JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Omien­sa jou­kos­sa

15.6.2020 9.20

Juttua muokattu:

15.6. 09:18
2020061509183620200615092000

Met­sän kes­kel­lä kul­ke­va so­ra­tie on ka­pea ja sen mo­lem­min puo­lin on sy­vät ojat, jois­sa kas­vaa kor­ke­aa hei­nik­koa. Au­tom­me huo­juu, kun etu­ren­gas osuu kuop­paan.

Hei­lah­dan tuo­lil­la­ni en­sin va­sem­mal­le ja sit­ten oi­ke­al­le. Kur­kis­tan ojaan päin vä­hän her­mos­tu­nee­na ja kiin­ni­tän sit­ten kat­see­ni eteen­päin. Edes­säm­me on jo­nos­sa usei­ta kym­me­niä au­to­ja, asun­to­vau­nu­ja ja asun­to­au­to­ja. Huo­maan, et­tä ra­di­os­ta kuu­lu­vaan lau­luun se­koit­tuu ul­koa kai­ut­ti­mis­ta kuu­lu­vaa lau­lua.

Ra­di­on lau­lu tu­lee hie­man jäl­jes­sä. On hel­pom­pi kuun­nel­la, jos sam­mut­taa ra­di­on. Her­kis­tyn täs­tä het­kes­tä ja kyl­mät vä­reet kul­ke­vat sel­kää­ni pit­kin. Olem­me jo tosi lä­hel­lä.

Edes­sä ole­vis­sa ris­teyk­sis­sä on val­koi­sia opas­kylt­te­jä. Et­sim­me niis­tä sitä, jota seu­raam­me. Kol­man­nen ris­teyk­sen koh­dal­la tu­lee AS-LA (Ai­na Sa­mat – Lup­sa­kat Asuk­kaat). Alu­een lai­ta­mil­la kä­ve­les­ke­lee lep­poi­sas­ti van­hem­pi her­ras­mies piip­pu suus­saan. ”Jaa­has, ky­lä­pääl­lik­kö­kin on jo tul­lut”, mie­he­ni to­te­aa hy­myn­ka­re suu­pie­les­sään.

Tun­tuu ko­toi­sal­ta näh­dä sa­mat ih­mi­set joka vuo­si sa­mal­la alu­eel­la. Et­sim­me tut­tu­ja au­to­ja. Kak­si­ker­rok­si­nen, sal­mi­ak­ki­ku­vi­oi­nen, lei­jo­na­kyl­ki­nen, pu­nai­nen, rai­dal­li­nen. Wii­ma, Hel­mi. Val­koi­sia lin­ja-au­to­ja on mon­ta.

Tut­tu­jen su­vi­seu­ra­vie­rai­den au­to tun­nis­te­taan vii­meis­tään re­kis­te­ri­kil­ves­tä. Lap­set tie­tä­vät, mis­sä au­tos­sa on sa­ma­ni­käi­siä ka­ve­rei­ta. Mie­he­ni tie­tää, ke­nel­lä on 360 lit­ran ve­si­säi­liö tai säh­kö­mag­nee­tit keit­ti­ön laa­ti­kois­sa. Mei­dät tun­nis­te­taan si­ni­ses­tä lin­ja-au­tos­tam­me, jon­ka os­tim­me us­ko­vai­ses­ta per­hees­tä. Se on tut­tu au­to mo­nel­le alu­eel­la ma­joit­tu­val­le.

AS-LA – alu­een lup­sa­kat asuk­kaat ovat ai­ka pit­käl­le sa­man­hen­ki­siä. Lin­ja-au­to­per­hei­den isät ke­rään­ty­vät rin­kiin vuo­ro­tel­len tois­ten­sa au­to­jen vie­reen kes­kus­te­le­maan sii­tä, mi­ten ku­kin on oman au­ton­sa ra­ken­ta­nut. He ja­ka­vat ko­ke­muk­si­aan ja huo­maa­mi­aan hy­viä rat­kai­su­ja sekä yh­des­sä poh­ti­vat, jos jol­la­kin on oman au­ton­sa kans­sa tek­ni­siä on­gel­mia. Olen mo­nes­ti hy­myil­len kat­so­nut noi­ta rin­ke­jä ja poh­ti­nut, et­tä tai­si löy­tyä mie­lui­nen rat­kai­su, kun noin ma­ke­as­ti nau­rat­taa.

