JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pala maisemaa

26.5.2022 6.00

Juttua muokattu:

17.5. 14:17
2022051714175620220526060000

Han­na-Ma­ria Jur­mu

Ik­ku­nas­ta nä­kyy mai­se­ma­ni. Se on al­ku­ke­vään mai­se­ma kau­neim­mil­laan. Joki on va­pau­tu­nut jäis­tä, ja tä­nään li­pu­tus­päi­vä­nä li­pun­las­kun jäl­keen au­rin­ko pais­taa vie­lä he­le­äs­ti ja kirk­kaas­ti. On tou­ko­kuu. Iha­na tou­ko­kuu. Luon­to ker­too mi­nul­le: mal­ta, mal­ta het­ki vie­lä odot­taa. Älä väsy rus­ke­aan, älä väsy he­le­ään vih­re­ään. Koh­ta vä­ri­pa­let­ti­ni rä­jäh­tää, kaik­ki voi­ma­ni ovat vie­lä pii­los­sa. Viik­ko tai kak­si vie­lä, niin olen tuo­nut si­nul­le aa­vis­tuk­sen ke­säs­tä.

Kun kat­son ik­ku­nas­ta­ni, tai­vas kaa­reu­tuu län­ti­sek­si tai­vaak­si. Se on au­rin­gon­las­kun mai­se­ma. Siel­lä jos­sa­kin muu­ta­man kym­me­nen ki­lo­met­rin pääs­sä on Tor­ni­o­jo­ki ja ke­vät­tul­vas­ta huu­maan­tu­nee­na kuo­hu­va Kuk­ko­lan­kos­ki. Tor­ni­o­jo­en toi­sel­la puo­lel­la on Ruot­si. Siel­lä ele­tään sa­maa ke­vät­tä, vain toi­sel­la kie­lel­lä. Näen ik­ku­nas­ta­ni hei­dän tai­vas­taan. Hei­dän itäi­ses­sä mai­se­mas­saan siin­tää Suo­mi. Olem­me­ko­han hei­dän itä­tuu­len­sa?

Kaa­reu­tu­van tai­vaan edes­sä nä­kyy tum­man­vih­re­ä­nä met­sä. Kun tä­hyi­len ik­ku­nas­ta­ni va­sem­mal­le ja oi­ke­al­le, vih­reä met­sä jat­kuu niin pit­käl­le kuin sil­mä kan­taa. Ih­mi­sen sil­mil­le ha­vu­met­sän ke­vät ei ole rai­su ja vil­li muun luon­non lail­la. Ha­vu­pui­den vih­reys on va­kaa kuin elä­mä it­se.

Ik­ku­na­nä­ky­mäs­sä­ni vih­re­än met­sä­sei­nä­män edes­sä kul­kee Val­ta­tie 4. Moni Lap­piin me­ne­vä tai siel­tä tu­le­va ajaa ko­ti­ni ohi. Tä­nään, tou­ko­kui­se­na il­ta­na, lii­ken­net­tä näyt­tää ole­van vä­hän. Mis­sä kaik­ki ih­mi­set ovat?

Lä­hel­lä ne­los­tie­tä kul­kee rau­ta­tie. Tal­vel­la jääs­sä ole­va joen kan­si kan­taa ju­nien ää­net si­säl­le. Nyt ju­nat kul­ke­vat sa­laa mi­nul­ta. Ik­ku­nas­ta nä­kyy tau­ot­ta vilk­ku­va valo, joka va­roit­taa ta­so­ris­teyk­ses­tä. Ju­na­ra­dan poik­ki kul­ke­va tie yh­dis­tää joen vart­ta kul­ke­van van­han ne­los­tien uu­teen.

Kun las­ken kat­set­ta­ni taas hie­man, sil­mie­ni edes­sä vir­taa Ke­mi­jo­ki. Se ja­kaa nä­ky­mä­ni joen län­si­puo­li­seen ja itä­puo­li­seen mai­se­maan. Vaik­ka kel­lo on jo yk­si­tois­ta il­lal­la, tai­vaan vä­rit hei­jas­tu­vat vie­lä sel­ke­äs­ti joen pin­taan. Il­ta on tyy­ni. Koi­vuis­sa ei ole vie­lä leh­tiä. Mi­kään ei pei­tä jo­ki­nä­ky­mää. Joki on voi­ma­mai­se­ma­ni. Kuin­ka­han mon­ta ker­taa päi­väs­sä ko­to­na ol­les­sa­ni ko­ho­tan kat­see­ni jo­el­le?

Mai­se­ma on ko­ti­ni, sa­noo ke­ra­miik­ka­tai­tei­li­ja Anu Pen­tik erääs­sä leh­ti­haas­tat­te­lus­sa. Hän ker­too, kuin­ka hä­nen suo­sik­ki­paik­kan­sa ko­to­na on stu­dio, jon­ka kak­si sei­nää ovat pelk­kää ik­ku­na­pin­taa lat­ti­as­ta kat­toon. Mo­lem­piin suun­tiin avau­tuu jär­vi­mai­se­ma. Kun tai­tei­li­jal­ta ky­sy­tään, mis­tä hän ei luo­pui­si, hän ker­too, et­tä ko­dis­ta hän voi­si luo­pua, mut­ta ei ko­dis­ta au­ke­a­vas­ta mai­se­mas­ta.

