

9.6.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Suviseurasukkia odotellessa

27.4.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Itkemisen lahja

24.3.2021 8.51
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuusivanhusten kaatuessa

17.2.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kalailo

24.1.2021 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Saamattomuutta

29.12.2020 6.10
LiisaLilvanen-Pelkonen

Muistelen isää

15.11.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

"Riemuitse, tytär Siionin!"

10.10.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kurkien siivittämänä syksyyn

18.9.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Opettajan huolet

19.8.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siipien kauneutta

16.7.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Äitiä ikävä

21.6.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tuoksuu keväälle

18.5.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kaakaota vuohenmaidon kera

20.4.2020 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Metsätöissä on mukavaa

20.3.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mökistä kodiksi

11.2.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mielessä jo kylvölaatikot ja taimet

22.1.2020 6.30
6.2.2023

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

Viikon kysymys