Niis­sä rin­geis­sä on jo­tain ih­meel­lis­tä. Us­ko­vais­ten yh­teys maus­tet­tu­na yh­tei­sel­lä kiin­nos­tuk­sen koh­teel­la ja ko­ke­mus­ten jako maa­il­man par­haal­la het­kel­lä, Su­vi­seu­rois­sa. Rin­gin ul­ko­puo­lel­la lap­set juok­se­vat avo­ja­loin hei­ni­kos­sa. Jos­sa­kin au­tos­sa nuo­ri­so viet­tää ai­kaan­sa omas­sa ma­kuu­ti­las­saan, joka on ra­ken­net­tu lin­ja-au­ton ruu­maan. Äi­dit vaih­ta­vat kuu­lu­mi­si­aan lin­ja-au­ton edes­sä is­tu­en, per­heen pie­nim­pien leik­kies­sä ja­lois­sa. Jol­la­kin on hei­nän kor­si suus­saan ja joku hy­räi­lee Sii­o­nin lau­lua kai­ut­ti­mis­ta kuu­lu­van lau­lun mu­ka­na.

Nyt­kin, ko­ti­soh­val­la tätä kir­joit­ta­es­sa­ni, voin pääs­tä tuo­hon tun­nel­maan. Tun­nen hak­keen tuok­sun ne­näs­sä­ni, au­rin­gon­sä­teet kä­si­var­sis­sa­ni. Si­säl­lä­ni rak­kaus tätä us­ko­vais­ten jouk­koa koh­taan läm­mit­tää sy­dän­tä­ni, kai­puu Su­vi­seu­roi­hin kas­vaa taas. Voi, kun pää­si­sim­me pian uu­des­taan.

Olim­me it­se en­sim­mäis­tä ker­taa AS-LA- alu­eel­la Vaa­san Su­vi­seu­rois­sa vii­si vuot­ta sit­ten os­tet­tu­am­me oman lin­ja-au­tom­me nuo­ruu­de­nai­kai­sen haa­veen ja ys­tä­vä­per­heen kan­nus­ta­ma­na. Se oli val­miik­si ra­ken­net­tu, mut­ta mie­he­ni fik­sai­li sitä sil­kas­ta te­ke­mi­sen ilos­ta. Hyvä au­to se oli­kin, ja kul­jim­me sil­lä mo­net seu­ra- ja ke­sä­lo­ma­reis­sut. Yk­si asia sii­nä mei­tä vä­hän vai­va­si. Sen oli teh­nyt joku muu. Sik­si me pää­dyim­me myy­mään sen.

Myy­mi­nen on kui­ten­kin ai­na hai­ke­aa. Vii­me ke­sä­nä Ra­nu­an opis­to­seu­rois­sa tie­sim­me, et­tä ne ovat vii­mei­set seu­rat si­ni­ses­sä ma­ja­pai­kas­sam­me. Myyn­ti-il­moi­tus oli ol­lut jo jon­kin ai­kaa ne­tin myyn­ti­pals­toil­la. Sun­nun­tai-il­ta­na mie­he­ni huo­ma­si kiin­nos­tu­neen vies­tin tul­leen pal­ve­luun jo per­jan­tai­na ja vä­hän an­teek­si­pyy­del­len lait­toi vies­tin os­ta­ja­eh­dok­kaal­le. Vies­tis­sä hän pa­hoit­te­li, et­tei ol­lut huo­man­nut vies­tiä ai­em­min ja ker­toi mei­dän ol­leen reis­sus­sa vii­kon­lo­pun. Ko­ti­mat­kal­la pu­he­li­meen tuli jo vas­taus­vies­ti. ”Joo, huo­ma­sin­kin, kun ajoit ohi. Olin juu­ri lii­ken­net­tä oh­jaa­mas­sa.”