Olen siir­tä­nyt kat­see­ni joen itä­puo­lel­le, mei­dän puo­lel­le. Jo­ki­tör­mäl­tä al­kaa pel­to. Se on vie­lä rus­kea. Muu­ta­mien viik­ko­jen ku­lut­tua naa­pu­ri­ti­lan isän­tä kor­jaa sii­tä jo en­sim­mäi­sen tuo­re­re­hu­sa­don ja koh­ta sen jäl­keen toi­sen. Pel­lon poik­ki kul­kee ui­ma­pol­kum­me. Odo­tan ke­sää.

Sit­ten näen sil­mie­ni edes­sä ky­lä­tiem­me. Sen var­res­ta ovat lap­sem­me nous­seet kou­lu­bus­siin lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja. Lii­ken­net­tä kul­kee har­vak­sel­taan. Ju­han­nu­saat­toil­ta­na lii­ken­ne on eh­kä vilk­kain. Tie kie­mur­te­lee jo­ki­vart­ta ja on kau­nis ajaa yöt­tö­mä­nä yö­nä.

Kat­see­ni siir­tyy omal­le pi­hal­le. Näen is­tut­ta­mi­am­me pui­ta ja pen­sai­ta. Toi­vot­ta­vas­ti saam­me elää vie­lä pit­kään ja ol­la nä­ke­mäs­sä nii­den kas­vun ja ku­kois­tuk­sen.

Ik­ku­nas­ta­ni nä­kyy kor­kea kuu­si, joka on niin lä­hel­lä ta­lon sei­nää, et­ten näe sen lat­vaa. Kä­vyt pai­na­vat ras­kai­na sen ok­sia. Kuu­si on toi­sen pit­kän kuu­sen kans­sa pi­ha­pii­rim­me maa­merk­ke­jä. Nii­tä ei tai­da mi­kään tuu­li kaa­taa. Kun ajam­me ko­tiin van­haa ran­ta­tie­tä ete­läs­tä päin, kuu­sem­me nä­ky­vät mui­ta pui­ta kor­ke­am­pi­na. Hil­jai­set ko­ti­mie­hem­me.

Ik­ku­na­ni nä­ky­mä on yk­si sie­lun­mai­se­mis­ta­ni. Sen eteen py­säh­dyn ja hil­je­nen. Jos asui­sin kau­pun­gis­sa, toi­voi­sin löy­tä­vä­ni siel­tä­kin mie­li­mai­se­ma­ni, sie­lun­mai­se­ma­ni, joka rau­hoit­taa ja te­kee yh­tä ai­kaa iloi­sek­si ja su­rul­li­sek­si. Sitä nä­ky­mää on mu­ka­va mie­li­ku­vi­tel­la.

Hanna-MariaJurmu
Olen vuonna 1962 syntynyt tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen Kaarin sekä Sulon ja Alvan isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
Hanna-MariaJurmu

Maja

25.11.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Rakkaudesta ja sen tunnustamisesta

28.10.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Hakaneuloin kiinnitetyt

27.9.2022 6.15
Hanna-MariaJurmu

”Siunaa vieläkin häntä ja hänelle rakkainta ihmistä”

21.8.2022 7.00
Hanna-MariaJurmu

Taivaassa ei enää kukaan tiuski

26.7.2022 10.15
Hanna-MariaJurmu

Ideointia ja harkittua hyötykäyttöä

23.6.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Perintö

21.4.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

”Koko maailma jakaa kyyneleenne”

20.3.2022 7.00
Hanna-MariaJurmu

Suuri helmikuu

17.2.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Kirjalahjoja

29.1.2022 8.30
Hanna-MariaJurmu

Pieniä joulukuisia muistiinmerkintöjä

30.12.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Puu

26.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Laulu, jossa on kaikki

1.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Sävellytyttää

23.9.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Joko menit pois, minun kesäni?

30.8.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Kaksi tarinaa, yksi tarina

28.7.2021 8.00
Hanna-MariaJurmu

Koulunkäyntiä ja opiskelua

28.6.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Arkea ja pyhää

30.5.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Huhtikuussa ilon kautta

1.5.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Murheen miekka

30.3.2021 7.15
Hanna-MariaJurmu

Peruskysymysten äärellä

19.2.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Liian suuria sammakoita ja ihanan kauniita rinnesoita

1.2.2021 6.15
Hanna-MariaJurmu

Vuodet vaihtuvat

6.1.2021 7.20
Hanna-MariaJurmu

Puhdetöitä

29.11.2020 6.15
Hanna-MariaJurmu

Päiväkirjamerkintöjä

30.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Marjastussähläystä

4.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Lasten ystävä, kiitos lasten ystävistä

28.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Psalmien kesä

1.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Miksi puut elävät kauemmin kuin ihmiset?

28.6.2020 6.45
Hanna-MariaJurmu

Alttoelämää

30.5.2020 6.55
Hanna-MariaJurmu

Pieniä onnellisia hetkiä

29.4.2020 6.05
Hanna-MariaJurmu

Öljylehdon nyyhkytykset

10.4.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Mitä olette, taivas ja avaruus?

23.2.2020 6.10
Hanna-MariaJurmu

Joulu hellii meitä

6.1.2020 6.05
13.11.2024

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. 1. Kor. 15:42–43

Viikon kysymys