Olin iloi­nen lin­ja-au­tom­me puo­les­ta. Se sai­si jat­kaa Suvi- ja opis­to­seu­ra­reis­su­jaan. Se toi­vo­tet­tai­siin ter­ve­tul­leek­si AS-LA – alu­eel­le ja sen uu­sis­ta omis­ta­jis­ta tu­li­si lup­sa­koi­ta asuk­kai­ta, jot­ka saa­pui­si­vat alu­eel­le joka vuo­si. Oli­si mu­ka­va ter­veh­tiä van­haa tut­tua au­toa, kun tie­si sen ole­van hy­vis­sä kä­sis­sä.

Os­tim­me uu­den ai­hi­on eli lin­ja-au­ton, jos­ta ra­ken­tai­sim­me mei­dän nä­köi­sem­me asun­to­au­ton. Se oli ol­lut pi­has­sa noin vii­kon, kun pai­kal­li­nen ener­gi­ayh­tiö tuli kai­va­maan joh­to­ja maa­han ta­lom­me eteen. Kai­vin­ko­ne­kus­ki ju­tut­ti mies­tä­ni asun­to­au­top­ro­jek­tis­tam­me ja ker­toi ra­ken­ta­neen­sa ai­koi­naan si­ni­sen asun­to­lin­ja-au­ton ja myy­neen­sä sen Vi­han­tiin. Mie­he­ni ker­toi hä­nel­le mei­dän os­ta­neen hä­nen ra­ken­ta­man­sa lin­ja-au­ton Vi­han­nis­ta ja myy­neem­me sen eteen­päin pari viik­koa ai­kai­sem­min. Sat­tu­ma oli haus­ka ja hy­myi­lyt­ti mo­nes­ti jäl­keen­päin­kin.

Uu­den asun­to­au­ton oli mää­rä tul­la val­miik­si seu­raa­viin Su­vi­seu­roi­hin. Tie­ten­kin. Mie­he­ni oli ra­ken­ta­nut sitä an­tau­muk­sel­la jo kuu­kau­sien ajan, kun tie­to Reis­jär­ven Su­vi­seu­ro­jen pe­ru­mi­ses­ta tuli.

Toki au­to teh­dään val­miik­si, mut­ta kyl­lä in­nos­tus hie­man las­ki. Min­ne me sit­ten sil­lä me­ni­sim­me? Suo­mi on täyn­nä kieh­to­via ja mie­len­kiin­toi­sia mat­ka­koh­tei­ta, mut­ta yk­si­kään niis­tä ei ole Su­vi­seu­ro­jen ve­roi­nen.

To­den­nä­köi­ses­ti läh­dem­me kui­ten­kin su­vi­seu­ra­mat­kal­le jo­hon­kin. Yri­täm­me ta­voit­taa par­haan mah­dol­li­sen su­vi­seu­ra­tun­nel­man. Syöm­me rii­si­puu­roa, ja lap­set voi­vat myy­dä jää­te­löä kyl­mä­lau­kus­ta. Pi­däm­me su­vi­seu­ra­ra­di­on pääl­lä, jot­ta voim­me aa­mul­la he­rä­tä tut­tuun lau­luun: ”Kau­nis aa­mu­au­rin­kom­me, kuin­ka pais­tat puh­taas­ti. Her­ran hy­vyys ih­meel­li­nen, täyt­tää köy­hät lap­se­si.” (SL 46.)

SuviMyllymäki
Kuudesta pojastaan ja neljästä tytöstään onnellinen "palijasjalakane raahelaine" vaimo. Terveyshallintotiedettä opiskeleva maailmanparantaja, joka voimaantuu ihanista ihmisistä ympärillään, uppoutuu hyviin kirjoihin ja sanoittaa joskus lasten laulut uusiksi. Haaveilee, että "olis kovasa kunnosa". Voit kertoa minulle ajatuksistasi, suvimy@gmail.com
10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys